American Sniper (2014) (Clint Eastwood / Bradley Cooper, Sienna Mille, Kyle Gallner)

Clint Eastwoodin ohjaama elokuva kertoo Navy Sealin tarkka-ampujasta ja omista kokemuksistaan kirjan kirjoittaneesta (American Sniper) Christopher Scott "Chris" Kylestä. Hän oli Yhdysvaltain armeijan historian "most lethal" tarkka-ampuja.
Hänellä oli

Спойлер

kuolessaan

tilillään 150 vahvistettua tappoa ja joidenkin arvion mukaan jopa 255.
Hän palveli neljä kertaa Irakissa ja sai useita Yhdysvaltain armeijan mitalleja. Kyle sai myös palkinnon Jewish Institute for National Security Affairsilta http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_Institute_for_National_Security_Affairs

Спойлер

Vuonna 2013 25-vuotias Yhdysvaltalainen (mielenterveysongelmainen) veteraani ampui hänet ja Kylen ystävän kuoliaaksi ampumaradalla. Näin Yhdysvaltain historian "most lethal" tarkka-ampuja sai ehkäpä "ansionsa" mukaan?

Tulossa on mielenkiintoinen elokuva ja toivottavasti liiallinen patriotismi on jätetty hiukan vähemmälle (näin ei luultavasti tule olemaan).
Amerikan uutisten mukaan Christopher Kyle oli todellinen "American hero"

 

Tosiaan saapi nähdä mitä tuleman pitää. Yritin jossain välissä tuota kirjaa lukea mutta oli niin asenteellista ja kaameaa tuubaa että jäi alkutekijöihinsä. Toivottavasti hra Eastwood tosiaan karsii pahimpia särmiä isolla kädellä. Aihe sinällään on ihan mielenkiintoinen.

 

Kirja oli aivan kauheeta sontaa, ällö-patriotismia ja propagandaa tuutin täydeltä. Ihme homma että Clintti on kätensä tähän paskaan sotkenut.

 

Jos on ollut sotilas ja tappanut ihmisiä tehdessään työtään, ja sen jälkeen kuolee siviilinä muun ampumana, tämä on ansionsa mukaan saamista?

 

Ain't karma a bitch.

 

Kuinkahan moni tämänkin ketjun kommentoijista tosin sitten nyyhkyttelee tuntemattoman sotilaan tahtiin?

 

Luin tätä hotellissa Meksikossa englanniksi, kun omat lukemiset loppuivat ja tämän oli joku jenkkituristi jättänyt hotellin "kirjastoon". Aihe kiinnosti koska itsekin olen T-A koulutuksen saanut. Jep patriotismi ja God save the America tuli korvista ulos, mutta ei tuo nyt niin huono ollut. Kirjan lukemisen aikana sattui vielä niin että Kyle ammuttiin, joten päätin lukea loppuun. On tässä ihan potentiaalia hyväksi, mutta tuskin loistavaksi, filmiksi.

 

Simo Häyhästä saisi paljon mielenkiintoisemman elokuvan...

 

Vaikea varmaan välttää patriotismia, jos toimii tuollaisessa ammatissa. Asenteen on varmaan melko pakko olla sellainen. Patriotismi ei välttämättä haittaa, sehän on aina tilanteesta kiinni minkälaista se on ja miten se esitetään. Voihan sen esittää joskus negatiivisenäkin, vaikka ei varmaan koskaan jenkkien toimesta.

nuget, Häyhästä olisi kyllä hienoa nähdä elokuva, mutta suomalaisilla ei ole tarpeeksi resursseja tai osaamista tarpeeksi hienoon elokuvaan ja kun tässä maassa on noin 10 eri näyttelijää, jotka vuorottelevat eri leffoissa niin ei kiitos. Muita maita ei liene kiinnosta tehdä elokuvaa suomalaisesta.

 

Tiedetään. Ja olen samaa mieltä. Ei todellakaan kiinnosta nähdä jotain Leppilampea Häyhän roolissa...

 

Kun olisikin ollut pelkästään patriotismia, tämä Kyle piti tappolistalle päätyneitä lähinnä 'pure evil savages' -porukkana ja Irakissa oltiin koska Saddam Hussein oli vastuussa 9/11 iskuista + Jesus and God jne.

 

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, Clintiltä on aina lupa odottaa hyvää jälkeä. Kirjaa en ole lukenut. Kuvauksen perusteella tästä olisi mielestäni oiva tilaisuus tehdä sotaa ja sodan mielettömyyttä kritisoiva teos. Esim.

Спойлер

kuvattaisiin päähenkilöä kaikessa "American hero"-loistossaan, patrioottisen sotapropagandakoneiston silmin ja sitten toisaalta kuljetettaisiin toista juonta tämän (ilmeisesti) sodassa mielenterveytensä menettäneen sotilaan näkökulmasta. Tapahtumat eskaloituisivat sitten tunnettuun lopputulokseen. Näin syntyisi hieno kontrasti kiillotetun julkisuuskuvan ja sodan todellisen luonteen ja seurauksien välille.

 

Voi vaan ihmetellä monien suomalaisten asennetta sotaveteraaneihin (oli ne sitten mistä maasta hyvänsä). Chris Kyle oli kyllä todellinen sankari ja hattua nostan. Ärsyttää että joku täysin mitätön ihminen tappo tuollasen legendan.

 

Sotaveteraani ampui toisen sotaveteraanin. Eli kutsut sotaveteraaneja " mitättömiksi ihmisiksi".
Elokuva tulee kotona joskus katsottua.

 

American Sniper oli mielenkiintoinen syväluotaus yhden sotilaan mielentilaan. Bradley Cooper kosiskeli pääroolissa Oscar-pystiä, mutten tiedä, voiko tällaisella hiljainen-punaniska-cowboy -rutiinilla sellaista voittaa Michael Keatonin nenän edestä -- ellei sitten akatemian poliittiset suuntaumukset sitä takaa Cooperille nyt kun Keatonille olisi annettu "lohtu-Golden Globe". Elokuva herättää luonnollisesti mielipiteitä sen suhteen, onko siinä tätä "ällö-patriotismia". Ajoittain elokuva oli tämän suhteen yllättävänkin neutraali, joskin irakilaiset olivat automaattisesti kaikki pahiksia. Toisaalta Eastwood oli sallinut pientä sodanvastausta kannanottoa elokuvaan, mutta heti kun keskustelu alkoi johtamaan niihin kysymyksiin, joihin patriootin on vaikea vastata "patrioottisesti" olematta liput silmillä (pun intended), niin kohtaus vaihtui toiseen. Elokuvan loppu edustikin sitten perinteistä Hollywoodia:

Спойлер

Sankari-Kylen lahdanneella Routhilla oli käytännössä pirun sarvet päässä, kun Kylen vaimo häntä pahaa aavistaen puntaroi, ja Kylen typerä päätös hoitaa sodasta aiheutuneen traumaperäisen stressihäiriön omaavaa Routhia ampumaradalla keskellä paukkuvia aseita sivuutettiin lähes täysin.

Henkilökohtainen mielipiteeni Kylestä (lukematta kirjaa) on se, että vaikka mies on epäilemättä pelastanut enemmän ihmishenkiä kuin surmannut, niin se ei tee hänestä palvontaa tai huomiota ansaitsevaa sankaria. Esimerkiksi tässä ketjussa mainittu Häyhä puolusti altavastaajana ollutta Suomea omalla maaperällä, kun taas Kyle lahtasi kymmenittäin ihmisiä maapallon toisella puolen -- muistaen myös sen, että USA:lla taisi olla muitakin intressejä Irak-seikkailuihinsa kuin vain ko. maan pelastaminen itseltään ja terroristien taltuttaminen. En myöskään usko, että mies olisi elokuvassa esitetyn mustavalkoisesti valinnut uhrinsa -- eiköhän siinä ole mennyt hyvätahtoisia ihmisiä samalla, kun on ajateltu, että posautetaan mielummin aivot pellolle kuin otetaan se riski, että vaatteiden alla olisi aseita.

3+/5 :naminami::naminami::naminami:

 

melko pitkästyttävä elokuva teki tiukkaa katsoa loppuun. Menestyksen voi ymmärtää kun jenkit ovat niin isänmaanlaisia.

 

Hyvä sotilaana, mutta sankari...

Kyle on todistetusti valehtelija, joten kaikki sen kertomukset kannattaa ottaa varaukselle. Kertoi esim. tappaneensa loottereita läjäpäin armeija kavereitten kanssa New Orleansissa.

Kannattaa tutustua hiemaan Kylen taustaan, niin selviää että kyseessä on American Psycho. Todelliseksi sankari voi kutsua esimerkiksi Pat Tillmania, jonka tarina ei ole tarpeeksi patrioottinen jotta leffaa saisi (dokumentti löytyy).

http://www.theguardian.com/commenti...d-killer-why-patriots-calling-hero-chris-kyle

http://www.newyorker.com/magazine/2013/06/03/in-the-crosshairs

 

Aika tylsä leffa oli tosiaan vaikka teknisesti olikin ihan passeli. Ei kuitenkaan mitenkään Oscarien arvoinen millään tasolla. Kylen hahmo oli kyllä niin kliseinen ja siloteltu että en usko pätkääkään tuohon miehen persoonaan mitä tämä leffa koitti tuoda ilmi. Vaikka nyt täysin ei toimikaan verrokkina niin Hurt Locker kuvasi paljon paremmin sodan psykologista kaipuuta.

2,5/5

 

Hyvä leffa. Sodan tunne oli hyvin läsnä. Ainostaan loppupuolella ärsytti, että olin nähnyt ohimennen uutisotsikon koskien oikeaa heppua, josta leffa oli tehty. Kyllä tällä aika hyvin rauhaisaa arkea pääsi karkuun. En tiedä, miten tästä olis paremman saanut. Ehkäpä henkilöhahmoihin olisi voinut tuoda lisää syvyyttä, varsinkin vihut jäivät hyvin yksipuolisiksi, aivan kuin jossain räiskintäpelissä.

 

Sotakuvauksena ja elämäkertaelokuvana ihan pätevästi taltioitua matskua, mutta siltikin varsin yllätyksetöntä ja turvallisen oloista sellaista, josta ei irtoile mitään uudenlaista kulmaa aihepiiriinsä. Mies menee sotaan ja mielihän siinä sitten tummuu, kun oikein kunnolla marinoidaan ajan ja takaiskujen kanssa. Tällaisiahan nämä järjestään.

Mikään ei siis elokuvassa varsinaisesti ärsytäkään, kun hommaa kyllä pidetään varsin mallikkaasti hallussa, mutta ei tästä kyllä miksikään sotaelokuvien tulevaksi klassikoksikaan ole. Liian kädenlämpöistä siihen.