Kaiutinrakennusohje Yksisilmäiset veljekset - 8-, 10- ja 12-tuumaiset koaksiaalit

Yhdestä pisteestä säteilevä koaksiaalielementti on kompromisseineenkin joillekin se ainoa oikea. Vaikka jenkkiläisen Eminencen elementit maksavat diskanttidrivereineen satasen per kaiutin niin äänenlaatu riittää moneen käyttöön. Normaalitapaan en ehtinyt omiani viimeistellä, mutta onneksi teollisen muotoilijan tekemät mallinnukset näyttävät mielettömän hienoilta ja ovat hyvä pohja rakentamiselle.

http://audiovideo.fi/opas/kaiutinra...-pa-kaiuttimet-eminence-beta-8cx-beta-10cx-ja

 

Tätä ohjetta on odotettu. Isoimman mallin kotelokoko alkaa karata niin isoksi, että pitää miettiä tekisikö kuitenkin dynamiitit, mutta cx8:sta saisi mukavaan hintaan 4 surroundia teatteriin ja 2 olkkariin. Toki voisihan tuosta cx12:stakin tehdä lattiamallit ja ei tarvitsisi noin paljon syvyyttä... Joka tapauksessa tämän hintaluokan rakennusohjeille on varmasti kysyntää :thumbsup:

 

:thumbsup:

Olisikohan tässä seuraavat leffakajarit? 12" lattiamalli tuntuu äkkiseltään suurelta, mutta käytännössä 10" jalustoineen vie saman tilan, Ainoa ongelma tulee keskikaiuttimen sijoituksesta. Akustisesti läpinäkyvä valkokangas poistaisi tosin senkin ongelman...

 

Jokos ohjeesta on korjattu kelojen "kapasitanssit" induktansseiksi. En luottaisi ohjeeseen, jos tekijä ei ymmärrä induktanssin ja kapasitanssin eroa. Tai jos siellä tarkoitettiin kelan hajakapasitanssia, niin sitten pitää se "haja" lisätä siihen eteen. Virheitä joka tapauksessa tekstissä on ja vieläpä useita.

Oikolukusofta ei taida asiaa auttaa, koska softa ei tiedä elekroniikkakomponenttien merkityksiä. Oikein älykäs softa voisi ehkä huomauttaa kirjoittajaa, että onko nyt todellakin tarkoitus puhua kelan kapasitanssista. Ainakin minä osaisin ohjelmoida oikolukusoftan niin, että jos samassa lauseessa mainitaan reaktiivisia komponentteja, niin softa merkkaisi vaikka punaisella komponentin nimen (esim. polypropyleenikondensaattori) sekä siihen viittaavan termin (47 mikrohenryä / µH), koska nuo eivät oikein sovi keskenään yhteen.



Mitä itse ohjeeseen tulee: hyvä hyvä ja nam nam. Kaduntaallajia pitääkin valistaa oikeaoppisen äänisäteilijän pariin, pois kuulorajoitteisille tarkoitetuista hätäratkaisuista. Kuulokykyluokasta riippuen joudutaan tosiaan käyttämään jopa induktiokuulolaitteita ja suuriäänenpaineisia pa-torvia, että saataisiin aivoihin edes jonkinlainen auttava kuuloaistimus aikaan. Tulevaisuudessa aivoihin sijoitettava implantti korvaa korvan tehtävät ja voidaan synnyttää timanttikorvia, joille nykyiset kultakorvat ovat kateellisia. Rikkaat leikkivät täyskuuroa saadakseen kuuloimplantin päähänsä ja päästäkseen uusiin sfääreihin audionautinnoissa. Voihan jopa olla, että kuuloimplantti liitetään näköaivoon ja sitten "näkee miltä ääni kuulostaa".

Toistaiseksi joudutaan käyttämään sitä nahkaläpyskää eli omaa korvaa, joko ilmatieäänen tai kallon luita pitkin siirretyn äänen "va-muuntamiseen" (värähtelystä aistimukseksi). Täysin kuulokyvyttömät voivat keholllaan "kuulla" pääasiassa bassotaajuuksia, eli kotidiskossa voi hytkyä ihan mainiosti biitin tahtiin. Kotidisko siksi, että tarvitaan sellaiset äänenpaineet, että kuulevan kuulokyky vaarantuisi, joten julkisilla paikoilla ei voi täyskuurona nauttia musiikista.

6,5 miljardia lievästi kuulorajoitteista vakioheeboa kuuntelee nyt sellaisia kaiuttimia, joissa on VIEREKKÄIN eri tajuuksia säteileviä elementtejä. Karmea tilanne. Olisi korvat joilla nauttia äänistä, mutta pilataan sekin aistimus vääränlaisten kaiuttimien käytöllä.

On siis erinomaista palvelua, että tällekin vajaakuntoiselle tai paremmasta tietämättömälle kohderyhmälle vihdoin paljastetaan millainen sen oikeaoppisen äänisäteilimen täytyy olla, noin teoriatasolla. Käytännön toteutus tässä "rakennusohjeen" tapauksessa on ainoastaan hintaluokkansa edustaja, eli ei puhuta luksustuotteesta vaan perustason työkalusta. Mutta silti jo tämänkin tasoinen äänentuottaja hakkaa mennen tullen jalkoihinsa universumin kalleimman monielementtiratkaisun, jossa elementtejä on ripoteltu sinne tänne pitkin etulevyä.



Olen todelLAKIN yksipiste(/viiva)säteilijöiden kannattaja, koska en voi kuunnella mitään kaiutinta, jos siinä on ei-koaksiaalinen elementtien sijoittelu (niillä taajuuksilla, jotka koskevat naisvokalistin ääntä, noin lyhyesti sanottuna).

Superdiskantti saa olla erillinen objekti, koska en ole lepakko. En aisti ultraäänien lähtösuuntaa. Outo olo itsellä tosiaan on kun EN aisti lepakkotaajuuksien lähdettä. On hämmentävää jos kuulee diskanttiäänen, eikä silti voi paikantaa sen lähdettä.

Myös subbari ja lisäbassokin saavat olla erillisiä elementtejä, koska naisen ääni ei sieltä kuitenkaan kuulu. Hieman kylläkin aina hymyilyttää kun bassolaulajamies alkaa möristä bassokaiuttimesta. Mutta tavallaan annan sen kuulua esityksen luonteeseen, että nainen ja mies "asuvat" eri elementeissä. Ihan oman maun mukaan sijoitan miespöntön (bassokaiuttimen) haluttuun kohtaan naispönttöön (koaksiaali tai laajakaista) nähden. Mutta tosiaan kaikki keskitaajuudet+diskantit täytyy ehdottomasti ampua ilmoille samasta lukitusta pisteestä. Joko koaksiaalisesti tai laajakaistaisesti.

Luulen olevani ainoa tässä maassa, joka on 100% allerginen monitie-äänilähteille. En voi ymmärtää pätkän vertaa niitä puurokorvia, jotka voivat edes millisekunnin ajan sietää ääntä, jos ääni lähtee vierekkäisistä elementeistä. Ettekö te muka kuule sitä himalajaa, joka erilliselementeistä ilmoille pirskoutuu? Ihan riekaleinen ääni, rikki, hajalla. Jos liikuttaa päätä millin verran, äänikenttä romahtaa ja pomppii ympäri päätä, vuoroin kadoten sieltä ja ilmestyen tuonne. Ja eri soittimet soivat eri kohdissa etulevyä.

Ennen kuin joku 50000 euron ammattimonitorin kuuntelija (sekä 50000000 euron kullattujen liittimien käärmeöljykauppias) alkaa valistaa, kerron toki, että koaksiaalisten ja laajakaistojenkin ilmoille lähettämässä taajuusvasteessa ON luonnollisesti himalajapiikkejä eri polaarikulmiin, eli pään asennon muutos muuttaa taajuusvastetta. Mutta EI MUUTA KOHDISTUSTA: äänilähde on betoniin valetusti täsmälleen samassa paikassa kiinteänä kuin peruskallio, vaikka tasonvaihteluita ilmaantuisikin. Kun siirtyy kuuntelemaan hieman eri paikkaan, ja on sen jälkeen aloillaan, äänikuva vakautuu kiinteäksi ja harmoniseksi.

Ja mikäli tosiaan haluaa liikkua kuuntelutilassa kuuntelun aikana, esim. hölkätä ympyrää lattialla, niin sittenhän äänikuva tietysti pirstaloituu huonoksi jo lähtökohtaisesti, kaiuttimen tyypistä ja laadusta riippumatta. Suosittelen liikkuvaiselle kuulijalle viivasätelijää, esim. dipolipaneelia. Silloin saa huomattavasti laajemman liikkuma-alueen vakaammalla äänikentällä, koska viivalähde kantaa äänen samalla äänenpaineella pidemmällä kuin pistelähde. Paneelikaiutin tavallaan isontaa kaiutinta ja pienentää päätä, jolloin ihmisen täytyy liikkua kauemmaksi saadakseen muutoksen äänimaisemaan. Ihmisestä tulee muurahainen, jonka täytyy juosta puoli päivää karkuun, ennen kuin ääni muuttuu toisenlaiseksi.

Monitiekaiuttimissa kuulen aivan selvästi, että naps, nyt äänilähde on diskanttielementti, ja että naps, nyt se on bassokeskiääninen, ja plöts, nyt ääni lähtee bassokartiosta.

Koaksiaaleissa, etenkin Tannoy-studiomalleissa ääni lähtee "kartion takaa" ihan selvästi sieltä diskanttitorvesta, mutta ei siis torven edestä vaan jotenkin taaempaa, kartion takaa hassusti. Ja mikä olennaisinta, kaikki taajuudet tulevat samasta pisteestä, eli matalat taajuudet eivät tunnu tulevan reunaripustuksesta tai jostain kartion osasta, vaan kaikki ääni pullahtaa esiin kuin puhallettava ilmapallo sieltä diskanttitorven uumenista. Hieno illuusio. Eli kun liikkuu (Tannoy-) koaksiaalin ympäristössä, ääni tuntuu "asuvan" diskanttitorven sisuksissa, eikä etulevyn tasossa tai muuallakaan, jossa sen optisesti katsoen luulisi asuvan.

Minulla on outo olotila, että olen ainoa ihminen maapallolla, joka kuulee mistä ääni on lähtöisin, ja muut ovat täysin kuuroja tälle paikannusilmiölle. Ihan mystistä pelleilyä muiden osalta. Koen olevani oikeassa ja muut väärässä, tai huonokuuloisia, eli en muuta kantaani. Pysyn yksipistesäteilijöissä hautaan asti. Ja senkin jälkeen tulen kummittelemaan niille pelleille, jotka kutsuvat itseään kultakorviksi eivätkä edes kuule MISTÄ se ääni milloinkin ilmoille lähtee. Huijareita kaikki tyynni. Ostakaa korvat.



http://www.equatoraudio.com/D5-Coaxial-Studio-Monitors-p/d5.htm

Jos lompakko sallii, suosittelen noita seuraavaksi eli kalliimmmaksi askelmaksi "oikean" äänentoiston maailmaan. Kohti kiinteän äänilähteen ihanuutta. Tuon askelman jälkeen kun nollia alkaa latoa hintalappuun lisää, saa lisää äänenpainetta ja vähemmän säröä, mutta sama peruskalliomainen kiinteä äänikuva pysyy yllä ihan sieltä 20 euron laajakaistaelementistä alkaen. 20...200000 euron kaiuttimien äänet ovat kaikki yhtä vakaita, mutta erottelukyky ja äänenpaine ja puhtaus lisääntyy hintalapun pidentyessä.



HUOM: rakennusohjeiden ja monien kaupallisten kaiuttimien käyttämissä Seas-hifi-koaksiaaleissa on (minun korvillani kuunneltuna) surkea erottelukyky, pysykää kaukana niistä tai ottakaa edes varoitus huomioon. En ymmärrä mistä ongelma johtuu, mutta kun vertaa niiden ääntä hyvin erottelevan nauhakaiuttimen ääneen, ero on järjettömän suuri. Ehkä syytän muovikartiota, tai usvaista diskanttidomea, en osaa sanoa syyllistä ongelmaan. Olen joka tapauksessa allergisoitunut Seas-koaksiaalien erottelukyvyttömyyteen, ne sumeudellaan jotenkin nostavat verenpainetta enkä voi enää niitä sietää sekuntiakaan.

Tarkoittaa sitä, että vaikka kaiuttimen rakenne olisi mekaanisesti oikeanlainen (koaksiaali tai laajakaista tai nauha), voi se sähköisesti tai diffraktiollisesti olla jotenkin väärin suunniteltu ja pilata äänen. Ei voi ulkonäön perusteella päätellä mikä kaiutinratkaisu on hyvä ja mikä on ilmiselvä tai piilevä susi. Jokaisen pitää omine korvineen löytää hyvät ja huonot tuotteet, ja minun elämässäni Seas-vaihe on jo jätetty taakse, vaadin nykyään parempaa laatua.

Hieman täsmentäen: Seaseissa on huonon usvaisen erottelun lisäksi ponneton dynamiikka, kova kompressio, jotenkin munaton tuntuma. Kaikki iskuäänet tussahtavat särölle ja vaimentuneiksi. Kun vertaa vaikkapa Tannoy-studiokoaksiaaleihin, joista saa puhtaampana enemmän desibelejä ilmoille. Tannoy-kokseissa on laadukkaampi torvidiskanttirakenne, joilla saa diskanttiäänenpaineilla korvat verille, mihin Seas ei kykene. Jos hieman karrikoidaan.

Tämä munattomuus-ilmiö jakaa kaiuttimet kahtia: munattomiin hifikaiuttimiin ja potkua antaviin studio/pa-kaiuttimiin. Jos joku minun lisäkseni on jo jättänyt taakseen munattoman hifivaiheen, niin hänen on turha edes harkita enää mitään hifi-termillä myytävää lelukrääsää, koska ne ovat pelkkiä särögeneraattoreita sitten kun niistä pitäisi ottaa ulos puhtaat iskuäänet. Ero voi olla useita kymmeniä desibelejä, siis säröttömän piikkitehon äänenpainemaksimeissa. Ääni pysyy puhtaana millä vain kaiuttimella kun kuuntelee yöllä 65 dB piikkiteholla kerrostalossa, mutta sitten kun pitäisi saada ulos 100 dB puhdas iskuääni, niin hifikaiutin ei siihen kykene. Tulee pelkkää säröä, josta ei perusääntä enää löydä edes mittalaitteella.

Minä kuuntelen kaiutinta alle metrin päästä, enkä hifikaiuttimia eteeni kelpuuta niiden vajaan äänenpainekyvyn takia. Jos joku kuuntelee 2 tai 4 m päästä, miten hän voi itselleen valehdella, että se hifipöntön antama 75 dB särövapaa äänenpaine muka tuntuisi joltain. Jos minä vaadin 100 dB piikit puhtaana metrin päähän, kaukokuuntelijan (sama 100 dB piikkivaatimus) pitäisi käyttää (pistesäteilijänä) 106 tai 112 dB metrin päähän puhdasta ääntä antavaa kaiutinta, eikä maapallolla ole siihen kykeneviä hifimalleja.

Miettikää omat desibeli/dynamiikka/särö-tarpeenne, älkääkä sokeasti ostako jotain ratkaisua vain koska joku kaveri niitä on kehunut. Omat korvat, oma kuunteluetäisyys, oma huoneakustiikka. Oma kaiutinvalinta.


.

 

Jos käytät systeemiä leffoilla niin todennäköisesti sinulla on subbari eli voit hyvin tehdä sen 50-litraisen suljetun 12-tuumaisen etukanaviin. CX8:t kaipaavat subbarin joka tapauksessa refleksikoteloituinakin.

Akustisesti läpinäkyvä valkokangas poistaa paljon ongelmia . Ja 12-tuumainen kuulostaa selvästi paremmalta, en rakentaisi kymppiä.

Pahoittelen kirjoitusvirhettä.

 

Mitenkähän tuo 8-tuumainen toimisi pienimuotoisessa PA-käytössä? Voisiko kotelon virittää vielä tuota 60 hersiä ylemmäksi? Simuloituna ainakin tuommoinen 80-90hz viritys toimisi vielä siistin näköisesti 12L kotelossa. Näillä eväillä se olisi herkkä yläbassotoistin wooferin hoitaessa sitä alemmat taajuudet.

 

Saapa nähdä kauan kestää toimitus, "backorder" lukee 8CX:n kohdalla ainakin. 2-6 viikkoa ilmoittavat tilaustuotteille, lisämaksusta saa nopeammin.

Aiheen vierestä:
DVB-G:n ehdottama Equator on mielenkiintoinen, 8" versio löytyy myös... ja näköjään löytyy järeämmästä Q-sarjasta 12" versio.

 

Tod.näk. toimisi ihan ok. Testaa irrallisilla putkilla nnin voit muuttaa viritystä tarvittaessa.

 

Erillistorvet elementin edessä ovat hankalia. Tuppaa tulemaan torven ja kartion väliin seisovia aaltoja.

 

Kotiteatteristin kannalta suorin kaupallinen vertailukohta Yksisilmäisille voisi olla Tannoy Definition Install sarja. Kokovaihtoehdotkin käyvät melkin yksiin. Näistähän on ollut myös AV.fi:ssä artikkelit pari kertaa..

Tannoy PA-puolen valikoimasta puolestaan löytyy 15" ja 12" mallit sisäisin Lab.gruppen vahvistimin. Noista pitäisi oletettavasti lähteä jo hieman enemmän potkua, kuin siitä keskiverrosta muovisesta 5.25" hifikoksusta..

Spoiler

Thomanilta löytyy. Isomman sarjan 10" mallia näkyy puolestaan olevan kaupan Amazon.de marketplacella... Kuka tilaa ensimmäisenä testiin?

 

Mitenhän nuo (äänen)laadullisesti suhtautuvat toisiinsa? Tannoylla hintaa kuitenkin yli tonni/kpl ja nuo Eminencet saa osat 1X0€/kpl + Tannoyta vastaavaan koteloon pari kymppiä. Oikein houkutteleva köyhän/nuukan miehen setti kyllä.

 

Mahtaako 12" kohdalla olla miten suuri ero äänessä, jos tekisi lattiamallin jalustamallin sijaan? Ilmeisesti suodin on suunniteltu enemmän jalustamalliin. Josta seuraa toinen kysymys, eli olisiko mitään ajatusta jos lattiamallin tekisi niin, että etulevyn yläosa olisi jalustamallin kokoinen, ja alaosa olisi vaikkapa 20-30mm syvemmällä? Tällainen voisi näyttääkin ihan asialliselta, jos siihen yhdistäisi nuo Tuukan piirtämät pyöristykset. Pyöristyksen r olisi siis ala-etulevyn syvennys verrattuna ylä-etulevyn pintaan.

 

Kun teet lattiamallin artikkelin ohjeen mukaan (sama leveys, sama elementin etäisyys yläreunasta, sama tilavuus) niin erot ovat minimaalisia.

 

Oolrait, eli jos tekisi lattiamallin ohjeen mukaan, niin varmaankaan ei puhuta kaikensössivästä rakennusvirheestä jos tekisi pyöristykset etulevyn ylä- ja alareunaan. Ihan ulkonäöllisistä seikoista johtuen olen noita pyöristuksiä tuohon tunkemassa. Kanttipönttöjä on jo joka paikassa, ja vaihtelu kuulemma virkistää .

 

Pyöristys kaiuttimessa ei koskaan ole pahasta, vähentää diffeaktioita.

 

Jos nuo refleksi reijät haluaa tehdä ns. neliskanttiseksi kanavaksi kotelon alareunaan, niin eikös sekin olisi suht toimiva ratkaisu?
Kanavan tilavuus vaan samaksi tuon putki hässäkän kanssa, jotta viritystaajuus pysyy halutuna.

Tälläset vois broidille rakentaa kotiteaatteriin, kun omat kotelot alkavat olla viimeistelyä ja elementtejä vaille valmit. Ovat jopa tiiviit

-S

 

Jos et käyttöä keksi 8 tuuman protoille niin laitappas YV:tä, voisin ostaa pois kuleksimasta. :naminami:

 

^^Pitäisi sen toimia jos kanavan viritystaajuus säilyy vaan samana. Suorakulmion muotoisessa kanavassa taisi olla jonkinlainen suositus että kanavaa ei vedettäisi ihan lättänäksi. Joku 1:4 olisi kuulemma vielä aika ok. On noita tosin näkynyt kaupallisissakin suuremmalla suhteella, tiedä sitten. Mitä slotti tekee sitten ääneen etulevyn muodon kautta, ei minulla ole hajuakaan...

 

Aivan samaksi viritystaajuus ei muodostu johtuen kanavan sijainnista kahden seinämän lähellä, vertaa putken pää vapaasti kotelon sisällä. Slotti kulmassa tuottaa matalamman virityksen.

 

Ultrablue: Jos edellinen himoaja ei otakaan niin otan yhteyttä.

Q: Kuten Nummisoft sanoikin niin kotelon sisäseinät jatkavat refleksikanavan pituutta. Sama tapahtuu, jos putki on ihan seinässä kiinni. Mutta jos teet kanavalla laskennallisen virityksen 40 hertsiin niin se todellinen on hyvin lähellä tuota protojen putkilla tehtyä 35 hertsin viritystä.

Kanavassa on se toinenkin puoli, jota ilmeisesti ajoit takaa. Jos kanavan muoto menee hyvin litteäksi, virtausvastus alkaa kasvaa ja refleksitoiminto on sille varsin herkkä. 1x35cm kanava on siis huono tapa saada 35cm2 pinta-alaa. Putki on tässä suhteessa optimaalisen muotoinen, mutta riittävän laaja suorakaidekanava on käytännössä ihan yhtä hyvä. Ongelmia tulee vasta kun kanava käy hyvin litteäksi (ei, ei ole antaa tarkkaa suhdetta, mutta mainitsemasi 1:4 on varmasti vielä turvallinen).

Sitten vielä toinen asia. Tein vielä pientä hiomista Yksisilmäisten soundiin ja tulos on jotakuinkin kokonainen tähti lisää kuunteluarvosanaan. Jos olette jo ehtineet kasata suotimet valmiiksi niin valitan, noin viiden euron lisäpanostuksella saadaan oleellinen muutos. 12-tuumaisen parempi filtteri on jo olemassa, koitan saada kympin ja kasin valmiiksi ja kaikki julkisiksi mahdollisimman pian.