Onko Quentin Tarantino mielestäsi taiteellinen nero vei pelkkä kupla?

No ei sinun niitä uudestaan tarvitsekaan katsella, kunhan nyt edes siltä ensimmäiseltä katselukerralta muistaisit ja osaisit konkreettisesti nimetä sen kohtauksen ja biisin, muutenkin kuin "se yksi kohtaus."

 

Tuli ihan Woody Allen mieleen tuosta haastattelusta...

 

Höpönlöpöt. Tarantino on ollut mestari luomaan yllätyksellisyyttä musiikkivalinnoillaan. Se että Tarantinon musiikkivalinnat ovat joidenkin alaa seuraamattomien mielestä ollut hittien viljelyä johtuu vain siitä että Tarantinon suvereeneistä musiikkivalinnoista on tullut hittejä Tarantinon leffojen ansiosta. Tottakai ne sen jälkeen tuntuvat puhkisoitetuilta kun QT:n leffan jälkeen päätyvät radion soittolistoille. Musiikkivalinnoissa QT on Pulp Fictionin suvereeni hallitsija jonka nerous kuvan, leikkauksen ja äänen rajoja rikkovassa yhteensovittamisessa vetää vertoja Mozartin sävellystyölle.

Sitten on esim. Snyder jonka valinnat ovat joko geneeristä yllätyksetöntä paskaa tai yksinkertaisesti mielikuvituksetonta varmojen klassikoiden poimintaa(Watchmen). Jos Tarantino on elokuvamusiikin Frank Zappa, niin joku Snyder on Cheek.

 

Muistaakseni IB:n arviossa noin tein, mutta eihän se tietty riitä vaan pitää toistella näitä. Se oli siellä talossa kun siellä oli jotkut juhlat. Ja noita esimerkkejähän riittää, minulle tunnelman tappaa aina pahiten Morriconen raiskaukset. Morriconehan itsekin lopetti yhteistyön Tarantinon kanssa kun ei pitänyt musiikin käyttötavasta.

 

Yllätyksellistä, varmaan, mutta samalla niin hemmetin ad hoc.

Voi ollakin hyvin tehtyä yhdistämistä sinänsä, mutta minulle jotenkin aina tekotaiteellista, itsetarkoituksellista. Eihän siitä mitään tule että vaan yksittäiset kohtaukset toimii. Vielä pitäisi osata tehdä se kokonainen elokuva.

Watchmenin maininta tässä yhteydessä huonona esimerkkinä kertoo paljon. Häikäisevän onnistunut musiikkiraita alusta alkaen. Esim. Hallelujah-kappale oli vain liikaa monille.

 

Joo, ai kun ne leffat ovat muutenkin niin historiallisesti tarkkoja ja uskottavia ajankuvauksia? Jos kerran vedetään tuollaisella meiningillä, että vaikkapa toisen maailmansodan kuviot vedetään uusiksi vaihtoehtoisen todellisuuden kautta, niin moderni musiikki sopii mielestäni kuvioihin ihan hyvin. Jopa se 2Pacin biisi oli miusta ihan toimiva veto Django Unchainedissa. Onhan tuota kikkaa tehty aikojen saatossa vaikka kuinka (vaikkapa Pat Garrett & Billy the Kidin Knockin' On Heaven's Door tai Sofia Coppolan Marie Antoinette). Minusta Tarantinon musankäyttö on aina ollut oikein hallittua ja tyylikästä, ne miehen ongelmat ovat sen sijaan varsinkin nykyisin enemmänkin esimerkiksi käsikirjoituksissa ja tunneköyhyydessä.

Tästä samaa mieltä, hienosti valitut biisit oli leffassa. Samoin vaikkapa Snyderin Dawn of the Deadin The Man Comes Around oli mainio veto.

 

Sulla on arvatenkin minut blokattuna, mutta laitetaan nyt tänne ettei väki ihan purematta niele tätä sinun paskanjauhantaa. Eli, Morricone ei tosiaankaan katkaissut välejään Tarantinon kanssa musan käyttötavasta, vaan pikemminkin sävelsi uutta matskua ihan Tarantinoa varten Djangoon.

Mitä Snyderin musavalintoihin tulee niin ne ovat juuri samalla lapsellisen pinnallisella tasolla kuin ohjaajan visuaalinen tyyli. Watchmen nyt erityisesti mokasi koko homman, kun yritti sovitaa Mooren huikeaa visiota Snyderin keskenkasvuisella tavalla. Hallelujah kohtaus erityisesti oli ihan täysin pihalla tyylillisesti lähdemateriaalista.

 

Ei vaan tunnelma lässähtää. Sama kuin kesken kaiken alkaisi salissa kuulua radiosta musiikkia. Ei elokuvantekijä saa irrottaa katsojaansa leffatodellisuudesta! Paitsi jos on poikkeuksellisen näkemyksellinen, kuten Haneke.

PG & BtK on muuten mainio vertailukohta. Se elokuva on harvinaisuus lajissaan, erikoistapaus erittäin onnistuneena modernina länkkärinä. Tottakai musiikki voi olla tuoreempi jos sopii tunnelmaan, sen sijaan että katsoja alkaa ajatella "jahas, se on ohjaajan brassailuhetki taas käsillä". Varmaan juuri tämänkään takia Snyderin hienoutta ei oikein ymmärretä, kaveri ei tuo itseään esille vaan itse elokuvaa. Sitten kun yhdessä leffassa (Sucker Punch) toi enemmänkin omaperäistä puoltaan esiin, niin teilataan siitä suohon. :hitme:

Niin ja nuo kaksi jos eivät ole pulkassa niin leffa hajoaa vääjäämättä käsiin. Tunteen välittämisestä hyvä taiteilija tunnetaan, ja toisinpäin.

EDIT. Jahas, sekoitin näköjään tuon PG & BtK:n Butch Cassidy and the Sundance Kidiin, jota siis itse tarkoitin. Hemmetin samanoloiset nimet.

 

Part 1: Morricone & Tarantino

Part 2: Morricone explains

Part 3: Morricone & Django

"Un Monumento" (from The Hellbenders, 1967)

"Sister Sara's Theme" (from Two Mules for Sister Sara, 1970)

"Ancora Qui":

"The Braying Mule" (from Two Mules for Sister Sara, 1970)

 

Oho, osasit sentään laittaa jopa yhden noista artikkeleista, mitkä käsittelivät tuota epä-uutista Morriconen kommenteista. Koko juttuhan paljastui ihan täydeksi pupuksi ja Morriconen ainoa oikea ongelma oli, ettei Basterdsin teko kestänyt niin kauaa kuin hän oli tottunut. Tämähän ei ole mikään vika, että ohjaaja tekee leffat nopeasti.

Mitä tulee Ancora Quihen: "In 2012 Morricone composed the song "Ancora Qui" with lyrics by Italian singer Elisa for Tarantino's Django Unchained, a track which appeared together with three existing music tracks composed by Morricone on the soundtrack."

Joten ihan leffaa varten se oli tehty. Morricone myös kävi luovuttamassa Tarantinolle Italialaisen kunniapalkinnon ja herrat tekevät myös yhteistyötä Tarantinon uuteen elokuvaan ainakin Slashfilmin ja Filmschoolrejectsin mukaan.

Joten se siitä.

 

Netistähän löytää aineistoa puolesta ja vastaan. Mielipiteetkin (perusteluineen) aiheesta kiinnostuneiden välillä tuppaavat myös jakautuvan rajustikin. Löysin kuitenkin helpon tavan paljastaa Tarantinon elokuvien kypsymättömyys: tilastot. Ne eivät valehtele. Mennään imdb:hen.

Otetaan vertailukohdaksi Tarantinon "paras" leffa Pulp Fiction, ja siihen rinnalle Hitchcockin "paras" Vertigo. Näiden imdb-arvosanat ovat 9.0 ja 8.5. Se niistä.
Mennään syvemmäs, ja tarkastellaan mitä 45+ katsojat ovat olleet mieltä. Arvosanat: 8.4 ja 8.5. PF:n arvosana tuli alemmas, kun taas Vertigon säilyi täsmälleen samana! Jokin muu selitys tuolle ilmiölle kuin esittämäni? Noh, ehkä tässä on kyseessä vain yksittäiset leffat...

Jatketaan analyysiä. QT:

Reservoir Dogs: 8.4 -> 7.9
Jackie Brown: 7.5 -> 7.5
Kill Bill Vol 1: 8.1 -> 7.5
Kill Bill Vol. 2: 8.0 -> 7.4
Death Proof: 7.1 -> 6.6
IB: 8.3 -> 7.6
Django Unchained: 8.5 -> 8.0

Oho, kaikissa leffoissa täsmälleen sama ilmiö. Paitsi, sattumoisin Jackie Brownin kohdalla. Elokuvaa pidetään Tarantinon kypsimpänä itseni mukaanlukien. Sattumaako? Ainakin Hitchcockin kohdalla saattoi hyvin olla. Katsotaan...

Hitchcock:

Köysi: 8.0 -> 7.8
Täydellinen rikos: 8.1 -> 8.0
Takaikkuna: 8.6 -> 8.7
Mies joka tiesi liikaa: 7.5 -> 7.5
Vaarallinen Romanssi: 8.5 -> 8.8

Oho. No entäs sitten erikseen nuorisoon luultavasti enemmän iskevät hulluttelut?

Mutta... kuka murhasi Harryn?: 7.2 -> 7.2
Psyko: 8.6 -> 8.7
Linnut: 7.8 -> 8.0
Frenzy: 7.5 -> 7.4
Perintö: 6.8 -> 6.8

Hämmästyttävää! Aivan sama kuvio kuin muidenkin kohdalla. Joidenkin leffojen kohdalla arvosanat jopa nousivat, päinvastoin kuin Tarantinon tapauksessa. Ja jos vertailuja halutaan tehdä vaikkapa Aged Under 18 kategoriassa, lienee totuus sitäkin selkeämpi. Erit. nykyelokuvien kohdalla kun ne korkeimmat arvosanat löytyvät järjestään siitä ryhmästä. M.O.T.

Omat arvosanat (ulkomuistista) 1-5 asteikolla:

RD: ***½
PF: -
JB: ****
Kill Bill Vol. 1: *½
Kill Bill Vol. 2: **½
DP: -
IB: **½
DU: **

Miksiköhän muuten suurten elokuvantekijöiden kohdalla, jotka voidaan tässä kohtaa valita vertailuun vaikka arvalla, ei juurikaan keskustella varastamisesta, kuten Tarantinon tapauksessa? Tähänkin olisi kiva kuulla jokin pätevä perustelu. Enpä muista väittelyä että Hitchcock tai Kubrick olisi epäoriginaali varas. Tai Haneke. Tai F. F. Coppola. Tai tai tai...

 

^

Aika ennen ja jälkeen intternetin.

Eli jos on saanut n 50v kypstellä mainettaan niin se on jo vakioitunut. Jos Mozarttia(menneen maailman Tarantino) olisi voinut kommentoida netissä, niin meno olisi varmasti ymmärtämättömien toimesta ollut rankkaa. Tulevaisuus kanonisoi M:n ja Kubrikin, aivan kuten tulee tekemään T:n kohdallakin.

Sensijaan yhden tempun turhakkeet(kuten Brittney Spears, dr Alban tai Rednecks ja elokuvapuolelta Snyder) tulevat jäämään syvään unholaan joille naureskellaan aivan samoin kun 80- luvun neonvärisille hikipannoille- tai XL viidelle.

 

Huhhuh, nyt hyppäsi fanipoikailu niin hain yli, että on pakko viheltää pilliin! :thumbsup:

On melkoisen ennenaikaista verrata Tarantinoa kahteen muuhun mainittuun. Olen itse sitä mieltä, että Tarantino on nimenomaan yhden tempun poni, 90-luvun vyölaukku, jonka eväät oli syöty Jackie Brownin jälkeen.

(Sori kaikista anglismeista, tähän ne vain sopi.)

 

Onneksi elokuvahistoria on täynnä näitä "epäkypsiä" elokuvantelijöitä, niin tylsä se muutoin olisi! Hitchcockhan "varasti" montaasi-oppinsa suoraan venäläisiltä (Kuleshovilta ja Eisensteinilta) ja nuo opit ovat aivan oleellisia etenkin Rear Window, Vertigo, North by Northwest ja Psycho elokuvissa. Voidaan sanoa, että ilman noita muiden elokuvantekijöiden kehittämiä kerrontatekniikoita ei Hitchcockistakaan olisi kehittynyt kovin kaksista ohjaajaa. Mutta näinhän se elokuvailmaisun kehitys kulkee, lahjakkaimmat oivaltavat käyttää hyväkseen jo luotuja malleja ja ideoita omalla nerokaalla tavallaan.

Tarantino jatkaa siis westernien maailmassa, mikä on aika luonnollista, kun katsoo filmografian kehityskulkua. Quentinin alitajunta näyttää kulkevan selkeästi genrevaiheittain; 1-vaihe rikoselokuvat Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown. 2-vaihe eksploitaatioelokuvat Kill Bill vol.1 & Kill Bill vol.2, Death Proof. 3-vaihe sota- ja länkkärielokuvat Inglourious Basterds, Django Unchained, xxx xxx. Tulevan länkkärin jälkeen lienee luvassa siirtyminen neljänteen vaiheeseen ...

 

Katsoppas vaikka Haneken vastaavaa listaa niin siellä on ainut leffa Amor, jossa 45+ ihmisillä arvosana on hieman korkeampi, kaikissa muissa se on alhaisempi. Eli tämä vertailu on ihan turhaa, koska ohjaajana Haneke taitaa olla sieltä kypsimmästä päästä. Esim. todella monissa elokuvissa joissa on paljon väkivaltaa niin 45+ ihmiset ovat järjestään antaneet sille alemmat arvosanat (esim. kaikki Kummisedät). Jackie Brown muuten vähiten väkivaltaisin Tarantinon leffoista. Otetaan vielä mukaan tähän järjettömään IMDB vertailuun myös joidenkin kehuma Snyder.

DOTD: 7.4 -> 7.1
300: 7.7 -> 7.2
W: 7.6 -> 7.2
LOTG: 6.9 -> 6.6
SP: 6.0 -> 5.9
MOS: 7.4 -> 7.1

 

Sci-Fi? :naminami:

 

Quentin Tarantino Claims He'll Retire After His Tenth Film

 

Mitkä muuten lasketaan QT:n leffoiksi? Kill Billit yhdeksi ja samaten Grind House? Silloin Hateful olisi kahdeksas.

 

Tuota itsekin laskeskelin, ja sanoisin että Kill Billit on ehdottomasti laskettava omiksi leffoikseen, vaikka Tarantino alunperin kirjoitti ne yhdeksi. Death Proof nyt on ihan selkeä, Four Rooms:in 1/4 osuus ei taas mielestäni kuulu mukaan.

Tarantinohan on väläytellyt tuota lopettamista jo aiemminkin, tässä jo pari vuotta sitten vuoden 2013 Oscar-ehdokasohjaajien ennakkohaastattelussa:
https://www.youtube.com/watch?v=gAK3aUq25fo

 

Early posters for Vol. 2 proclaimed it as "The Fifth Film by Quentin Tarantino". Subsequent posters have not used that blurb, while the film itself simply says "a film by QUENTIN TARANTINO". Kill Bill: Vol. 1 (2003) says "The 4th Film By Quentin Tarantino" at the beginning and Vols 1 & 2 two are supposed to be considered one film. The fifth film by Quentin Tarantino is actually Death Proof (2007).

Eli juu QT itse laskee Kill Billin yhdeksi teokseksi joka oli ajankäytön vuoksi pakko jakaa kahteen, eihän se muuten vois sanoa näin nyt: I like that I will leave a ten-film filmography, and so I’ve got two more to go after this.

Itse olen kyllä sitä mieltä että ne pitäis laskea erillisiksi leffoiksi, mutta jos ohjaaja itse on eri mieltä..