Conjuring, The (2013) (James Wan / Patrick Wilson, Vera Farmiga, Lili Taylor, Ron Livingston)

The Conjuring Starts With R-Rating in Cinemas
Horrorfilm by James Wan Too Scary for PG-13

MPAA ilmoittaa, että elokuva on kertakaikkiaan liian pelottava. Tähän eivät mitkään leikkaukset auta. Warner Bros ei lähtenyt myöskään vaatimaan minkäänlaisia leikkauksia elokuvaan.

Mainoskikka? Toivottavasti ei:thumbsup:

 

Riskala tykkää!

Laatukauhun paluu

 

Jos tätä olisi katsonut yksin pimeässä huoneessa isolta kuvalta, niin varmaan olisin paskonut housuun (vertauskuvainnollisesti sanottuna). Ihmeen hyvin saatu aikaan painostava tunnelma ja kun alkaa jotain tapahtua, se on toteutettu hyvin. Todellakin arjesta-eroon-leffa .

 

Kuullostaa hyvältä:thumbsup: Aivan liian harvoin tulee kauhun saralla näitä elokuvia jotka aiheuttavat (vertauskuvannollisesti) "paskat housuihin" fiiliksen!
Pakko mennä teatteriin katsomaan...ei luultavammin pyöri siellä kauan.

 

En hirveästi katsele kauhua, joten ehkä tuohon voisi pienen varauksen laittaa, siis pelottavuuteen. Mielestäni erinomainen kauhuleffa ja ulkoisesti hienon näköinen. Yleensä kauhuleffat sortuvat ö-luokkaan toteutuksellaan...

 

Jännä juttu, muistaakseni HS:n NYT-liitteen arvostelussa lytättiin täysin.

Mutta näin leffan trailerin äskettäin teatterissa, ja vaikutti pirulliselta ja mielenkiinto heräsi. Vaan uskaltaneeko katsoa?

 

Mitä tulee kauhuelokuviin ja muihin genrepätkiin, niin Riskalan arvioihin voi yleensä kyllä luottaa. Makueroja toki löytyy, mutta yleensä tyyppi on hyvin kartalla.

 

Kirottu kuuluu viime aikojen kauhuelokuvista parhaimpiin. Sitä voisi melkein verrata 1970-luvun klassikkoon Luojan tähden paetkaa! Molemmat käsittelevät perin amerikkalaista aihetta: talo kääntyy asukkaitaan vastaan, ja kellarista paljastuu kaameita salaisuuksia, jotka oli yritetty sulkea kiinni. Kotini ei olekaan enää linnani. Molemmat tukeutuvat roomalaiskatoliseen demonioppiin, ja molemmat väittävät perustuvansa tositapahtumiin (vieläpä Warrenien ”tutkimiin”).

(IMDb:ssä tällä hetkellä arviona 7,8/10, ja jatko-osaa puuhataan!)

Kirotussa on paljon hyvää: Patrick Wilson ja Vera Farmiga tuovat hahmoihinsa ja elokuvaan tiettyä vakavuutta. Onnistunut kameratyöskentely ja tilaäänen käyttö tuovat katsojan sisälle taloon ja keskelle tapahtumia. 1970-luvun rekvisiitta tukee tapahtumia, ja tarina etenee sopivaa vauhtia.

Osa kauhuefekteistä säikyttää paatuneenkin katsojan ja demonit tulevat melkein iholle. Musiikki ja äänitehosteet tukevat kauhua.

محتوى مخفي

Kohtaus, jossa demoni loikkaa kaapin päältä pikkutytön kimppuun, säikäytti hiukset pystyyn — samoin kohtaus, jossa Lorraine Warren oli pudonnut seinien välissä kellariin.

Vain Yhdysvalloissa räyhähenki voi ampua haulikolla. Aseenkanto-oikeus kuuluu näköjään henkiolennoillekin.

Onnistunut ratkaisu on se, ettei hirviöitä näytetä liikaa. Erikoistehosteet eivät vaikuttaneet digitaalisilta vaan enemmänkin mekaanisilta.

Ongelmallista tässä oli kuitenkin se, että heti alussa korostettiin elokuvan perustuvan tositapahtumiin.

محتوى مخفي

Kun yliluonnollisia ilmiöitä alkoi esiintyä ja vieläpä varsin rajuissa muodoissa, niin sisäinen James Randini alkoi vääntelehtiä kiusaantuneena: ”Ei kai tuollaista sentään oikeasti aivan noin tapahtunut? Onkohan nyt hiukan liioiteltu tai aivan suoraan sepitetty ja valehdeltu?”

Elokuva olisi toiminut ainakin omalla kohdallani paljon paremmin, jos vasta lopussa olisi ilmoitettu, että elokuva perustuu ”tositapahtumiin”. Jos tätä olisi saanut katsoa puhtaana kauhuelokuvana ja fiktiona, ei tapahtumiin olisi suhtautunut niin kriittisesti vaan olisi voinut heittäytyä niiden vietäväksi. En nimittäin voi alkuunkaan uskoa, että ainuttakaan elokuvan (ja Warrenien) väittämistä yliluonnollisista ilmiöistä olisi oikeasti sattunut, vaan kyse oli enintään jonkinlaisesta akuutista joukkopsykoosista ja tietoisesta huijauksesta.

Tästä päästään toiseen ongelmaan: roomalaiskatolisen kirkon demonologia on kerta kaikkiaan hupsua ja epäuskottavaa. Koko demonioppi on ikivanhaa perua, ja se syntyi aikana, jolloin ei ymmärretty mielisairauksien ja aistinharhojen (hallusinaatioiden) olemusta. Aistinharhat eivät kerro todellisuudesta, vaan ne ovat aivokemian häiriöitä, joita aiemmin ei ymmärretty eikä osattu hoitaa mutta nykyään ymmärretään. Silti lapselliset ihmiset yhä uskovat piruihin ja tonttuihin, vaikka mitään konkreettisia todisteita ei ole esitetty. Toisille taas koituu taloudellista ym. etua siitä, että taikausko ei katoa.

Selviytyisikö esimerkiksi vihkivesi sokkotestistä?

Loppupuolella oli myös tiettyä ristiriitaisuutta: kellarissa manattiin pirua ja meteli oli jumalaton. Kerrosta ylempänä avustaja etsi samaan aikaan pikkutyttöä ja oli aivan hiljaista.

Äänimaisema toistui Tennispalatsin 6-salissa sinänsä hyvin, mutta yhdessä kohdassa oli erittäin voimakas matala jyrisevä äänitehoste, jonka aikana ääni tuntui säröytyvän, ikään kuin Finnkinon bassokartiot eivät olisi selviytyneet kunnialla tehtävästään. Lisäksi lopputekstien aikana kuului, kuinka jokin laipion elementti resonoi bassoäänten mukana.

Kokonaisuutena ilmiselvästi viime vuosien onnistuneimpia kauhuelokuvia. Fiktiona Kirottu olisi ollut toimiva, mutta harmi kyllä se julistautui dokumentaariseksi ja hiukan kompuroi tämän epäonnisen dramaturgisen ratkaisunsa takia.

2½/5

 

Tunnelma ja kuvaus ja äänitehosteet olivat ihan jännittäviä. Mutta minuun ei ole koskaan iskenyt tällaiset yliluonnolliset kummitus ja demoni jutut. Ovat liian yliluonnollisia että ne voisivat oikeasti todella pelottaa. Myös elokuvan

محتوى مخفي

niin sanottu onnellinen loppu vähensi pelkoa ja ahdistavuutta.

Olkoot kuitenkin .

 

Mainio kauhuelokuva, itse tykkäsin. Osaltaan tähän vaikutti varmasti elokuvateatterin tunnelma, mikä oli myöhäisillan näytöksessä omaa luokkaansa. NYT-liitteessä leffa lytättiin tosiaan täysin ja kriitikkoa tuntui erityisesti kismittävän katolisuuden vahva läsnäolo. Itseäni tämä ei kyllä häirinnyt tippakaan, vaikka olenkin täysi pakana .

 

The Conjuring on 2000-luvun paras kauhuelokuva. Suhteellisen puhkikulutettu tarina ei haitannut, sillä se kerrottiin tuorein ottein. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia uskottavuudessaan, eikä "riivaajaa" näytetty liikaa, mikä tehosti pelon tunnetta. Ainoastaan elokuvan kliimaksi olisi kaivannut vielä himpun verran mielikuvitusta.

محتوى مخفي

Tämänkaltaiseksi kai sitä aikoinaan kuvitteli Blair Witch Projectin ennen kuin karu totuus paljastui.

4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:

Minusta katolilaisuus jopa kuuluu tämän genren elokuvaan a la The Omen, The Exorcist. Olen myös sitä mieltä, että katolilaisuus oli sittenkin kohtalaisen pienessä roolissa elokuvassa

محتوى مخفي

(elokuvassahan manauksenkin taisi suorittaa pakana, eikä suinkaan katolinen ihminen)

, joten en tässä millään voidaan puhua sellaisesta räikeydestä mitä vaikkapa Yhdysvaltain liput edustavat Raimin Spider-manissa.

 

Tämä elokuva nousi omalle Top 20. kauhuelokuvien listalle.
Elokuvan alku oli erittäin painostavaa touhua ja sai kainalot hikoilemaan. Lorraine ja Ed Warrenin saavuttua talolle, painostavuus katosi ja tämän myötä myös ns. todellinen kauhu.
Ohjaus oli harvinaisen toimivaa ja rauhalliset kameran liikkeet antoivat aikaa/odottaa mitä tuleman pitää. Näyttelijät, lapset mukaan lukien näyttelivät todella hyvin/uskottavasti. Musiikille ja 70-luvun lavastukselle myös plussaa.
Katolisuuden voimakas läsnäolo sopi elokuvan juoneen. Jännä juttu, että suurimassa osassa näistä riivaus/demoni elokuvista katolisuus on mukana. Demoneja ilmeisesti houkuttelee kyseisen uskonnon harrastaminen, tai onko katollisuus itsessään pahuuden ilmentymä
Elokuvan loppu oli heikointa aluetta, mutta kokonaisuutta tämä ei pilannut. Aivan pirun kova kauhuelokuva, suosittelen.
Jatkoa odotellessa Long Island, New York (Amityville) tapauksen parissa, kuten loppu antoi ymmärtää:thumbsup: Tästä voi tulla pitkäkin elokuvasarja, sillä Ed and Lorraine Warren olivat "mukana" useissa tapauksissa kuten: Amityville, Demon murder, Werewolf, Smurl family, The Haunting in Connecticut (elokuva tehty) ymn.
Viime vuosina on tullut nähtyä muutama laadukas kauhuelokuva tämä, Insidious ja Sinister.

The Conjuring 4-/5

Suosittelen katsomaan elokuvat The Changeling (1978) ja Entity (1982)( tässä elokuvassa painostava tunnelma on käsinkosketeltavaa, todella hyvällä ja painostavalla musiikilla höystettynä:thumbsup, mikäli tämä elokuva upposi?

 

Jep. Kävin taannoin katsomassa. Oli varsin mainio - ja pelottava. Kaveri kertoi leffan jälkeen, että hänen vieressään istunut nuorehko kundi oli kuulemma välillä peittänyt silmät käsillään

 

Alkaa perskutarallaa kiinnostaa koko ajan enemmän tämä, joka meni teatterikierroksellaan jostain syystä totaalisesti ohi. Tuorein toimiva näkemäni kauhufilmi on Candyman, joten mukavaa olisikin nähdä jotain aivan uutta hyvää pitkästä aikaa. Farmigasta pidin muutoinkin erinomaisessa Up In The Airissä kovasti, joten siitä vielä lisää kiinnostusplussaa tälle. Reiska ostoon.

 

Katolisuus on siinä mielessä erilainen että sen arkipäivään kuuluvat ihmeet, ilmestykset, pyhimykset, demonit, kellarin lattiaan ilmestyvät Jessen kasvot ym. muut kummallisuudet jotka on riisuttu pois luterilaisesta virastouskonnosta. Siinä mielessä loputon lähde kauhuelokuvien tekijöille.
Itse en ainakaan vedä muodikkaasti herneenpalkoja sieraimiin (en viittaa tällä tunaan) elokuvissa esiintyvästä katolilaisuudesta vaan asetan sen kontekstiinsa kauhuelokuvan lajityypissä. Vaikka olen ns. syntymäpakana, niin en viitsi asettaa itseäni mihinkään ideologiseen lukkoon jossa dissaisin esim. kaikkia elokuvia joissa esiintyy uskontoa, köyhäksi kävisi elokuvaharrastuskin. Kutsuttakoon sitä vaikka siksi kuuluisaksi suvaitsevaisuudeksi.

Ai niin, The Conjuring oli aivan loistava ja useasti kylmät väreet aikaansaava kauhistelu.

 

Suurin piirtein lunasti odotukset, monta hyytävää hetkeähän tämä sisälsi ja oli muutenkin taidokkaasti toteutettu, kuten jo ketjussa on ilmi tuotu. Olisin siltikin halunnut pelätä vielä vähän enemmän, tai siis useammin, jotta ihan mestariteokseksi voisi elokuvan nostaa. Hyvä näinkin.

Tuollaiset kuuluvat ehdottomasti spoilereihin. En olisi halunnut tietää etukäteen mitään tästä aiheesta.

 

Yli puoli vuotta sitten julkaistun ja jo kiekollakin alessa pyörivän leffan osalta spoilerit on turhia ja ainoastaan hankalia lukukokemuksen kannalta.

Eri asia välittömästi julkaisun jälkeen, mutta jotain rajaa. Ai niin, Vader on Luken isä ja Bruce Willis on itse haamu koko ajan. Sori spoilereista.

 

Jaa miksi ihmeessä? Miten elokuvan ikä oikeuttaisi pilaamaan katselunautinnon joltain muilta? Itsekin tulee katseltua elokuvia jopa 5 vuoden viiveellä.