PARAS/parhaat lcd-led-tv(t) v. 2013 kokoluokassa: 55"-65" (Rehellisin vastauksin!)

Pidetään kuvio kasassa mieluiten (luotettavien lähteiden) testeihin tukeutuen, joskaan omien (tällöin tietty mieluiten: kokemusten) mielipiteiden esittäminen ei luonnollisestikkaan ole keltään pois.

Paras lcd-led-tv vuosimallia 2013 kokoluokassa 55"-65"...!? Hinta ei sinänsä ole kriteeri, mutta unohdetaan nyt suosiolla kuitenkin ne Loewe sekä Bang & Olufsen -mallit sekä yli 4000€ naurettavuudet.

Kriteerit:
* Mustan taso
* Liiketoisto
* TV:n sisuskalujen laadukkuus (tähtäimessä vuosien käyttö ks. laitteella!)
* Mahdollisimman niukalti tietoon saatettuja tyypillisiä lcd-led-tv:n vikoja!!
* ...lisäillään jos/kun ajatukset tästä enemmän myöden antaa.

HUOM! Mitkään v!*un interrrrnet-toimintoihin liittyvät ei merkitse yhtikäs mitään joten niiden painotus on ajan haaskausta tässä osiossa. Myöskin nokkapystyt design-tyrkkypyrkyrit voi pitää ajatuksensa tv:n estetiikasta ihan itsellään, ei kiinnosta pätkääkään.

Vältetään siansaksasivustoihin linkittämistä, kun ei niistä kukaan kuitenkaan selvää ota. Tässäkin (surullista kyllä) yliamerikkalaistuneessa yhteiskunnassa lienee pääasiallisesti ne lontoon kieltä käyttävät sivustot suositeltavimpia heti Suomalaisten vastaavien jälkeen.

Jos olet valmis jakamaan luotettavia testituloksia esim. Hifi-lehden lukijana niin teko olisi kovinkin arvostettu.

Kiitokset jo etukäteen...

 

Noilla kriteereillä on pakko kysyä: miksei kuitenkaan plasmaa, vaan nimenomaan LCD?

 

Päätös kahden paskan tekniikan välillä (kun videotykittely on sattuneista syistä poissuljettu eikä oled:n odottelu insapaa) tuntuu jo vastenmielisen vaikealta joten kaikki asialliset vaihtoehdot on syytä pitää avoinna. Perustelujahan piisais, mielenkiintoa listan laatimiseen sitten sitäkin vähemmän.

 

Itellä vähän sama projekti menossa, mutta ei tahdo onnata. Vanha töllö on Sonyn 46W3000 ja pelannut hyvin
jo helmikuusta 2008 asti, mutta isompaa tarttis saada.

Olen lukenut kaikki mahdolliset testit ja en kyllä merkkiä vaihtas eli Sony 55W905 ois mun suosikki, vaikka siinä surkeat katselukulmat onkin. Mustan taso ja liiketoisto kärkikastia ja väreissä pitäisi olla muita
edellä...

http://www.hdtvtest.co.uk/news/sony-kdl55w905a-201305172987.htm

Samsungin UE55F8005 varmaan aika samaa kastia, mutta en oikein niiden laatuun usko ja Panasonicilta ei
löydy kuin IPS-paneelilla varustettuja LED-telkkuja eli niissä on huono musta.

Plasmojen suhteen mun mielipide on, että vievät liikaa sähköä ja kuka niitä jaksaa kalibroida kerran vuodessa...

P.S. Sharpin uusista malleista en ole löytänyt testejä eli niistä kiinnostaisi kuulla mielipiteitä :thumbsup:

 

Täh ??????????????

 

Viitannee siihen, että jos sen plasman ensinnäkin kalibroi laitteiston kanssa hieromalla pilkulleen niin hyväksi, kuin säädöt vain sallivat, niin tällä tasolla pysyminen edellyttää uudelleenkalibrointia/viilausta aina silloin tällöin käyttömääristä riippuen. Tämä johtuu plasman "kulumisesta", tosin en usko, että LCD:kään pysyy kirkkaudeltaan ja väritoistoltaan täysin muuttumattomana koko käyttöikäänsä.

Tosiasiassa suurempi osa käyttäjistä tuskin kalibrointia tekee mittalaitteiston kera ja viimeisen päälle sen enempää plasmalla kuin LCD:lläkään, joten pointti on aika irrelevantti.

 

Plazan valovuoto ja pilveily -ketjussa on ainakin yksi todella masentava tapaus käytännössä käyttökelvottomasta Sonysta, jota ei suostuttu myöntämään virheelliseksi ja valittettavasti kuluttajariitalautakuntakin päätyi Sonyn edustajan kannalle.

Itsellä tosin on plasma muista(kin) syistä, mutta jos LCD:n olisin hankkinut tai hankkimassa, niin vain ja ainoastaan palautusoikeudella (etämyynnistä) pelkästään siksi, että voisi varmistua saaneensa vuotamattoman ja pilveilemättömän version.

 

Hyvä mustan taso-vaatimus rajaa IPS-paneeliset LCD:t pois, joten Panasonicit ja LG:t voi unohtaa. Jäljelle eri merkeistä taitaa jäädä Sharp, Philips (jotkut mallit), Sony (W905) ja Samsung. Näissä natiivimustantaso on suhteellisen samalla tasolla, luokkaa 0.03-0.06 cd/m^2 kun ne kaikkein parhaat IPSit pääsee ehkä 0.08-0.10 cd/m^2 tasolle.

Nykytelevisioissa ei taida olla missään enää kunnollista taustavalonhimmennysmekanismia, jossa ruutu olisi jaettu satoihin alueisiin joiden taustavalon voimakkuutta voi toisistaan riippumatta säätää. Philipsillä on yksi 46 tuuman malli ja jotain vanhoja Sonyja saattaa vielä löytyä kaupoista, mutta muuten parhaimmillaan taidetaan päästä muutamiin kymmeniin vyöhykkeisiin. Näistä nykytelkuista tuossa yllä mainitussa Sonyn W905:ssa on ilmeisesti kohtuullisen hyvin toimiva reuna-LEDien himmennysmekanismi - se pääsee mustan tasossa 0.01 cd/m^2 tienoille aiheuttamatta suuremmalti muita kuvahäröjä johtuen siitä että natiivimustantaso on jo muutenkin melko hyvä, ja toisaalta tämä himmennysmekanismi ilmeisesti auttaa hävittämään näkyvistä myös sen mahdollisen pilveilyn, jonka määrä on edelleenkin arpapeliä LCD-telkkareiden kohdalla.

Eli tuo Sonyn W905-malli voisi olla se paras vaihtoehto nykyvalikoimasta, paitsi että siinä on ilmeisesti erittäin kapeat katselukulmat. Ei ole helppoa...

Edit: laitetaan nyt tuosta Sonysta myös avforumsin tekemä arvostelu, avforums kun on mielestäni myös varsin luotettava saitti:
http://www.avforums.com/reviews/Son...-55W905A-3D-LED-LCD-TV-Review_542/Review.html

Trusted Reviewskään ei ole ihan huono, siellä vain puuttuu mittaustuloksia joten sen näkökantoja voi ehkä verrata muihin arvosteluihin, mutta omalla vastuulla sitten kuinka paljon uskoo.
http://www.trustedreviews.com/sony-bravia-kdl-55w905_TV_review

 

Itsekkin tällä ristiretkellä ollut tässä jo jonkin tovin. Omatkin päätelmät ovat kulminoituneet Sonyn 905 malliin, mutta senkin mustan taso ja kaikki muut katselukulmaongelmat yms on pistänyt vakavasti miettimään että ei näitä LCD/LED töllöjä vaan kannata ostaa jos haluaa oikeaa leffa elämystä.

Kaupassakin kun katseli paskassa valaistuksessa eri Covin Calliita LCD töllöjä joissa pyöri kaikissa uusin bondi blu-ray niin yksi aika nätti löytö löytyi 50" mallina kahden huippu LCD:n välistä. Nimittäin Panasonic TX-P50ST60.

Jep... plasma... :| Nykyään olenkin lukenut paljon plasmavertailuita AVS foorumilta, AV foorumilta, hdtvtest.co.uk yms ja vaikuttaa siltä että panasonicin plasma on seuraava ostos. Taidan heittää nykyisen LCD:n roskalavalle koska en halua tuota tuskaa tarjota kellekkään.

 

Aika samoja ratoja tuntuu kiertävän ajatukset muillakin. Tarvitsin uuden 55-60" telkkarin olohuoneeseen TV + elokuvakäyttöön ja eihän tämmöistä hankintaa voi tehdä ilman parin kuukauden tuskailua, netin pläräämistä ja loputonta arvostelujen ja foorumeiden selaamista...

Lähdin projektiin ajatuksella LED TV ja budjetti max 2ke... ehkä pientä joustoa. Suljin pois IPS paneelilla olevat TV:t (LG, panasonic, yms.) koska kuulun niihin jotka katsovat leffoja hämärässä ja niiden musta/kontrasti ei vaan riitä. Lopulta listalle jäi

- 55" Sony W905 (hieman yli budjetin),
- Samsung F8000 tai F7000 (tai ehkä jotkut F6xxx sarjalaiset) ja
- mustana hevosena joku 60" Sharp.

Philipsiä (8008) en jostain syystä oikein osannut edes harkita, en tiedä miksi.... mitään pahaakaan sanomista siitä ei ole ja ambilight vaikuttaa ihan hauskalta.

Plasmaa en aluksi edes harkinnut koska ne on himmeitä, vie järjettömästi sähköä, kuumenee, kuva palaa kiinni, surisee, kontrasti hiipuu hetken käytön jälkeen ja mitä-näitä-nyt-on. Mitä enemmän kävin katselemassa telkkareita livenä niin sitä paremmalta plasma alkoi kuitenkin vaikuttaa nimenomaan sen kuvan takia ja sen takia päädyin sellaisen itsekin ostamaan. Kotona on nyt hetken aikaa majaillut Panasonic 55ST60 plasma ja uskallan kyllä aika vahvasti liputtaa sen puolesta nimenomaan tuossa TV + elokuvakäytössä. Kuva on ainakin mulle aivan riittävän kirkas päivälläkin, itseasiassa ei tulisi mieleenkään laittaa valovoimaa täysille. Illalla kun hämärtyy niin laadukas HD kuva on vaan aivan uskomattoman hienoa katseltavaa ja kontrasti on aivan eri planeetalta kuin niissä LED telkkareissa mitä olen päässyt näkemään.

En väitä etteikö siinä olisi ongelmia, faktahan on että se vie sitä sähköä ja se tosiaan surisee... tosin sähkö on toistaiseksi halpaa ja ainakin oman yksilöni surina on niin pientä että se peittyy muiden kodinkoneiden ja ilmanvaihdon ääniin (ja niin muuten surisee mun vanha sony 40W3000 LCD telkkarikin). Lisäksi plasman kuva välkkyy aina jonkin verran.. eli jos on herkkä sille niin se kannattaa ottaa huomioon valintaa tehdessä. Kiinnipalamisista yms. ei luonnollisesti ole vielä mitään kokemusta, mutta jos käyttäisin telkkaria pelaamiseen tai tietokonekäyttöön niin varmaan pysyisin suosiolla siellä LCD/LED puolella.

Tämän höpinän tarkoitus on siis tuoda esille, että ainakin omien pohdiskelujeni kautta päädyin siihen ettei sitä one-ring-to-rule-them-all ratkaisua tunnu ainakaan näillä budjeteilla olevan (vielä) edes olemassa. Täytyy vaan päättää mitä ominaisuuksia arvostaa eniten ja tehdä valinta sen mukaan - ja tunnustaa se tosiasia että kaikissa ratkaisuissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

 

Kun ollaan parasta etsimässä, niin onko cloudingista päästy eroon näissä uusissa malleissa?

 

No onneksi www.hdtvtest.co.uk:n mukaan Sonyssa oli värit parhaiten kohdillaan heidän testaamistaan tämän vuoden malleista, niin ei tarvi kalibroida

P.S. Mulla on yli kymmenen vuotta vanha Eizon LCD-näyttö ja enpä ole mitään muutoksia väreissä huomannut...

 

Jaa että siinä yhdessä heille sattuneessa kappaleessa oli sitten nimenomaan heidän katseluhuoneensa valaistukseen nähden väritoisto kohdallaan?
:thumbsup:
Onneksi kaikki paneelit ovat samanlaisia ja kaikki katseluolosuhteet samanlaisia.

Ja se, että sinä et ole huomannut muutoksia kymmenessä vuodessa todistaa vain, että sinä et ole huomannut muutoksia kymmenessä vuodessa. Todennäköisesti harvempi plasman käyttäjäkään huomaa, ellei ole vertailukohtaa.

 

Väritoisto ei kyllä liity mitenkään huoneen valaistukseen, vaan sen huomaa esim. siitä onko valkoinen valkoista vai punertaako/sinertääkö/kellertääkö se...

Mutta en tietenkään uskalla väittää, että ihan uuden Panasonicin plasman värit vielä niin killillään olisi,
että sitä paljain silmin huomaisi.

Mutta kysytäänpä kumman valkoinen on valkoista viiden vuoden päästä, jos
ko. Sony ja Panasonicin 55VT60 kalibroidaan nyt kohdilleen ja niille kertyy saman verran käyttötunteja ?

P.S. Jos joku ei tiedä niin Panasonic ei valmista plasmoja enää ensi vuonna :sleep:

 

Panasonic ei ole ilmoittanut tällaista.
http://www.theverge.com/2013/4/10/4...a-panel-development-will-continue-to-make-tvs

 

Valmistaa vielä monta vuotta. Kehitystyö on sitten eri asia.

 

Aniharva täällä(kään) on aina kaikkia töllöjä omin silmin livenä nähnyt, varsinkaan aidosti vertailukelpoisissa olosuhteissa. En minä ainakaan.
Eli että on vastaava, eli mielellään huonon mustan tason samantien ilmi tuova valaistus. Eikä niin, että on kirkkaat spotit suunnattuna päin ruutua. Ja karkkiväritilan sijaan saisi olla mieluummin asialliset säädöt/kalibrointi + vähintäänkin aluksi kaikki kuvaa "parantavat" taikapiirit pois päältä.

Lisäksi fänipojat puolustavat aina kiivaasti omaa uskont... siis tv-merkkiään tai jotain perustekniikkaansa (nyt plasma vs. LCD).

Em. spekseillä Sony W905 on kuitenkin vähintäänkin varteenotettava ehdokas. Joskin toistaiseksi yllättävän tyyris. Melkein kolme tonnia koossa 55" on kyllä nykyään aika raju hinta. Toki värit tuntuivat kaupan olosuhteissa paremmilta, ainakin punaisen osalta, kuin viereisessä W805:ssa. Mutta sen hinta olikin alle puolet W905:sta.
Myöskin ADHD-räiskintäpelejä pelaaville sikäli mainio valinta, että viivettä on puolet vähemmän kuin nopeimmissakaan plasmoissa. W805 tosin on vielä nopeampi.

Tilanteesi on sikäli helppo, että parempia töllöjä löytyy vaikka kuinka monta. Eli W3000:ssa ei ole mitään erikoista, eikä se edes uutena ollut aivan sen hetken huippua (Sonyista taisi olla X3000). Eli kunhan vain ei pilveilyä tms. häröä ole, niin eiköhän likimain joka töllö ole nykyään vähintäänkin kokonaisuutena parempi.

Oma tilanteeni on pykälän verran haasteellisempi, eli reilun vuoden verran tuoreempi Sony X4500 (RGB LED, LD). Siksi upouusi Sony W805 ei kelpaisi, testien valossa huonomman mustansa vuoksi. Vaikka varmaan monessa asiassa X4500:n voittaisikin.
W905 sen sijaan taitaisi olla useimmissa asioissa parempi ja mustan tasossakin likimain samoissa, kenties hieman parempikin. Vaikkei nykyisille plasmoille kyllä pärjääkään, varsinkaan ANSI-testissä.

Tuskinpa kukaan tänä päivänä valitsisi ennemmin X4500:aa, jos W905 olisi toisena vaihtoehtona. Tai W3000:aa, jos olisi W805 vaihtoehtona. Edge LED-tekniikasta huolimatta. Tietenkin olettaen, että pilveilyä tms. ei ole.


Kaupan kirkkaassa valaistuksessa (Pirkkalan Verkkokauppa) W905:n katselukulmalla ei ollutkaan niin dramaattista vaikutusta, kuin testien voivotteluista olisi voinut päätellä.
Mutta hämärässä sillä varmaankin on isostikin merkitystä, jolloin sivusta katsottaessa musta siis muuttunee keskimääräistä nopeammin harmaaksi. Ainakin omassa X4500:ssa näin käy suhteellisen pienellä kulmalla.

Mitä tahansa Sonya(kin) voi toki katsella vaikka miten viistosta niin, että kuvasta saa selvän. Mutta W905:n(kin) kohdalla sen parhaan mustan tason/kontrastin tuottava alue on kyllä suhteellisen kapea. Kaupan valaistuksessa ilmiö lienee monien mielestä kuitenkin lähestulkoon merkityksetöntä pilkunviilausta. Hämärässä katseleville kuvahifisteille tilanne on toki aivan toinen, mikäli on tarvis katsella hieman viistommastakin.

Tuo on valitettavasti totta. Kuten sekin, että varsinkin Panasonicin plasmoista on moni valittanut, kun onkin tapahtunut niitä asioita, joita fänipoikien mukaan ei nykyplasmoissa muka voi millään tapahtua. Kuten kuvan pysyvä kiinni palaminen tms. Ja päälle kova tappelu siitä, että onko moinen normaalia.
Eli kumpikaan ei edelleenkään ole edes likimainkaan täydellinen tekniikka. Vaikka molemmat ovatkin pikkuhiljaa kehittyneet. Etenkin plasmojen mustan taso. LCD:issä on keskitytty liikaa ohuuteen, nettijuttuihin yms.
Toisaalta, kyllähän oma LCD-töllöni reilun 14 cm paksuisena on melkoinen "läski", eli ei oikein ansaitse tulla kutsutuksi taulutelevisioksi.

Valmistajien kustannustehokkuuden maksimointi taitaa yhä edelleenkin mennä ajoittain enemmän tai vähemmän överiksi. Eli niitä masentavia tapauksia lienee jatkossakin odotettavissa. Siksi meillä niin kovin harvinainen täysi palausoikeus on erinomaisen hyvä juttu.

Yhden silmille plasma on edelleenkin keskimäärin parempi, toisen silmille LCD. Kolmas taas ei näe mitään suuria eroja. Valoisaan LCD on edelleenkin keskimäärin parempi ja edelleenkin vie alle puolet sähköä. Ja edelleenkin uusimmat plasmat - varsinkin Panasonicin - tuottavat hämärässä huoneessa mustemman mustan, kuin uusimmat LCD-töllöt.
Ja edelleenkin plasmat selvästi kuluvat vuosien varrella, joten edelleenkin oletuksena on vaaleanharmaat palkit, eikä mustat. Ja edelleen manuaalissa varoitetaan kauan paikoillaan pysyvästä ja kirkkaasta kuvasta. Toki useimmiten tapahtuu vain ns. image retention, eli "väliaikainen palaminen".
Kokonaisuutena ajatellen, selkeää yleistä ja yksiselitteistä voittajatekniikkaa ei ole. On vain erilaisia näköaisteja, olosuhteita ja vaatimuksia. Siksi plasma on joskus paras vaihtoehto, joskus taas täysin naurettava vaihtoehto.

 

Kirkkaussäätö (ja osin kontrastikin) joudutaan tekemään katseluolosuhteiden mukaan. Tavanomaiseen olohuoneeseen, loisteputkivalaistuun liiketilaan ja dedikoituun hiilikellariin ei kelpaa samat asetukset. Sitä odotellessa, että kirkkaussäädön rukkaaminen about neljäsosalla suuntaan tai toiseen ei vaikuttaisi väritoistoon mitenkään.

 

HDTVTest mittasi MVA-panelilla varustetulle Panasonic E6:lle 0.0268 cd/m2 (ANSI-ruudukolla). Ja helpommassa testissä, eli mustalla ruudulla 0.008 cd/m2. Kokonaisuutena ei suurta hehkutusta saanut, mutta mustan taso on kyllä LCD:ksi erinomaisen hyvä.
Ja valtavasti parempi, kuin missään Panasonicin LCD:ssä aiemmin. Pansut tosin ovat aiemmin olleet mustan tason suhteen lähinnä vain huonoja vitsejä.

Uudessa Sony W805:ssa taas on IPS-paneli ja varsin vaatimaton mustan taso. Sama testaaja mittasi ANSI-testissä 0.106 cd/m2. Ja sekin pienen säätökikkailun jälkeen, sitä ennen 0.13 cd/m2.
Sony W905:ssa sen sijaan ei ole IPS-panelia. Sen, sekä ns. pseudo-LD:n ansiosta siinä onkin parempi mustan taso. ANSI-testissä tosin lievän pettymyksen aiheuttanut 0.049 cd/m2. LD päällä 0.042 cd/m2. Mustalla ruudulla vastaavasti 0.01 cd/m2 ja 0 cd/m2.

Insinöörimäisesti ajatellen sellaista ei ole koskaan ollut yhdessäkään LCD-töllössä. Sillä täydelliseen toteutukseen niiitä alueita tarvittaisiin 1920 x 1080 = 2 073 600 kpl. Sitä vasten muutama sata aluetta on aika heikko esitys.
Jo se on huonoa suunnittelua, että ylipäätään tarvitaan joku taustavalo, itsevalaisevien (ali)pikseleiden sijaan. Jotka plasmassa toki periaatteessa on, mutta käytännön toteutuksessa onkin sitten moninaisia puutteita.

Itselläni on vuoden 2008 lopussa julkaistu Sony X4500, jossa on 72 aluetta, koska ruudun koko on 46". Suuremmassa 55" mallissa on hieman enemmän. Ja 40" mallissa alueita on tasan yksi. Kahden suuremman Local Dimming on sikäli aito, että taustavalo on Direct LED. Eli ledejä on tasaisesti koko LCD-panelin takana.
Pseudo-versiolla viitataan siihen, että vain tv:n reunoilla on ledejä. LCD-paneli kuitenkin joka tapauksessa pääosin sanelee lopullisen kuvanlaadun ja ainakin suurinpiirtein myös natiivimustan tason, eli käytännössä ANSI-testin tuloksen.

Oma yksilöni ei pilveile käytännössä juuri lainkaan, pimeässäkään. Ja LD päällä - kuten se itselläni aina on - en havaitse yhtään minkäänlaista epätasaisuuden häivähdystäkään edes säkkipimeässä. Toki myös X4500:ista löytyy netistä kuvia, joissa ne pilveilevät, vähintäänkin ilman LD-toimintoa. Osa varmaan sen kanssakin.

Nykyään on tosiaan joitain merkkejä, tai oikeammin joitain hieman hintavampia tv-malleja, joissa ainakin yksi tila (THX, Cinema1 tms.) on kohtalaisen lähellä asiallisesti kalibroitua televisiota. Mikä on erittäin tervetullut idea. :thumbsup:

Tosin jos se oma tv-yksilö ei syystä tai toisesta sitten olekaan kunnon säädöissä, olisi kyllä kiva, jos värisäädöt yms. olisivat sellaiset kuin vaikkapa Panasoniceissa ja Samsungeissa nykyään. Eli siis tarkemmat, paremmat ja monipuolisemmat, kuin missään Sonyssa. Valtaosa kuluttajista ei tosin varmaankaan koskaan käy siinä menussa, missä noita asioita säädetään.

Olen niin ymmärtänyt ja silmämääräisestikin ollut havaitsevinani, että LCD olisi paljon stabiilimpi säätöjensä, mustan tason jne. suhteen. Mutta kenties poikkeuksiakin on jonkun merkin, mallin tai tv-yksilön suhteen.
Kaikissa plasmoissa on täysin normaalia, että paneli pikkuhiljaa kuluu käyttötuntien mukaan. Jos kuluminen on tasaista, niin sitten kalibroinnissa tehdään vain hienosäätöä. Joskus paneli on esim. tekstityksen tai kanavalogon kohdalla hieman erivärinen (paneli kuluu enemmän), tai mustien palkkien kohdalla (paneli kuluu vähemmän). Sellaista ei voi kalibroinnilla korjata.

 

Juu, Panasonicilla on tuossa E6-karvalakkimallissa hassusti paljon parempi mustan taso kuin (kaikissa?) ylemmissä mallisarjoissa. E6:sta ei vain tainnut olla 55 tuuman tai isompaa versiota saatavilla.

Tuolla "kunnon" taustavalolla tarkoitin lähinnä sitä, että nykyään harmittavasti mennään kehityksessä alueiden määrän suhteen takapakkia jo aiemmin nähtyyn verrattuna - ja vain siksi, että telkkarin saisi pari senttiä ohuemmaksi.

Itse olen jonkin verran kokeillut harrastelijakalibrointia reilun satasen Colomunki Displaylla ja sitä ennen i1 Display LT:llä, ja kyllä kuvanlaatuun on merkittävästi parantava vaikutus jo sillä että gamman ja valkotasapainon delta E:t saa pieniksi ja värien luminanssit saa kohdilleen. Bt.1886-standardin mukainen gammakäyrä tuntuu myös auttavan tummien sävyn havaittavaan erottelukykyyn silloin kun televisiossa on ei-niin täydellinen mustan taso, ja kuvaan tulee uutta "syvyyttä". Olen jotain tuloksia laittanut tuonne telkkarin kalibrointithreadiin, ja olen itse asiassa tätä nykyä hyvinkin tyytyväinen 55ES8005:ni kuvanlaatuun - niin kauan kuin katseluhuoneessa on vähänkin valoa ja katson telkkaria sen parhaasta katselukulmasta. Nykyplasmoilla päästään tietysti kalibroinnin jälkeen vielä ihan eri tasolle, mutta kyllä tämä ColorMunki oli itselleni paras noin 100 euron sijoitus mitä olen kodinelektroniikkaan laittanut.