Sennheiser HD 800

Syntinen kumartaa ja kiittää.

 

Tinkimättömän hifin harrastamiselle ilman penniäkään huuhaata. Vuoden Hifiharrastajapalkintoehdokas!

 

Eli kuulokkeesta tulee merkittävästi vaikeampi kuorma vahvistimelle!

Tietääkseni kuulokkeiden taajuusvastetta ei mitata joka testissä (onko syynä mittauksen vaikeus, mm. pään asennon ja muodon takia?). Kuitenkin, monen pienehköllä elementillä olevan laajakaistatoistimen ominainen taajuusvaste on laskeva kohti bassoja joten esimerkiksi muutaman desibelin boosti passoille korkeahkon antoimpedanssin kautta voi johtaa suorempaan taajuusvasteeseen kuin 0,1 ohmin anto! Mikä siinä olisi vikana?

Esimerkiksi Gradoilla jossa impedanssi heiluu välillä 30-45 ohmia, tekee 220 ohmin anto vastaan 20 ohmin anto, eron 3 dB vastaan 1,2 dB. Eli käytännössä ei juuri mitään ja vielä mahdollisesti niin päin, että isompi antoimpedanssi sopivasti tukevoittaa muuten ohuenlaiseksi menevää bassoa.

 

Siellä on edelleen se 220 ohmin antoimpedanssi virranrajoittimena ja syöttäjänä NAD:n kaiutinpäätevahvistin, virta ei lopu kesken vaikka yrittäisi.

Vahvistimen elämä ei kärsi tästä kytkennästä käytännössä mitään.

Alspe aba. Nyt taas ryhtiä siihen suoritukseen.

Vikana on equtuskytkennän kiinteys. Joskus se voi hyvällä tuurilla olla edullinen mutta useimmiten ei.
Kiinteät ekvalisaattorikytkennät on signaalitiellä Kielletty koska olemme hifistejä.

Gradojen impedanssikäppyrät eivät paljoa vaihtele, ja hyvä niin. Ne ovat jo muutenkin aivan tarpeeksi värittyneitä kuulokkeita.

 

Pitääkö se equtus olla epäkiinteä jotta kelpaa ja lopputulos paranee? Tarvitset siis fuubaari-softan equn nupin jotta saat mielenrauhan kuuntelulle?

Tai oikeastaan, mitä väliä on kuulottimien/vahvistimien omilla impedansseilla tai taajuusvasteilla koska tosi hifisti runkkaa vasteen HTPC:n soittoohjelman equtuksella suoraksi.:hitme:

 

Equlaattorin paikka EI OLE vahvistimen lähdössä vaan jossain muualla. Käyttö ja tarve pitää harkita tapauskohtaisesti, aina päällä oleva kiinteä random-pakkoequ ei tule kysymykseen.

Kuulokkeen pitää pärjätä omilla avuillaan ilman taajuuskorjausta, sen lähtökohta äänentoistolle on niin edullinen. Equlaatiota tarvitsevat korvakaiuttimet ovat vain huonoja. Taajuuskorjauksen todellinen tarvitsija on ei-päälle-puettavat kaiuttimet.

 

Boosti syntyy kuuloke-elementin resonanssista joka nostaa impedanssia resonssitaajuuden ympäristössä. Vahvistimen suuren antoimpedanssin tuottama korostus syntyy siis taajuudelle jota elementti pystyy vielä kunnolla toistamaan. Tämän resonssitaajuuden alapuolella vaste alkaa laskea, avoimissa kuulokkeissa teoriassa 6 dB/oktaavi. Boosti saadaan siis tavallaan "väärälle taajuusalueelle".

Impedanssitasauksessa bassotoiston ulottuvuudelle voi halutessaan tehdä jotain. Jos laittaisin 1 mF kondensaattorit sarjaan 10 ohmin vastuksen kanssa (tämä sarjaankytkentä sitten rinnan kuulokkeen kanssa), saisin 20 Hz taajuudella karkeasti arvioiden noin 3 dB:n vahvistuksen. Syntynyt "modattu" impedanssintasaaja olisi jo voimakkaasti kuulokeriippuva, tietylle kuulokkeelle optimoitu.

 

Ootkos leffoja 800:n kautta kuunnellu? Toimiiko niissä paremmin jos vertaa vaikka 600:siin?

 

Videoääntä minun käyttöni suurimmaksi osaksi onkin.
Mihinpä toiston paremmuussuhteet siitä muuttuisivat jos kuva alkaa pyöriä näytössä.

 

Visuaalinen ärsyke muuttaa subjektiivista kuuntelukokemusta?

 

Millä vahvistimella näitä luureja sitten kuuluisi ajella? Lehmann Linear USB? Tuollaista olisi mr hifillä myynnissä, missä myöskin on itse luureista "halvahko" tarjoushinta. Onko joku muu usb-enabloitu vahvistin merkittävästi parempi, tai yhtä hyvä mutta halvempi kuin lehmann?

 

Sopisiko näille 800 kaveriksi Musical Fidelity M1 vahvistin? Olisi vaan tiedossa edullinen sellainen..

 

Kolme vuotta on kohta HD 800:lla kuuntelua takana. Kyllä se nyt vähän siltä näyttää, että tässä Se Lopullinen Kuuloke nyt on. Crossfeedillä parannettuna ääni on balsamia kerrospaskassa lusivalle rappiohifistille.

95% käytöstä ollut videoäänen kuuntelua. Monikanavaäänen dynamiikka ja elävät äänimaisemat suorastaan hellivät korvia tämän toistamana.
Jännittävänä yksityiskohtana kielitaito tuntuu ottavan HD 800 päässä vähintään yhden pykälän nousun. Alussa ihmettelin osaanko muka englantia näin hyvin, aikaisemmilla kuulokkeilla käsittämättömästäkin street-nigga-/USA:n etelävaltio-/aussi-/skotti-mongerruksestakin saa nämä korvilla selvää.

Musiikilla tämän tason huipputoistin menee kyllä aivan hukkaan. En suosittele musiikkikäyttöön.

 

Uudempien elokuvien monikanavaääni on toki moninverroin dynaamisempaa äänimateriaalia kuin jokin radiosoittoon "optimoitu" loudness-sotaa käyvä hittimusa. Mutta onhan sitä dynaamistakin musiikkia, esim. klassinen musiikki.

Vai millä 5 pennin napeilla sitä musiikkia sinusta sitten pitäisi kuunnella?

Itselläni siis HD-598, jossa on minusta paljon parempi hinta/laatu-suhde kuin tässä huippumallissa, joka on moninkertaista hintaa vastaan vain jonkin verran parempi (olen koekuunnellut). Parvekekuunteluun minulla on huokeahko HD-439, joka suljettuna antaa paljon paremman vaimennuksen ympäristön meteliä vastaan.

Henkilökohtaisesti alkaa ärsyttämään tämä HD-800 mallin omistajien "henkseleiden paukuttelu". Nauttikaa maailman parhaasta kuulokeäänestä ilman ylimääräistä uhoamista ja muiden vähättelyä, please.

 

Stereomusiikkia ei pitäisi kuunnella ollenkaan.

Ainakaan ennen kuin sen äänitarkkailukäytännöt on standardoitu ja taustametelin yli kuuluminen miksauksien tekemisen ylimpänä prioriteettina vaihdettu. Ääni ilman kuvaa on muutenkin irrallista, merkityksetöntä, mihinkään liittymätöntä mölyä. Aistiärsyke on liian puutteellinen.

Mitä, mitä? Enhän minä mitään paukutellut.
Joo, ei ole HD 800 hinta-/laatu-suhdemalli. Kuulokekuuntelijan laitekierteen katkaisuhoitomalli pikemminkin. Viimeisten prosenttien hiominen kasaan matkalla huipulle on joka asiassa kallista, niin tässäkin. Suhteellisuuksia ja kohtuullisuuksia on mahdotonta säilyttää.

 

Selvä. :sleep:

 

Noh, kun on korvansa päästänyt tottumaan elokuvien ja TV-sarjojen monikanavaan, ei tavallisen karvaperse-stereon pariin enää halua palata kovin usein. Ainakaan minä en halua.
Kuulokekuuntelijana toki kuulen monikanavaäänestä vain sen saksimattoman dynamiikan ja äänitarkkailijan keskikaiuttimen käytön miksausvaiheessa. Kaiuttimilla ero olisi vielä paljon suurempi.


Mitä sinun mielestäsi sitten pitäisi tehdä? Alkaa kuuntelemaan jotain klassista musiikkia? Entäs jos se ei kiinnosta yhtään?
Sitäpaitsi klassisenkaan musiikin äänitarkkailuvolumea ei ole vakioitu. Studiossa heiluva kapellimestari tms. hippi säätelee nappuloita niissäkin tuotannoissa miten lystää.


P.S. Minun harrastukseni on kuvan- ja äänentoisto, ei musiikki. Äänentoistogenreeni kuuluu kaikki sivilisaatiossa esiintyvät äänet, ne vaativat sidosaineeksi l. kontekstiin kytkemiseksi useimmiten myös videokuvan.
Musiikiksi ymmärrettävä ääntely l. ihmisen äänihuulilla generoitu ulvominen tai jonkin musiikkisoittimen äänet eivät minua genrenä kiinnosta mitenkään erityisesti. Näillä äänityypeillä on sinun harrastuksessasi jonkinlainen erikoisasema?

 

Pahasti OT:tä:

Spoiler

Kuulostaa siltä, ettet edes tiedä kuinka hyvää musiikkia maailmasta löytyy.

Silti kuuntelet kuulokkeilla, vaikka ero olisi vielä paljon suurempi kaiuttimilla? Siis mahdollisimman suuri ero ei olekaan oleellista. Mikä sitten on? Logiikkaasi on vaikea seurata, anteeksi vaan.

Sinun itsesi pitäisi tietää mitä sinun pitää tehdä, mutta voisit esimerkiksi opetella ymmärtämään, että ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Monet kuuntelevat suurella mielenkiinnolla esim. klassista musiikkia ja nauttivat siitä suuresti. Jos olet sitä mieltä että erilaisiin musiikin tyyleihin ei kiinnostusta ole niin sitten ei ole. Omapa on häviösi jos et löydä Bachin kantaatteja ja Elgarin sinfonioita. Minäpä olen löytänyt, hah hah!

Mitä v*tun väliä jollain äänitarkkailuvolumella on? Siellä levyllä on se esitys täydessä dynamiikassaan ja kuuntelija itse voi säätää äänenvoimakkuuden haluamakseen. Eikä elokuvien monikanavaäänen tuotannossakaan sen ihmeempia "vakiointeja" ole vai mitä sinä puheillasi tarkoitat?

Tämä hyvä ja voit toki asian kertoa mutta älä tunge harrastustasi muiden kurkusta alas tuomitsemalla vaikka kaksikanavamusiikin kuuntelemisen. Mikset vaikka kerro mikä on mielestäsi erityisen hyvä elokuvan ääniraita?

Selvä. Minulla hyvä musiikki on tarpeeksi antoisaa sellaisenaankin, jonkin visuaalinen lisä ei ole haitaksi. Voisit kokeilla esim. Opera-esityksiä Blu-rayltä ja vaikkapa konserttiesityksiä.

Ehkä jokin erityisasema. Musiikki on tärkeä taide- tai viihdemuoto, jolla taiteilija voi esittää taidettaan tai viihdyttäjä voi viihdyttää. Toisinaan tehdä molemmat asiat jos niikseen tulee. Elgarin sinfoniat tarjoavat minulle suunnattomia taide-elämyksiä ja Prodigyn energinen musa auttaa "nollaamaan" pään v*ttumaisen työpäivän jälkeen. Ei ehkä toimi sinulle, mutta minulle toimii.

 

Joo.

Spoiler

Kuulostaa siltä että toistosysteemisi downmiksaus kuulokkeisiin ei joko toimi, tai siinä on jotain muuta häikkää. Ehkä HD 598:n hinta-/laatusuhde ei riitä monikanavaäänen tasoiselle tarvikkeelle??

Luuletko että kuuntelen vapaaehtoisesti kuulokkeilla? SPL ja sen käyttäminen... en ala tästä nyt tällä kertaa. Mutta yllytettynä kyllä.
Vaihdan heti kaiutinkuunteluun kun saan kuulokkeita vastaavan SPL-käyttömahdollisuuden kaiuttimille.

Oletko tietoinen ns. referenssitasosta? Studiot noudattavat tätä systeemiä. Äänitarkkailija kuulee jollain dBFS -tasolla äänen vakiovolumella, esim. -20 dBFS:n signaali kuuluu kokoalueen kanavasta 85 dB:n SPL-tasolla. Näin variaatio ja omituiset miksausratkaisut vähenevät.
Musiikkituottajan -20 dBFS voi kuulua 50 - 110 dB tasolla (riippuen siitä kuka kuulovammaisista poninhäntäpoitsuista oli viimeksi studiossa). Tästä äänitaiteen tekijä sitten lähtee korvarenkaat kilisten vääntelemään nappuloita johonkin suuntaan. Vaikuttaa äänitteelle päätyvään balanssiin, mm. basson tasoon AIKA PALJON.

Huonokuuloisinkin miksaaja ampuisi itsensä jos joutuisi kuuntelemaan hölkkälenkin yliläähätys-rötinä -loudnesmiksaustaan 0 dBFS = 105 dB SPL -kalibroidussa tarkkailuympäristössä. Tämä ei nyt kuitenkaan taida olla klassisen musiikkiääntely -genren ongelma ainakaan kaikista eniten.



Monikanavaäänellä studiossa on käytössä äänikuvan keskihaamulukituksen korjaussarja, keskikanava. Äänityön tekijä kuulee etusektorin keskelle aiotut äänet kunnolla ja paikalleen naulattuna keskeltä.
Stereomiksaaja kääntelee pannauspotikoita ja keskiosa on studiosta ja kääntelijän kuulovaurioista riippuen milloin missäkin. Tasomittareista stereomiksaajat eivät kuulosta keskipannauksen paikkaa katsovan kuin melko harvoin.

Kuulen HD 800:lla sivuun pannatun stereoäänitteen keskiosan joka kerta. Tämä aiheuttaa kuunteluvitutusta. Monikanavaäänellä ffdshow:n kanavamikseri monottaa keskikanavan napakymppiin pääkallon keskijanalle, aina.

 

Spoiler

Ei minulla ole mitään tällaista häikkää. Monikanavaäänet soivat downmiksattuna mallikkaasti kuulokkeistani. Hyviä leffoja vaan on maailmassa paljon vähemmän kuin hyvää musiikkia.

Sitäpaitsi minusta Bachin kantaatit vaan kuullostavat miljoona kertaa paremmilta kuin jotkut action-leffan typerät ryskekohtaukset räjähdyksineen, siitäkin huolimatta että ne olisivat miksattu "huonommin", kuten väität. Parempi syödä kakkua muovilusikalla kuin kakkaa kultalusikalla.