Kaappari (2013) (Aleksi Mäkelä / Kari Hietalahti, Aake Kalliala, Jussi Vatanen, Hannu-Pekka Bjökrman, Elina Keinonen, Merja Larivaara, Maija Junno)

Tästäkään ei tarvinnut maksaa, joskin olisin retrospektiivisesti voinutkin. Kyseessä siis eilen ulos tullut ohjelma OIKEASTA kaapparista. Paras haastattelu (tai siis haastateltava) jonka olen nähnyt aikoihin. Herätti ajatuksia muutenkin kuin vain tapauksen tiimoilta, suosittelen. Jotain hyvää tuli tästäkin sitten.

Toimittaja olisi kyllä tosiaan voinut hänkin parissa kohtaa vähintään pukea valmiiksi miettimänsä kysymykset jotenkin toisin, mutta ei nyt sentään käynyt kuten tammikuussa ketjussa uumoilin vaan nähtiin jälleen rauhallisempi lopetus.

 

Näyttää olevan haastattelun perusteella aika sekaisin kaveri vieläkin ja vaikuttaa erittäin rajähdysherkältä edelleenkin. Kun on ikää tullut sen verran niin vihan kohteeksi arkielämässä todennäköisesti joutuu hänen vaimonsa, kun ei enää muuhun pysty.

 

Vaikka aika karmivalta miehen kommentit haastattelun lopussa tuntuivatkin, niin toisaalta ymmärrän hänen vihansa, mitä tulee elokuvaan ja kirjaan (mikäli niissä nyt sitten annettiin väärä kuva hänestä). Mieshän omien sanojensa mukaan otti yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan sen, ettei kukaan loukkaannu. Mikäli kirja ja elokuva antavat sen kuvan, että mies oli tällaista ideologiaa kylmempi tms., niin totta kai se pistää vihaksi. On yksi asia kaapata kone ja toinen asia kaapata kone ja ajatella sen matkustajia uhrattavissa oleviksi lihapaloiksi. Toki totuus on tietysti se, ettei konetta nyt sinänsä koskaan voikkaan kaapata tekemättä sen matkustajia uhrattavissa oleviksi -- vaikkei haluaisi vahingoittaa, niin jokuhan voi saada vaikka sydänkohtauksen kaappauksen takia. Monesti tällaisilla sinänsä "hyvisrikollisilla" tuntuu olevan pula näkökulmista: he uskovat noudattaneensa hyvää aatettaan rikosta tehdessään mutta ovat sokeita asianhaaroille, jotka syövät heidän "hyvyyttään".

Haastattelu oli kyllä erittäin mielenkiintoinen.

 

Kaappari on surullinen esimerkki kotimaisesta elokuvasta, joka tieten tahtoen hukkaa mahdollisuutensa tykkänään. Tapahtumakulussa olisi ollut ainesta Mogadischun kaltaiseen jännittävään ja totuudenmukaiseen draamaan, jota kehtaisi esitellä ulkomaalaisillekin, mutta tässä elokuvassa kaikki lyötiin melko nopeasti lössiksi ja historiallisia henkilöitä kohdeltiin farssin tyyliin, jopa pieruhuumorin tasoisesti, vaikka realistinen satiiri olisi saattanut olla parempi vaihtoehto. Varsinkin Miitta Sorvalin ministerihahmoa oli nähdäkseni lähdetty kehittämään aivan väärään suuntaan. Ei naurattanut. Iskelmälaulajan ja säestäjän hahmo olivat varsin vaivaannuttavia.

Kun kyse oli historiallisesta tapahtumasta, jonka itsekin muistan, olisi mieluummin kiinnostanut nähdä, mitä kulissien takana todella tapahtui. Elokuvassa historiallisia tapahtumia ja henkilöitä kuitenkin käytetään vain melko suurpiirteisesti harrastelijamaisen farssin alustana. Syntyy vaikutelma, että katsojan pitäisi kiinnostua enemmänkin käsikirjoittajien ”nokkeluudesta” kuin asianomaisen ilmailurikoksen tosiseikastosta. Mutta ehkä vain olen liian tosikko.

Varsinkin ohjaamokohtauksissa kuvanlaatu oli isolla valkokankaalla kuin halvalta yksikerroksiselta blu-ray-levyltä (tummissa kohdissa palikkamaista kohinaa).

2/5

Kannattaa mieluummin lukea se kirja. Elokuvaa ei ilokseen katsonut.

 

Kohtuullisen hyviä roolisuorituksia, kökköä CGI:tä, tarina toimi. Ihan ok leffa, jonka katsoo ja unohtaa. 3/5.