Cloud Atlas (2012) (Tom Tykwer, Andy Wachowski, Lana Wachowski / Tom Hanks, Halle Berry, Hugo Weaving, Jim Sturgess, Susan Sarandon, Hugh Grant)

Suosittelen lukemaan tämän kirjana. Vaikka olenkin yleisesti sitä mieltä, että vaikka kirjoista ja sarjakuvista tehdään elokuvia, ja toisinpäin, niin kyllä tää leffa on mun mielestä erittäin onnistunut versio kirjasta.

 

Melko sanattomaksi veti tämä saattaa olla yksi 2000 luvun mestariteoksista. En tajunnut oliko kaikilla tarinoilla jokin yhteys elokuvan tuleviin tapahtumiin vaatii kyllä useampia katselu kertoja ennen kuin voi täysin arvostella mutta ainakin 4/5. Todella kiehtova katselukokemus itse ainakin löysin elokuvasta yhden hienon vihjeen elokuvan loppua ajatellen jota ei varmasti moni vähemmän elokuvia katsonut hoksaa.

 

Suunnitelma B:n toteutuessa eksyin katsomaan tämän elokuvan.

Koetin ja toivoin että leffa imaisisi mukaansa, mutta näin ei tapahtunut.
Kahden tunnin kohdalla leffaa kiinnostavampaa oli miettiä haiseeko talvikenkien
sukkahiki naapurikatsojien nenään vai ei, kun itse elokuva.

Loppuratkaisu vedättämisen osalta Cloud Atlas teki varmaan jonkin sortin elokuvahistoriaa.

Kokonaisuus oli tylsä kokoelma toisiinsa liimattuja tyhjänpäiväsiä tarinoita, varustettuna
komealla kuvauksella ja kauniilla musiikilla. Ehdottomasti parasta antia elokuvassa oli Hugh Grantin pahisrooli.

2/5



--
JP

 

Hieno elokuva. Vielä pitää paljon pureskella ja pohtia, mutta neljän tähden pinnassa liikutaan. Muistutti parhaimmalla mahdollisella tavalla Bradburyn ja Asimovin tekstejä. Humaania kerrontaa ja tärkeä sanoma. Kaikki ei ihan täysin natsannut, mutta näin rohkealle elokuvalle toivoisi vain parasta.

Toivottavasti kymmenen vuoden päästä tätä ylistetään muiden sci-fi klassikoiden seassa.

Mitäs vedättämistä siinä lopussa muka oli?

 

محتوى مخفي

Kun minä ainakin luulin aluksi että se post apocalyptinen aika oli jotain keski aikaa eikä tulevaisuutta. Sit kun näin sen aluksen tuli mieleen että se voisi olla aika matkailua

JP saattaisi tarkoittaa sitä

محتوى مخفي

Se soylent green oli minusta hieno keksintö vihjata elokuvan tulevia tapahtumia. En tietenkään tajunnut sen merkitystä kuin vasta hieman ennen sitä shokki paljastusta mihin se liittyy.

 

محتوى مخفي

Eikös siinä heti ensimmäisen post-apokalyptisen ajan kohtauksen alussa tullut joku teksti, tyyliin "Suuren Romahduksen (tai jotain sinne päin) jälkeen" ellei jopa vielä joku vuosilukukin Muutenkin kyllä miusta se meininki oli aika selvää, että ei nyt ainakaan keskiajalla olla jos miettii sitä kieltä, Hanksin hahmon näkemää "demonia" ja puhetta aiemmasta korkeakulttuurista.

Eli ei itsellenikään mitään vedätyksen makua jäänyt tuon suhteen jäänyt tai sitten meni loppuvedätys kokonaan ohi, ellei tarkoiteta sitä, että lopussa oltiinkin

محتوى مخفي

eri planeetalla, ilmeisesti jossain maan siirtokunnassa, mutta se nyt ei tainnut vaikuttaa mitenkään muuhun leffaan.

 

محتوى مخفي

Eikös siinä heti ensimmäisen post-apokalyptisen ajan kohtauksen alussa tullut joku teksti, tyyliin "Suuren Romahduksen (tai jotain sinne päin) jälkeen" ellei jopa vielä joku vuosilukukin

Saattoi olla en vain jaksa muistaa tai en huomannut

 

Aivan, ja tämä jälkimmäinenhän selitettiin myös

محتوى مخفي

useaan otteeseen Hanksin tarinan aikana, sekä ainakin kertaalleen Somnin tarinan aikana. Eli useita siirtokuntia perustettiin avaruuteen, mutta sodan jälkeen kaikki yhteydet katkaistiin ja Berryn hahmo oli nyt käynyt näitä asemia läpi yrittämässä lähettää hätäsignaalia lähimmälle kolonialle. Lopussa vaan annettiin ymmärtää, että heidän aikeet onnistuivat ja molemmat pääsivät pakoon maapallolta.

 

Kun 5-6 tarinaa lopetetaan mahtipontisen musan pauhatessa ja mitä visuaalisesti komeampien
loppukohtauksien vyöryessä silmien eteen, niin siinä alkaa perse puutumaan monelta persusjantterilta...



--
JP

 

Vedätys ei taida tarkoittaa siellä päin maailmaa samaa kuin muualla?

 

Tässäpä oli makoisa sillisalaatti. Hyvä että jotkut uskaltavat tehdä vielä näinkin häpeilemättömän kunnianhimoisia elokuvia, vaikka palkintoja, kriitikkojen yksimielistä ylistystä tai lippuluukkuennätyksiä ei tällaisilla saavutetakaan. Eri tyylilajiin toteutetut tarinat oli onnistuttu liittämään toisiinsa erinomaisesti. Elokuva kulki hyvällä rytmityksellä alusta loppuun ja vaikka tarinoiden taso vaihtelikin (erityisesti vanhimpaan aikaan sijoittunut "meriseikkailu" jäi yhdentekeväksi), löytyi taustalta logiikka ja episodit kytkeytyivät selkeästi toisiinsa. Jotain vielä laajempaa yhteistä tekijää (ei käsitellyistä teemoista, vaan hahmojen kohtaloista) tosin jäi hieman kaipaamaan.

 

^Kyllähän Hanks näytti mitä kriitikoille tulisi tehdä. Kerrassaan hilpeä kohtaus.

Itse elokuva oli kyllä huikea elämys isolta kankaalta nautittuna ja tarinankerronnan eeppisyys imi helposti mukaansa. Harvoin menee elokuvissa kolme tuntia näin siivillä. Itsellä illuusio särkyi vasta kun Wachowskin veljekset päästivät matrix vaihteensa irti ja päätön toiminta valtasi kankaan lentävine robotteineen. Lisäksi samojen näyttelijöiden kierrättäminen roolista toiseen tuntui hieman häiritsevältä ja sitä huomasi miettivänsä kuka on kukin tässä ajassa ja paikassa. Vaikka tämä sielujen muutos tuntuikin olevan koko homman pihvi oli se toisinaan hiukan päälleliimattua.

Siltikin huikea elämys ja nyt kirja vaan lukulistalle. Kerrankin näinpäin.

 

Tuli käytyä nautiskelemassa uudelleen isolta kankaalta, kun kerrankin tuli mahdollisuus pitää muutaman kuukauden tauko katselukertojen välissä. Koskaan aiemmin ei ole samaa rainaa tullut kahdesti käytyä teatterissa katsomassa.

Ja kyllä tämä vaan edelleen hengästytti hienoudellaan. Tarinoiden välisiä yhteyksiä ja foreshadowingia löytyi uusintakatselulla vielä ihan uudellalailla. Erinomainen teos joka kesti täysin uusintakatselun.

5-/5 nousee täyteen vitoseen.

 

Hahmot oli toteutettu törkeän huonosti, häiritsi suuresti että moinen kikkailu piti tehdä. Minkä piti tehdä syvyyttä tarinaan tuntui päättömältä poukkoilulta ja turhalta kikkailulta (kirjan tyyliin jossa kauemmin keskitytään yksittäiseen hahmoon olisi voinut pelastaa edes jotain). Tulevaisuuden murre toi mieleen lähinnä Jar Jar Binksin, ainakin noin luettuna/lausuttuna. Yksi paskimpia elokuvia mitä koskaan on ollut epäonnea joutua katsomaan, joka minuutti oli tuskaa.
1/5

 

Oikein hyvä elokuva, loistava rytmitys ja vaikka maskeeraus on välillä kökköä kuminaamaa, on se välillä taas hämäävän hyvää ja hienoa nähdä niminäyttelijöitä eri hahmoissa. Tarinat ovat kaikki tosiaan isojen asioiden äärellä - mutta mielestäni tässä elokuvassa pääasia ei ole tarina, vaikka tarinat kelpo stooreja ovatkin. Arvelen, että elokuvan tärkein tavoite on kuljettaa katsojaa tunnetilasta toiseen - niin tarkkaan on kiperät ja helpottavat tilanteet nivottu yhteen, jotta ne vahvistaisivat toisiaan. Ja hyvin tämä elokuva tavoitteessaan onnistuu. Tämä taitaa on hyvinkin paljon niitä leffoja, joissa matka - matkan varrella tapahtuvat asiat - ovat paljon tärkeämpiä kuin päämäärä eli loppuratkaisu.

Erityiskunniamaininta Hugh Grantille alkuasukasroolista. Olemuksessa on paljon samaa kuin Heath Ledgerin Jokerissa. Tuo hahmo pisti miettimään, että Hugh voisi olla loistava näyttelijä oikein pahan pahiksen roolissa. Bridget Joneseissa tuota Hughin pahispuolta hieman väläytellään, mutta toivottavasti sitä päästään viemään jossain elokuvassa vielä paljon pidemmälle. Nytkun tarkemmin ajattelen, niin itse asiassa Hugh Grant oli kyllä elokuvan positiivisin yllättäjä. Tom Hanks, vaikka hyvin pärjäsikin, sortui välillä ylinäyttelemiseen, mutta Hughin roolit menivät kyllä ihan nappiin.

edit2: en tykännyt palapeli-tarinankerronnasta kovinkaan paljon Magnoliassa ja Trafficissa, mutta Pilvikartastossa palapeli toimi hyvin. Ehkä jännäri- ja scifielementit auttoivat asiaa

 

Puuduttavaa outoilua ja todella tyhjänpäiväistä palapeli -tarinankerrontaa.

Hanks olisi voinut esittää vielä yhdessä kosmisessa sivujuonessa afroamerikkalaista kehitysvammaista homoseksuaalia. Tällä olisi saanut lähes varmasti elämäntyö-Oskarin. Ehkä Tompan palkintokaappi on jo täynnä?



2/5 (elokuva jatkui yleisön nukahdettua)

 

Kyllähän tämän punaviinin kanssa nautti, hyvältä näytti kuva uudehkolla plasmalla. Hanksin tilalle olisi voinut ottaa jonkun toisen, nyt oli välillä myötähäpeän tunteita katsoessa miehen "näyttelyä".

 

Myötähäpeä on kyllä varmaan suomenkielen väärinkäytetyin sana.

http://urbaanisanakirja.com/word/myotahapea/

Katsokaa tuosta ettei minun tartte kokea myötähäpeää .

Vinkkinä vastaisuuden varalle: Loistavina pidettyjen näyttelijöiden roolisuorituksia katsoessa ei tarvitse kokea myötähäpeää, se kannattaa säästää tämän kaltaisille videoille. Itsekään en Tom Hanksista kauheasti perusta, mutta tuon termin väärinkäyttö nyppii.

 

Nautittava tekele, 3 tuntia hurahti huomaamatta. 3,5/5

 

Tuli nyt nautittua tämä Netflixin kautta. 5/5, muuta en sano.