Onko Quentin Tarantino mielestäsi taiteellinen nero vei pelkkä kupla?

Paitsi että on sanonut useaan otteeseen ettei asia ole näin. Eikös tuollaiset vanhentuneet käsitykset ole jo kuolleet pois?

Tarantinoa tulee tosin kehua Djangosta. Jenkkilässä tuli joulun alla katsottua ja oli kyllä hieno elokuva. Ei ihan Basterdsin tasoa, joka onkin sitten miehen uran parhaita, mutta huikea pätkä kaikinpuolin.

 

Allekirjoitan pitkälti videoissa esitettyjä mielipiteitä. Varsinkin Jackie Brownin hienouden ja Tarantinon leffojen episodimaisuuden.

http://redlettermedia.com/half-in-the-bag-django-unchained-and-2012-re-cap/

http://redlettermedia.com/half-in-the-bag-extras-tarantino-and-more-2012-re-cap/

 

Tarantinon ainoa heikkous on hänen tinkimättömyys omasta visiosta, ja omista erikoisuuksistaan. Nerous on helposti nähtävävissä kokonaisuudesta, mutta kaikki sisällöllinen kikkailu estää jollain tapaa hänen teoksiaan olemasta täydellisiä. Kun hän vihdoin, toivottavasti, luopuu tästä pakonomaisesta tarpeesta olla "liian" erillainen, tulee hän tekemään hänen Magnus Opuksensa, jolloin hän tulee väistämättömästi liittymään kaikkien aikojen elokuvantekijöiden kerhoon, Kurosawa, Leone, Kubrick, Tarantino.

 

En kyllä muista, milloin olisin nähnyt Tarantinon noin hiiltyneenä. Toisaalta ymmärrän tuon reaktion, mutta toisaalta mies saa kieltämättä itsensä näyttämään lapselliselta ja itseriittoiselta (puhun siis Tarantinosta ). Tarantino on aina ollut oma persoonansa, mutta sitä tietenkin luulisi, että miehen PR-vastaavat olisivat nyt jonkin napakan kommentin kehittäneet moisiin kysymyksiin, kun niitä nyt totta kai uskaliaimmat (lue=joiden työ ei ole vain ihastella haastateltavaa) haastattelijat tulevat kysymään. Voi toki olla, että Tarantino tyypilliseen tapaansa oli vain niin mukana leffan hengessä, että näki itsensä orjana ja haastattelijan omistajanaan, joka haluaa hänen marssivan tahtiinsa.

 

Aha.

Kyllä itseänikin olisi alkanut vituttaa tuollaiset kysymykset, varsinkin kun niillä ilmiselvästi haettiin vain jotain raflaavia otsikoita.

 

Toimittajahan esiintyi ammattitaitoisesti kysyen tarkkanäköisiä juttuja. Ikäväkseen Tarantino on saanut tarpeekseen aiheesta, mutta vastatkoon nyt taideväkivaltansa perustelemattomuudesta.

 

Jos nyt kuuntelit tuon haastattelun (mitä vahvasti epäilen), niin varmaan huomasit että Tarantinolla meni hermot toimittajan kysymykseen "why are you so sure that there is no link between enjoying movie violence and enjoying real violence". Kyse ei siis ollut siitä, miksi hän tekee väkivaltaisia elokuvia.

 

Pulp Fiction ja Kill Bill ne yhteen soppii, toivottavasti ei kuitenkaan panna leikkauskoppiin.

linkki

 

En kuunnellut, katselin. Tuo kysymyshän nimenomaan oli sitä ammattitaitoa. Koska Tarantinon perustelu on "se on vain hauskaa viihdettä", niin kysymys on olennainen ja mikäli linkki on olemassa asettuu Tarantinon lähtökohta elokuvanteolle kyseenalaiseen valoon etenkin kun ne leffat itsessään ovat täynnä silmitöntä, fetisististä väkivaltaa.

 

Tuodaan taas Brian De Palma mukaan aiheeseen, De Palma on sanonut suoraan, että "väkivalta on kaunista" ja tarkoittaa sillä luonnollisesti vain elokuvaväkivaltaa. Se tarjoaa ehtymättömän lähteen visuaaliselle ilmaisulle, joka elokuvan keskeinen piirre tietysti onkin. Siksi esim. Carriessa Margaret Whiten kuolema toteutettiin elokuvassa toisin, kuin Kingin kirjassa, koska sydänkohtaus ei ole visuaalisesti kovinkaan kiinnostava kohtaus. Tarantinon motiivit lähtevät aivan samasta syystä, se on keskeinen osa elokuvien kuvakieltä ja sanastoa!

 

Makuasioitahan nämä viime kädessä ovat, ei siitä oikein pääse mihinkään.

Väkivaltakin voi olla kaunista... todellinenkin väkivalta puhumattakaan taiteellisesta. Pidän esim. Evil Deadin melko brutaaleista käänteistä kovastikin. Toisaalta en väitä etteikö Tarantinonkin leffoissa ole kaunista väkivaltaa, on, ja viihdyttävää. Varmaan kuitenkin häiritsee se määrä, eli suhteettomuus, fetisismin kaltainen kotivideomainen itsetarkoituksellisuus mikä turruttaa katsojan kokemuksen helposti. IB:n loppukäänteet parhaana esimerkkinä.

DePalmankin leffoissa on myös kohtauksia, jotka liikkuvat rajoilla mutta se ahdistus tai rappion kuvaus tulee itselle läpi aitona eli päällimmäiseksi ei jää hämmentynyt olo. Onko esim. Scarfacen loppu liioiteltu? Veikkaisin että vähemmän näitä mielipiteitä on kuin tuosta IB:stä. Ei pelkkä kuvallisella kerronnalla koristelu kyllä riitä motiiviksi väkivallalle omalla kohdalla tai sitten liikutaan splatterin maailmassa. Carrien verikylpykohtaus on väkivaltaisuudessaan äärimmäisen vastenmielistä mutta osuvuudeltaan briljantti.

 

Naisvihasi lisäksi nämä sinun viestisi alkavat piirtää jo todella vinksahtanutta kuvaa.

 

Tässä Django-ketjun lainauksessakin heiteltiin ilmaan aika villejä ideoita

 

Totuus sattuu, aina. Ankara totuus.

 

Mielenterveyden hoitopaikkoja löytyy kyllä Suomestakin. Jotkut ovat kuulemma oikeasti päteviä. Suosittelen. Pian.

 

Onhan se villiä idea, että valkoiset miehet esitettäisiin kerrankin jonain muuna kuin väkivallan kohteina.

 

Niinpä. On se ihan perseestä kun vaan 99% ajasta ovat sankareita. Vetää ihan valkoisen hupun kireäksi moinen.

 

Alkaahan se vähän olla kulunutta jo esittää aina valkoinen mies antisemistinä ja orjuuttajana. Miksei Tarantino käsittele vaikka mustien tai arabien antisemitismia tai juutalaisia orjakauppiaita? Tästähän aiemmin Tarantinoa kritisoin, että hän ottaa poliittisesti korrekteja maaleja ja ampuu niitä. Tämä tietysti on Hollywoodin tapa yleensäkin, mutta eikö Suureksi Elokuvaohjaaksi tulla muilla ansioilla kuin kuollutta hevosta potkimalla? No musiikki soi kovalla ja veri lentää ja pikkunättiä dialogia riittää, tämä tuntuu riittävän suurimmalle osalle.

 

Juuri näin. Ikävä kyllä.

 

Taidat ihan selkeästi olla Cleverin sukulaisia, tai ainakin samasta peräkylästä, sillä et tunnu nähneen yhtäkään Tarantinon leffaa noiden väitteiden perusteella.