Pienten sekalaisten kysymysten ketju.

Periaatteessa valmistusvirheestä vastaa (sinulle) myyjä. Ja Stockmann ei taida olla franchising-ketju, vaan kaikki haarakonttorit ovat yhtä ja samaa puljua.

Sinänsä, kun sinulla on oikeus vaatia hyvittämään tuotteen vaihtamisesta aiheutuneet kulut, niin ainakin heidän kannattaisi hyvittää lähempänä sijaitsevasta liikkeestä. Puhelimellahan tuon vielä varmistaa. Itse muistelen, että tällainen palautus on nimenomaan Stockalla ollut ok.

 

Ulkomailta tilaamisesta:

- eräs pieni nettikauppa UK:ssa ei toimita tavaraa UK:n ulkopuolelle. Muistelen aiemmin mainitun, että olisi olemassa yrityksiä, jotka korvausta vastaan lähettävät tuotteen eteenpäin ie tuote tilataan heille ja lähettävät sen minulle. Onko tietoa yhdestäkään UK:ssa operoivasta, joka olisi luotettava?

 

https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php/81984-Borderlinx-Pakettien-edelleen-lähetyspalvelu

Ainakin. Kokemusta ei ole.

 

Näinhän se meni. Sain uuden tilalle.

 

Uutisissa oli äsken tyyppi joka oli syntynyt P-Korealaiselle vankileirille ja paennut sieltä 20-vuoden kärsimyksen jälkeen. Oli ilmeisesti kirjoittanu kirjan kokemuksistaan. Meni tämän kirjan nimi ohi. Tietääkö joku?

 

Taitaa olla Leiri 14

 

On ilmeisesti huomenna Raadio Rockin aamulähetyksessä (oisko se klo 9 vieras?).

 

Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

http://www.amnestystore.fi/product/221/leiri-14---pako-pohjois-koreasta-blaine-harden

 

:thumbsup:

 

Kumpi on kalliimpi, koiran pentu vai parivuotias jo koulutettu hyvätapainen koira? Jos kyseessä ovat muuten samanlaiset koirat.

 

Parivuotias koulutettu hyvätapainen koira on priceless, ei sellaisia kaupasta saa. Uhka, ei mahdollisuus.

 

En koiria tunne, mutta kaksivuotias rotukissa voi maksaa 200 euroa, vaikka pentu kustantaisi 700-900 euroa. Lähinnä allergian takia noista tietenkin luovutaan.

 

Mitäs tarkoitat tuolla "uhka, ei mahdollisuus"?

Tilanne on siis sellainen, että työkaverini joutuu ulkomaille muuton vuoksi myymään koiransa. Hintaa olisi 500e, mikä on noin kolmasosa vastaavan pennun hinnasta sen perusteella, mitä muutamalle kasvattajalle olen soittanut. Koira on ihan tottelevainen ja mukava, ainakin omien kokemusteni mukaan. Tietenkin perheen vaihtuminen on myös koiralle iso muutos ja voi aiheuttaa aluksi hankaluuksia. Mietinkin, että olisiko järkevämpää hankkia pentu vai tuo jo valmiiksi sisäsiistiksi ja kiltiksi opetettu koira, joka olisi myös halvempi...

Molemmissa lienee on omat hankaluutensa.

 

Itse ottaisin ehdottomasti valmiiksi koulutetun koiran. Pentu varmaan voisi tulla kyseeseen jos kasvatuksen/koulutuksen osalta jotain suuria intohimoja olisi, mutta ainakin itselleni sisäsiisteys ja kohtuullinen tottelevaisuus riittävät jo hyvinkin.

Kustannuksia en näkisi vanhan koiran ostamisesta tulevan. Ellei sitten koira olisikin huonosti koulutettu, eikä sopeutuisikaan uuteen ympäristöön. Hyvähän olisi jos koiraa saisi jonkun viikon pitää koeajalla uudessa kodissa.

 

Jos sairauksia on niin silloin kyllä kannattaa miettiä tarkoin. Koiran käyttäminen eläinlääkärissä on yllättävän kallista.

 

No ehdottomasti tuo parivuotias! Molemmissa on varmaan hankaluutensa, mutta vanhemmassa huomattavasti pienemmät. Luultavasti itkee jonkun verran alkupäivinä, mutta koirat tottuu nopeasti kunhan on hyvät olot.

 

Ok, mukava kuulla, että mielipiteet ovat samoja kuin itselläni. Jospa se siitä oppisi uuteen perheeseen.

 

Tarkoitan sitä että ihan liian usein kun koira lähtee kiertoon, taustalla on ongelmia jotka heijastuu elukan käytökseen tavalla tai toisella. Pennun voi sentään pilata ihan ite. Tässä tapauksessa toki vähän eri jos eläin on valmiiksi tuttu.

Sössötänpä silti vielä vähän. Hankintahinta on vain pieni osa koiran ylläpitokuluista. Ja ehkä tärkeimpänä, sopiihan koira rotuominaisuuksiltaan teidän talouden elämäntapaan seuraavaksi 5-10+ vuodeksi? Elukat ei oo leluja.

 

Juu, eihän ne leluja ole tietenkään. Kysessä on kääpiövillakoira ja sen mitä olen tutkinut, niin tuntuisi tuo sopivan. Nuo tuntuvat vielä oppihan kohtuullisen helposti uusia asioita (internetin mukaan eli sehän on silloin fakta ) eli mahdolliset asiat käytöksessä, jotka eivät miellytä, on teoriassa keskimääräistä helpompi saada pois. Mutta tietenkin, jos koiralla on ihan ihmeellisiä ongelmia, niin asia on eri, mutta eipä sillä pitäisi olla. Eräällä tutulla mäyräkoira piti lopettaa, koska se alkoi puremaan omistajiaan päivittäin niin kovaa, että haavoja tuli, eikä asiaan auttanut mikään kouluttaja.

Meillä ei omassa perheessä ole koiraa ollut, mutta molempien vanhemmilla kyllä, joten sinänsä kyllä koirat ovat tuttuja.

Se, että sopiiko eläin seuraavaksi 5-10 tai 15-20 vuodeksi on tietenkin asia, mitä ei voi tietää etukäteen. Sopivatko lapset elämään, eihän sitäkään tiedä. Mutta pakko niistä on huolehtia, vaikka elämäntilanne muuttuisikin.

Eläin on toki osittain tuttu ja kaveri tietenkin vielä tutumpi ja hänen sanaansa kyllä luotan sen suhteen, mitä hän koirasta kertoo. Ja tässä tapauksessa koirasta luopuminen on melkein pakkotilanne ja uusi koti sille oli jo löytynyt, mutta niin kaukaa toiselta puolelta suomea, että mieluummin samaan kaupunkiin möisivät. Minkä vuoksi sitten asia tulikin puheeksi kaverini kanssa, että kiinnostaisiko se meitä, kun olemme perheeseen koiranpentua miettineet.

Mutta mutta. Eihän sitä koskaan tiedä miten vinksahtanut koira on ennen kuin sen omaan kotiin ottaa, minkä vuoksi tuo kokeilumahdollisuus on tietenkin ihan jeeshomma.

 

Onhan tuo nyt vähän sama kun kysyisi että kannattaako tehdä itse lapsi vai adoptoida teini-ikäinen jo tavoille opetettu (tai pohtia kumpi tulee kalliimmaksi), pennun kasvattaminen on tietysti oma kokemuksensa ja luo sen oman siteensä koiran ja isäntiensä välille. Mutta jos sattuu sopiva koira kohdalle niin mikä ettei, ehkä tuossa säästyy vähän pahimmalta vaivalta varsinkin lapsiperheessä. Jos koiran kasvattaja asuu lähistöllä niin sielläkin varmaan kannattaa käydä tutustumassa rotuun ja käydä kysymässä ammattineuvoa rodun ominaisuuksista jne.

Meinasitkos muuten että kaveri kusettaa sinua hinnassa vai, kuulostaa vähän kummalta lähtökohdalta alkaa päättämään tuommoista asiaa sen perusteella että onko se tarjottu koira hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta...

Pahimmassa tapauksessa koiran kanssa voi tietysti olla sopeutumisongelmia mikä voi vaatia koko perheeltä työtä koiran kotouttamisen eteen. Vanhempani ottivat muinoin sijoituskoirana tuttavaperheeltä suursnautserinpennun, jonka tempramentti oli ollut liikaa uusperheen voimavaroille. Alkuun oli omat ongelmansa ja pariin kertaan sai käydä käsiäkin tikkauttamassa, mutta Artusta on sittemmin tullut koko perheen silmäterä, että ainakin tässä tapauksessa riski kannatti

Mutta koira on tietysti aina yksilö, jolla on omat tarpeensa. Villakoiran turkin ylläpito vaatinee kai viikottaista työtä, ja ammattitrimmauksen muutaman viikon välein, tai sitten sen verran opiskelua että trimmaamisen opettelee itse. Voi siis ajatella että jo pelkkä koiran turkin ylläpito tulee olemaan oma harrastuksensa johon täytyy panostaa aikaa ja vaivaa joka viikko.

Niin ja jos siltä tuntuu niin eihän mikään tietysti estä ottamasta pentua sitten joskus tulevaisuudessa. Sitä ei vielä osaa kuvitella minkälainen koirakuume vielä tulee kun yhden saa kotitalouteen, ja ennenkun huomaakaan niin niitä on sitten puoli tusinaa nurkissa pyörimässä