Alaskassa on melko kylmä, ilmeisesti ois ollut sitten realistista jos ne ois hilluneet jossain t-paidassa siellä. Mielenkiintoinen kritiikki anyway.
Kritisoinkin tuota lämpöeristystä nimenomaan sen suhteen, että se joka tapauksessa syö katsojan suhdetta hahmoon. Jos joku tekisi miekkailuelokuvan, jossa pääosan esittäjät olisivat lähes koko ajan se suojakoppa, mistä ei näy edes silmiä, päässä, niin siitä huolimatta, että oikeassa elämässäkin niitä suojakoppia samalla tavalla käytetään, kritisoisin sitä, ettei ko. hahmoihin saa samalla tavalla otetta kuin hahmoihin, joiden kasvot näkee koko ajan.
Enpä ole nähnyt vielä tuollaista leffaa, kyllä itse ainakin näin The Greyssakin kasvoja ja jopa eleitä vaatekertojen keskellä. Nyt tuo kuulostaa siltä, kuin pitäisit vaikka Darth Vaderia huonona hahmona johon ei saa otetta.
Darth Vaderilla taas koppa toimii, koska esimerkiksi hahmoon liittyvä mystiikka (mitä koppa korostaa, kun katsoja joutuu arvuuttelemaan, millaiset ovat pahan kasvot) on avainasioita. Toki The Greyssä kasvojakin näkyi, mutta kun kuitenkin elokuva vaikutti olevan selviytymistarina, jossa selviytyjät tukeutuvat toinen toisiinsa, lähentyvät nuotion äärellä ja kertovat elämänsä tilasta, niin siihen liittyvä vartalonkieli ei vaan tule kerrastojen alta esiin -- varsinkaan kun se toinen ongelmakohta oli itse näyttelijäsuorituksien improvisoinnin maku. Etenkin Dermot Mulroney parrassaan ja paksuissa laseissaan oli hahmo, johon oli vaikea saada otetta.
DV on toki äärimmäinen esimerkki, jolla viittasin juuri tuohon että asioille on syynsä. The Greyssä miehet on paksusti pukeutuneet koska ne hakee turvaa, ja sitä kuvataan noinkin. En kokenut ongelmaksi, nimittäin ne miehethän oli toisilleen tuntemattomia ja alkoivat myös erottautua toisistaan, joten sitäkin sen vaatteisiin sulloutumisen voi nähdä kuvaavan. Kyllä mieshahmojen erilaisuus kävi niiden keskinäisistä puheista ja käytöksestä varsin hyvin selville. Sinun mielestä oli "yli-improvisointia", minun mielestä dialogissa oli aidonmakuista tuoreutta. Tämä ei kuitenkaan edes ollut pelkkä henkilödraama johon tuo kritiikki olisi sopivampi. Eli ei niiden sivullisimpien hahmojen tarvitsekaan täysin avautua, edelleen siinä kuvataan sitä selviytymistilannetta: yhtäkkiä ollaan siinä outojen ihmisten kanssa ja parin hetken jälkeen jotkut on jo poissa. Vai luuletko että jos normaalitilanteessa ihmiset eivät avaudu toisilleen heti ja täysin, niin sitten tuollaisessa? Toiset avautuvat enemmänkin, toiset vastaavasti sulkeutuvat enemmän, näin se menee ja katsoja kokee saman minkä elokuvan ihmishahmotkin.
Ehkä se pointtini tässä olikin se, että oikeassa elämässä (jos siis unohdetaan ne sudet ) pidetään vastaavanlaisissa tilanteissa niitä kerrastoja ja ilmaistaan itseään välillä kömpelösti. Elokuvat ovat kuitenkin tositarinoihinkin perustuessaan fantasiaa, ja ohjaajan tulee ottaa huomioon tarinan autenttisuuden (mikäli lähdetään "oikean elämän tarina" -pohjalta) lisäksi myös dramaturgian säännöt: tarina pitää kääntää valkokankaalle sopivaksi. Näin ollen ainakaan minusta oikeaa elämää ei kannattaisi suoraan kääntää valkokankaalle, mistä ääriesimerkkinä voisi mainita vaikkapa vessaan meneminen. Tällä oikean elämän realiteettien ja kehnon dramaturgian välilä The Grey liikkui. Eivät ne "lämpöeristeet" elokuvaa pilanneet, mutta kertoohan se jotain, jos hahmot jäävät katsojalle (ainakin minulle) yhdentekeviksi, vaikka hahmoja syventäviä kohtauksia dialogin suhteen oli monta. Ehkä dialogi oli sitten enemmän "tosielämästä", mutta toisaalta eiväthän elokuvien hahmot yleensä puhu kuin tosielämän ihmiset. Sen voin myöntää, että minulle voi särähtää nuo mainitsemani puutteet herkemmin kuin jollekin toiselle, ja näin ollen joku muu ei edes niitä noteeraa.
Oho, täällähän on kunnon väittelyt susista. Elokuva ei mielestäni ollut mikään susi huono vaan päinvastoin. Tunnelma oli hieno kiitos mahtavien maisemien ja kuvauksen, myös elokuvan tunnari oli mahtava, toi mieleen Clint Mansellin surumieliset sävelmät. Liam Neeson näytteli hyvin ja oli kuin susi itsessään. Valitettavasti muu näyttelijäkaarti oli aika tuntematonta ja unohdettavaa, paikoin näyttelivät miltei susirumasti. Myös käsikirjoitus ontui paikoin ja kierräteltiin perus eläinkauhun kliseistä. Pari kertaa ohjauskin taisi laahustaa. Aika ei kumminkaan mennyt hukkaan tätä katsoessa, ehkä olisi pitänyt vain katsoa talvella pimeän tultua. No onneksi jäätelö toi vähän tunnelmaa kylmyydellään. 3,5/5
Miten tämä elokuva pitäis ottaa? Ei tästä oikein mitään saanut irti. Ei kauhua, ei trilleriä, ei mitään. Ihan sama mitä ne sudet tekivät ja kenelle. Alku oli lupaava, mutta sitten jotenkin leffan ote katosi kokonaan. 1/5 tähteä
Huhuja on liikkunut että elokuva saa jatkoa missä karkulaiset saavat hengähdystaukoa väliltä löytyvästä mökistä missä he Calvin Kleinin boksereissa siemailevat lattea ja jakavat tuntemuksiaan avioeroista. Leffan nimeksi tulisi Grey 2:Beige.
Hetken luulin olevani oikeutta eläimille foorumilla. Miten vastenmielinen ajatus. Toivottavasti nämä susista vouhottavat henkilöt jaksavat myös olla yhtä huolissaan esim. Hostel elokuvan takia, joka antaa hyvin epämiellyttävän kuvan itäeurooppalaisista. Puhumattakaan teksasilaisten maineen ryvettämisestä useissa leffoissa, jotka kuvaavat varsinkin maaseudun ihmisiä vähemmän mairittelevaan sävyyn. Toki itsellenikin tuli heti Greyn jälkeen mieli mennä ampumaan kaikki tietokoneella luodut. hirviösudet joita tuolla läheisellä harjulla varmaan vilisee. Itse leffa on hieman epäuskottavista susista huolimatta ihan hyvä leffa ja eipä siinä nyt välttämättä tarvitse minusta olla tuon kummallisempaa ideaa. Kyllä tuostakin voi löytää kaikenlaista pientä. Maisematkin ovat oikein hienot. Ei mikään täydellinen leffa, mutta silti ihan viihdyttävä, varsinkin jos osaa katsoa leffan ilman, että vetää herneen nenään jostain pahis-susista. Ehkä siinä olisi sitten pitänyt olla vaikka zombeja, kun niiden oikeuksista ei kukaan välitä yhtään. 3+/5
Liam Neeson on vanhoilla päivillään innostunut tekemään varsin vakuuttavaa ja kovatasoista jälkeä elokuvassa kuin elokuvassa. The grey on hyvä talviseikkailuelokuva sijoittuen hornan tuuttiin erämaahan. Neesonin roolihahmo on asiantunteva susien ampuja ja varsinainen selviytyjä. Tarina on klassinen selviytymiskertomus, mutta varsin hyvin toteutettu. Sudet on valitettavasti tuotu esiin yksiulotteisesti vain hierarkisena laumana tappajia. No, jos unohtaa hieman biologiantunteja, niin tarina kulkee ihan vauhdikkaasti ja miestä lakoaa. Perushyvä seikkailuelokuva maustettuna sopivasti erämaan armottomuudella. 3½/5
Ehkä jollakin planeetalla oikeasti on sellaisia susia kuin mitä tässä elokuvassa esitettiin, tuskin maassa kuitenkaan. Sitä en epäile etteivätkö telluksen sudet tappaisi ja söisi ihmisiä tilanteen niin vaatiessa, tuskin kovin usein muuten kuitenkaan. Olivatpa leffan homo sapiens -lajiset eläimet tyhmiä: Välillä "saaliseläimillä" oli keihääksi teroitettuja keppejä, useimmiten ei kuitenkaan ollut vaan "hukat" saivat napsia saaliinsa ilman häiriötekijöitä. Eikä edes kainalokeppiä ei jalkavikaiselle viitsitty tehdä. Matkustusvälineen jäännöksistäkään ei saatu irti ja mukaan mitään hyödyllistä tai terävää jolla "susia" olisi voitu kiusata. Eikä edes muovinpalaa jota olisi voitu käyttää pulkkana reppujen kuljettamisen apuna. Yht´äkkiä porukalla olikin kuitenkin Mora -kopioita käytössään.Kun yksi kaksijalkainen yllätettiin takaapäin silloin kun kukaan ei ymmärtänyt katsoa mitä ympärillä tapahtuu, niin oppimiskyky oli huipussaan: sen jälkeenkään ei juuri katseltu ympärille vaan uhottiin keskenään ihmislaumassa. Jne jne jne...... Kyllähän sen nyt ymmärtää että kauhutrillerissä pitää olla "tyhmää" väkeä jotta sen voi edes tehdä noin ylipäätään, mutta tämäpä olikin pöljää väkeä koko porukka. Tämä on sääli, sillä elokuvassa oli ihan hyviäkin ja kohtuullisen tehokkaasti tunteisiin vetoavia kohtauksia. Kokonaisuus ei kuitenkaan kyllä mitenkään yllä minun laskelmissani pidemmälle kuin: **½/***** Oliko vika ohjaajan vai käsikirjoittajan? Molempien ja koko tuotantoporukan: olisi velvollisuus kertoa näin tyhmistä havaitsemistaan käänteistä sille joka maksaa tuotannon. Tämä Carnahan taitaa olla tyyppi joka osaa ainoastaan mässäillä veripaltulla ja jättää aivonsa narikkaan, vaikka se pitäisi jättää katsojan tehtäväksi. Ugh.
Olipas puisevan välttävä elokuva. Dialogi oli erittäin töksähtelevää ja luonnotonta. Käsikirjoituksessa mentiin sieltä missä aita on matalin. Liam Neeson on aina samanlainen samanlaisine ilmeineen ja äänen sävyineen joka toiminta elokuvassa. Susien tekeminen kökkönä CGI:nä oli huono ratkaisu. Parasta oli elokuvan energia ja ajoittainen tunnelma. Carnahan on jäämässä näköjään yhden elokuvan (Narc) ihmeeksi. Smokin Aces oli jo aika keskinkertainen. **/*****
Vain suomalainen katsoo/tekee elokuvaa kuin dokumenttia. No ei se aivan yksinkertainen taito olekaan, granted. Ok. Ja sitten kuitenkin...
Ehkä hän oli ulkoistanut osan kohtauksista... No joo, ei hän nyt ihan onneton ohjaaja liene ja hiukan harmistuneessa mielentilassa tulee itsekin kirjoitettua näemmä epäloogisesti. Silti ihmettelen sekä Rottentomatoesin että myös Imdb arvosanoja tälle kyseiselle elokuvalle, enkä pelkästään susien osalta, vaikka olisi nyt takakannessa edes lukenut että elokuvassa esiintyy tappajasusia Marsista... Predator esim. on rehdisti huu-haa -osastoa. Joku onneton kun voi näissä olosuhteissa saada vettä myllyynsä mikäli erehtyy luulemaan etä nuo koiran sukulaiset ovat kostonhaluista ja murhanhimoista "porukkaa".
Oletko itse ikinä joutunut maahansyöksyn jälkeen selviytymään pimeässä ja helvetin kylmässä erämaastossa entuudestaan täysin tuntemattomien kanssa yllättävää uhkaa vastaan? Miten luontevasti iskisit tarinaa? Omasta mielestä dialogi sopi tilanteeseen, keskittyen olennaiseen tuoden eri persoonia esiin. Miksi? Eihän tämä ollut edes suoraviivainen b-action jossa paettiin/taisteltiin susia vastaan. Erilaista kohtausta ja rytmitystä löytyi ja tapahtumat olivat hyvin mietittyjä, ajoittain minimalistisen tunnelmallisia. Jes! Toimii loistavasti. Kuin näkisi vanhan tutun vähän eri ympäristössä. Miksi? Lauseesi on perin tautologinen. Tässähän ei pyritty autenttisuuteen vaan kuvaamaan miesten elämyksellistä matkaa halki sattumusten erämaan, johon kiilusilmäiset pedot toivat mainiosti oman jännittävän päämausteensa. No nyt ollaan samaa mieltä. Tosin itsellä riitti tunnelmaa alusta loppuun, tämä kun ei ollut ylipitkäkään. :thumbsup:
Itseäni eivät CGI sudet vaivanneet, ihminen vs luonto teema oli mielestäni hienosti toteutettu, vaikka sudet eivät todellisuutta vastanneet. Varsin vaikuttava oli päähahmon kehitys; Spoiler alussa hän oli valmis luopumaan elämästään, mutta päätyikin lopulta puolustamaan sitä raivoisasti.