Julia Mannerla (Krista Kosonen) on ympäristöasioita hoitava huippujuristi. Ura on ajanut avioliiton ylitse ja mieltä painaa huono omatunto lapsen kanssa pitämättä jääneistä lomista. Nyt Julia on saanut tehtävän pelastaa syrjäinen kylä, jota ollaan hukuttamassa voimalaitoksen tekoaltaan alle. Tuo kylä sattuu olemaan hänen sukunsa vanha koti. Julia lähtee matkaan 9-vuotiaan poikansa Nikon (Viljami Nojonen) kanssa. Kylän ainoaa majapaikkaa vuokraava entinen opettaja Elias (Peter Franzén) kertoo Julialle ikivanhasta kansantarusta. Tarun mukaan järvessä elää vedenhenki, jota on vuosisatoja sitten jouduttu lepyttelemään julmilla tavoilla. Syrjäisessä kylässä Julian lapsuusmuistot alkavat palautua mieleen outoina ja pelottavina. Kun talossa alkaa kuulua ja näkyä jälkiä vedenhengestä, myyttinen taru näyttää muuttuvan todeksi. Julia joutuu kohtaamaan totuuden, joka on pelottavampi kuin hän olisi ikinä uskaltanut ajatella. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 07.10.2011
Yllätin itteni ja vuokrasin suomalaisen elokuvan, tätä ei oo tapahtunu varmaan 20 vuoteen. En oo ollu kauhee suomalaisen elokuvan ystävä, mutta tän kun katsoin niin tarttee varmaan antaa muillekkin elokuville mahdollisuus. Elokuvaan päädyin Krista Kososen takia ja hyvän roolin hän vetikin. Juonihan on melko tuttu monista ulkolaisista elokuvista mutta kivasti saatiin pidettyä jännitettä yllä, myöskin kuvaus oli mielestäni todella hienoa. Onko mun korvissa vikaa vai onko suomalaisissa elokuvissa todella huono äänitys, siis onhan se ilmeisesti paranemaan päin mutta vielä silti tässäkin oli kohtia joissa en saanu mitään selvää. Tällaista kuulovikaa ei mulla ilmene ulkolaisia elokuvia katsellessa.
Ei johdu ainakaan minulla, sillä minä en tekstejä edes käytä levyiltä leffoja katsellessani. Suomalaiset vain eivät osaa tehdä äänimiksauksia. Ei osattu Pekan ja Pätkän aikana, eikä osata vieläkään. Puhe onnistutaan aina hukkaamaan johonkin kuulumattomiin.
Juuri kehuin Pussikaljaelokuvaa hyvästä äänityksestä. Tässä se oli sitten vähemmän hyvä. Alkutekstien tarina oli hirveää muminaa, jota oli vielä kaikuefektillä ryyditetty. Elokuvan aikana tilanne ei onneksi ole yhtä paha. Joo, kauhuleffan kliseet ovat kyllä kasassa, mutta olisi tässä saanut enemmänkin ideoita olla, tuntui pidemmältä kuin mitä olikaan. Plussaa kuitenkin lopputwististä. Yksi tärkeä kauhuelokuvaklisee jäi kuitenkin valitettavasti toteuttamatta Spoiler naispäähenkilö ei ollut missään kohdassa puolialasti
Katselinkin tässä jokin aika sitten muutaman Pekka ja Pätkä elokuvan, kun sattuivat tv:stä tulemaan (enkä ole moisia aikaisemmin nähnyt). Ihmetys oli suuri kun puheesta sai selvää paremmin kuin nykypäivän ylen uutislähetyksissä, joissa äänentaso vaihtelee aivan käsittämättömän paljon studio-osuuksien ja inserttien välillä. Nykyään en suomielokuvia suostu katsomaan ilman tekstitystä, koska puheesta ei yksinkertaisesti saa mitään selvää ellei äänenvoimakkuus ole jossain järkyttävän rajamailla. Ylen uutisista vielä. Miksi inserttien äänenvoimakkuutta nostetaan h-i-t-a-a-s-t-i kun joku valvomossa huomaa ettei kuulu juurikaan mitään, eikä nosteta edes studio-osuuksien tasolle vaan niin että juuri jotain kuuluu? Tämä sitten toistuu melkeinpä jokaisen insertin kohdalla. Onko sielä joku säätönumikka jolla on mahdotonta nostaa se äänenvoimakkuus nopeasti ja edes likimain samalle tasolle studio-osuuksien kanssa?
Offtopic, mutta parhaat vanhat Suomifilmit ovat kovaa kamaa myöskin verrattuna saman aikakauden muun maailman tuotantoon.
En pitänyt tätä kauhuleffana, mutta kivan tunnelmallinen elokuvahan tämä joka tapauksessa oli. Kosonen oli ihan ok roolissaan, eikä noista muistakaan valittamista löytynyt. Äänimiksaus oli niin paska, että piti laittaa levyltä tekstit päälle! Se vähän latisti tunnelmaa. Mutta joo, hyvin tehty ja ihan suositeltava klisekimppu tämä oli. 3/5.