Steven Wilsonia voidaan nyt yksin kiittää tästä. OK albumi, lisäkuuntelua vain pitäisi vielä paaaljon tulla lisää. Siksipä en annakaan pisteitä x/5 Sitten jatketaan ruotsalaisella musalla: Abba - Gimme Gimme Gimme http://www.youtube.com/watch?v=6RJPV7oIiR8
Tuosta Opethin biisistä tuli mieleen, että onko nämä nykyprogebiisit oikeasti pakko olla aina noin puuduttavan kaavamaisia ja ennalta-arvattavia? Tuo kappale ei todellakaan tarvitse toistokertoja ja aikaa "auetakseen".
Hiukan kulunut biisi. Oli oman aikansa hitti, ja onhan tuossa klassikkoainesta vieläkin. Pyyhkii kyllä lattiaa monella nykyisellä diskojytkeellä. Aika toimiva tamppaus pienessä hiprakassa yömyöhäisellä. Soundillisesti Abban nykyiset re-masterit pilattu liiallisella diskantin korostamisella. Hyvästä 70-luvun toistosta saatu pistävän säksivä. Biisille 2½/5
Väitetty aliarvostus ei varsinaisesti hämmästytä. Paikoitellen kaunis kappale, mutta se ei "kulje", 2/5. Jatketaan kotimaisilla naisilla PMMP - Matoja
Edellä jo arvosteltuja kappaleita: Spoiler Pienenä annoksena ehkä kenties toimisi samalla tavoin musiikin parodiana kuin em. herra Suonsilmä mainiossa Pasila tv-sarjassa. Mutta minuuttikaupalla pelkästään tuota ininää? Ei kiitos. Eli ihan vain musiikkina 0,5 /5. Muodissa olevan "teiniuhon", örinäefektillä maustetun popmetallin ja iskelmämusiikin pahasti epäonnistunut sekasotku. Vieläpä niin, että niistä kaikista on otettu ne huonoimmat ja kliseisimmät jutut. Hieman kuin ateriaksi tarjottaisiin hajuvedellä maustettuja lihapullia ja sokerikuorrutettuja ranskalaisia hapanimeläkastikkeella. Juomaksi piimän, etikan ja muumilimun sekoitusta. En minä yhdistelemistä vastaan oleva puristi ole, jos homma vain toimii. Nyt ei vain kerta kaikkiaan toimi, ainakaan minun makuuni. Nolon huono vokalisti ilmeisen pakollisella örinäefektiosuudella, taustalaulu taas on lähempänä Katri Helena -osastoa. Epämiellyttävä syntikkapimputus, kuin jostain aivan toisesta poppibändistä. Persoonaton kitaristikin menee soundia myöden sieltä, missä aita on matalin. Tosin hän on parasta tuossa bändissä. Ja taas tuo iänikuinen tuplabasari, se nyt ei vain tälläkään kertaa tunnu mitenkään istuvan biisiin. Koko sotku on kuin olisi kasattu varma hittibiisi jonkun tilaston mukaan. Eli että mitäköhän kaikkea tähän meidän hittibiisiin pitää nyt laittaa, jotta varmasti kaikki tykkäisivät. Ilman, että yhtäkään niistä genreistä hallittaisiin. Videossakin iänikuiset kliseeet, vailla häivähdystäkään persoonallisuudesta. Kiva jos joku tykkää, minä kuitenkaan en. Joten: 0,25 / 5 (muutama sekunti kohtalaista kitarariffiä nostaa arvosanaa, myös alun parikymmentä sekuntia on siedettävää). Jaahans, taas coveri. Harmi vain että vähän turhan kornista biisistä (Europen kasarirenkutus 'Carrie'). En ole originaalia onneksi aikoihin kuullut, mutta eipä tämän kovin paljoa huonompi taida olla. Kertsi hieman hymyilyttää, vaikkei se kait tarkoitus olekaan. Tai ehkäpä onkin? Originaali ei kolahda, vaan enemmänkin rasittaa. Joten eipä tällekään voi paljoa antaa. Musiikillisesti kuitenkin hallitumpaa kuin em. MyGrain -sonta (no mikäpä ei olisi), eikä aiheuta yhtä hurjaa hylkimisreaktiotakaan. Toisaalta, ei tuota kertsiä kerta kaikkiaan vain jaksa/halua kuunnella, niin kökkö ja puuduttava se on. Jotta tuohon edelliseen paskaan saataisiin eroa, annan: 1- / 5. Hieman tylsä ja laahaava meininki. Laulussa ei ole sorruttu väsyneisiin MTV-tason peruskliseisiin MyGrainin tapaan. Mutta ei tämäkään kyllä kolahda. Ehkäpä tästä olisi tullut parempi jossain toisessa tyylilajissa. Sillä nyt tuntuu kuin kaikki häiritsisivät toisiaan, toimivan kokonaisuuden sijaan. Tämähän on jo ihan oikeaa musiikkia, mutta vaatisi mielestäni vielä jatkokehittelyä. Ei kolahda ja on hieman tylsäkin mitä musiikkiin tulee, joten: 1½ / 5. Pelkän nimen perusteella odotin huonoa huumoria, jota huonot muusikot esittävät huonosti. Valitettavasti arvasin oikein. Ei toimi millään osa-alueella, mutta on vielä musiikiksi tunnistettavissa. Jopa lievää rokkaavuuttakin löytyy, joskin kehnosti toteutettuna vailla omaperäisyyden häivähdystäkään. Joten: 1- / 5. Yritystä löytyy, nyt ei mennäkään sieltä missä aita on matalin. Esim. oli positiivinen yllätys, että intron jälkeen ei alkanutkaan se ikävän tuttu, jo tuhanteen kertaan kopioitu örinäosuus väsyneine vakiokliseineen. Tuon edeltävän skeidan jälkeen positiivinen yllätys. Mutta ei kuitenkaan ns. kolahda, eikä jalkakaan oikein vipata. Fiilispohjalta arvosteltaessa ei heltiä enempää kuin: 2½ / 5. Tuollaisella näytöllä ei ainakaan minulta heru arvostusta. Soundit lienevät iästä johtuen hieman karunlaiset? Ei kolahda, mutta ei myöskään ole tämän satsin huonoin biisi, joten laitetaan vaikka: 1½ / 5. Alunperin piti vain tämä arvostella. Yhdyn juskyn sanalliseen arvosteluun, joskaan yhtään ABBA:n levyä en ainakaan toistaiseksi omista. Ei tule usein tälläistä tai muutakaan diskoa kuunneltua. Mutta toimii sopivan pieninä annoksia, sopivissa tilanteissa. Toisin kuin monissa nykyajan MTV-hiteissä, nämä Laulajat osaavat ihan oikeasti laulaa ja ääni on hyvä. Jo kauan sitten pikkupoikana muistelen erityisesti blondin - sen naispuolisen... - asustuksen ja muutenkin seksikkään olemuksen kovasti miellyttäneen. Bassojumputus kuulostaa koomiselta ja muutenkin soundit tasapainoilevat tahattoman komiikan ja hyvän meiningin suhteen. Mutta kyllähän tässä reipasta meininkiä ja hauskuutta sen verran on, että selvin päinkin tietsikan ääressä kököttäessä irtoaa hyvä arvosanana. Sellainen meno ja häpeämättömän korni jytkytys, että annan tälle näistä parhaat pisteet: 4 / 5 (käyttökohteesta riippuen +/- 1). Poikkeuksellisen energinen bändi, joka ei tunnu liikoja seuraavan muotia, mikä on nykyään ilahduttava ja valitettavan harvinainen poikkeus. Kertsi ja sitä muistuttava lauluosuus ei vain miellytä muun biisin tavoin, eli liiaksi jankkaamiseksi menee. Eivät mitään huippulaulajia, mutta korvaavat taitoa asenteella, suurella innolla ja rohkeudella. Laitetaan vaikkapa: 3- / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Sitten taas tarkoituksella jotain hieman erilaista. Eli erään meilläkin esitetyn tv-sarjan[1] tunnari, joka harvakseltaan kuunneltuna on ainakin minun makuuni hyvä. Ko. sarjan tunnarina toimi muistaakseni kuitenkin erinomaisen hyvin, siitä tämän aikoinaan pongasinkin. Sneaker Pimps: Post Modern Sleaze.
Soundithan tuossa on vallan mainiot. Erittäin ilmavat ja jokaisen soittimen erottaa mainiosti. Esimerkiksi tuo PMMP:n biisi on soitannaltaan tuollaista särmätöntä 2000-luvun puuroa.
Lempibändini The Gathering otti triphopista vaikutteita uransa parhaalla levyllä, joten tämän tyylinen musisointi pitäisi kyllä tässä osoitteessa toimia. Ja ihan kuunneltavaa matskuahan tämä olikin vaikkei nyt vertailua ennen mainittuun millään kestäkään. *** Tätä bändiä ei täällä olekaan vielä soitettu... Insomnium - Daughter Of The Moon
En ole orkkaan ihme kyllä ennen törmännyt, mutta ihme on, jos eivät ole Suomesta. Amorphis synat löytyy taustalta ja muutenkin wanha Amo tulee vahvasti mieleen. Tykkäsin 4/5, juuri oikeata ranteet auki fiilistä. :thumbsup: Piti katsastaa tuokin ihan uteliaisuudesta ja sieltähän löytyi kiva tunnelmapala. Hieman tulee mieleen Massive attack, mutta omanlainen, toki pikkaisen amerikkalainen kitarointi, joka ei minusta niin ihqu ole, mutta muuten kappale toimii. 4-/5 tälle esitykselle. Vanha klassikko: Megadeth - I thought I knew it all Henk.kohtaisesti Youthanasia albumi on alltimebest listan top-5:ssa.
Aloittava rytmikitarointi kyllä sai heti korvat hörölle, että nythän on jotain todella kivaa riffittelyä tulossa. Mutta ei se homma sitten oikein lähtenytkään odottamallani tavalla lentoon, paremman termin puutteessa. Eli tulikin minun makuuni ihan vain kohtalainen biisi. Ilman mitään suurempaa vikaa. Tai no, ei Mustaine vokalistina kyllä aivan parhaasta päästä ole... Kitaristina kyllä näppäräsorminen kaveri, joskaan ei aivan omiin suosikkeihini kuuluva. Yhtään M:n albumia en omista, mitä nyt yksi kappale on eräällä soundtrackilla (Last Action Hero). Puhtaasti fiilispohjalta: 2½ / 5. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Odotetun metalliosuuden jälkeen tekisi taas mieli kapinoida klassisella musiikilla, tai jotain. Mutta jotain rokahtavaksi laskettavaa olen kuitenkin laittanut vain yhden kappaleen kymmenestä. Niinpä laitan nyt sen toisen. Tälläkin kertaa täysin ilman synkistelyä, erona moniin edeltäjiin. Niiden kaikkein tutuimpien hittibiisien sijaan laitan hieman vähemmän tunnetun. Ei kuulu useimmin kuuntelemiini biiseihin tältä bändiltä, mutta nyt pitkästä aikaa kuunneltuna kuulosti kyllä oikein hyvältä. Kuten aina, Eddien kitarointi on mukavaa kuunneltavaa, pitipä itse kappaleesta tai ei. Eikä hänen rumpaliveljestäänkään pahaa sanottavaa ole. Reilusti volumea ja sitten menoksi: Van Halen - Hot for Teacher (1984).
Siitä onki aikaa kun oon viimeksi Van Halenia kuunnellut. Klassikkohan tuokin biisi on ja ansainnut paikkansa rock-musiikin historiassa. Vaikka nyt muistoja toikin mieleen, niin ei silti ihan herättänyt samaa innostusta kun nuorempana, eli pistetään 3 tähtöstä 5:stä. Sit sit... laitetaas vähäsen nu-metallia kornilta, ei jaksa kuitenkaan niitä loppuun kuunneltuja eli vähän harvinaisempaa taas. Korn- Dead Bodies Everywhere Spoiler Groke taas tykkää
IMO Kornin viimeiseltä oikeasti todella hyvältä levyltä ihan hyvä biisi. Toki Got the Life on minulle aina SE biisi tuolta levyltä. Saundista tunnistaa heti kuka on kyseessä ja todella hyvältähän se Korn kuullosti parhaimmillaan Fieldyn bassovätkyttelyn ja todella alas viritettyjen seitsenkielisten kera. 4.5/5 Pistetään sitten britteinmaalta semmosta mitä varmaan monikaan ole koskaan kuullut, itsekkin vasta tällä viikolla bändistä kuulin ja tämä kyseinen raita kolahti heti ensikuuntelulla. I give you TesseracT - Eden http://www.youtube.com/watch?v=SGCn6g95PBY
Varmaan joillekin toimiva taideprogemetallipop-pläjäys, mutta itselleni tuli hieman aika pitkäksi tätä kuunnellessa. Se koukku puuttui, mielenkiintoista kertsiäkään ei ollut, eikä itseäni kiinnostavaa musisointiakaan. Eli paljoakaan ei jäänyt mieleen, mitä nyt rytmikitarointi välillä hieman ärsytti. Laulu oli taaskin melko vaatimatonta, örinäefektin välttämisestä plussa kuitenkin (olisi sen karjumisosuuden tähän biisiin sopimattomana voinut vallankin pois jättää). Ei tämä toisaalta ollut lähellekään yhtä huono kuin muutamat aiemmin esille tuodut totaalisen epämusikaaliset pökäleet, joissa musiikki taitaakin olla vain pakollinen sivuseikka. Jotkut kohdat kyllä hieman herättävät mielenkiintoa, mutta ainakin minuun makuuni siltikin liian tylsää ja kliinistä. Ja häiritsevässä määrin juuri sitä, mitä tässä genressä "kuuluukin olla". Viimeiset pari minuuttia olivat ylivoimaisesti parhaat, vaikkei juuri mitään tapahdukaan. Sille pätkälle antaisin hieman paremmat pisteet. Hieman ristiriitainen fiilis siis, mutta laitetaan vaikkapa: 1½ / 5. - - - - - - - - - - - - - Sitten taas jotain erilaista: 27th July (K-PAX Soundtrack, säv. Edward Shearmur). Täytyypä koettaa hankkia tämä soundtrack, sen verran kivalta kuulostaa. Kyseinen leffa hyllystä jo löytyykin.
Olihan se varsin komeaa tunnelmointia. En välttämättä ymmärrä parhaiten näiden päälle, kun Blade Runnerin soundtrackiä lukuun ottamatta niitä ei tule kuunneltua ollenkaan. Pistetään nyt vaikka hyvä 3½/5. Ja coverilla jatketaan. Tässä YUP:n voisi mielestäni jo melkein merkitä toiseksi säveltäjäksi, sikäli paljon "tavaraa" yhtyeen versiossa on alkuperäistä enemmän. YUP - Suuri Peto (Säv. & San. Tuomari Nurmio)
Leffamusiikkia ei oikein pysty itsenäisenä juttuna arvioimaan, etenkin kun on nähnyt elokuvan, eikä kai tarvitsekaan. Hieman tuli Matrixin soundtrackin hieno fiilistelykappale mieleen. Kivalta tämä kuulosti, alun ambient-tunnelmat muuttuivat onneksi selkeämpiin pianosävyihin myöhemmin, laitetaan: 4/5. Leffahan on mahtava. EDIT: Ja flamethrower ehti ensin melkein viiden päivän odottelun jälkeen! Tuntunut että YUP pelaa lähinnä tuolla eksentrisyydellä joka tiivistyy Martikaisen ääneen/laulutapaan. Ihan kivaa soittoa, pitäisi olla toki alkuperäinen hallussa, mutta annetaan nyt yhdellä kuuntelulla ja coverin sopivuudesta bändille: 3,5/5. Sitten taas jotain muuta. http://www.loureedmetallica.com/listen-to-lulu.php Ja valitkaa tuolta streamista neljäs kappale: Mistress Dread. Vuoden pysäyttävintä matskua?
Jätitte sitten syystä tai toisesta arvosanat kokonaan veke. No tarkemmin ottaen tuosta streamista voi melkeinpä suositella mitä vaan ekasta seittemästä biisistä. Erityisesti Pumping Blood tuntuu olevan monien suosikki, kokeilkaa sitä nyt sitten vaikka.
No kokeilin Itselle tulee sellainen huumehouruinen taikka kauheassa kännissä olon fiilis, voisin kuvitella itseni viikon putken jälkeen makaamaan ojan pohjalle. Korvissani soisi tämä biisi täysiä, yrittäisin kammeta itseäni sieltä ylös ja lopuksi hieman pikakelaten kuvittelen itseni menevän pitkin katuja ihmisten seassa. Joo, joten annan 2/5
Onpas hirveää soopaa... :weep: :sick: Tämä mennee sammaan pettymyksien sarjaan kuin Opethin- Machine Headin ja RHCP uudet levyt. Tämä on vaan vielä huonompi.
^ Eläpä hauku Opethia. Necrophagia - London 13 Demon Street http://www.youtube.com/watch?v=jvb_Shxd3Gs Arvostelua seuraavaksi tälle.