Kahden lapsen 34-vuotias äiti, Leena (Noomi Rapace), elää sopusointuista ja onnellista elämää aviomiehensä ja lastensa kanssa Tukholman Söderissä. Hän on tukahduttanut nuoruutensa kipeät varjot ja katkaissut kaikki suhteensa ja kontaktinsa kasvuympäristöönsä Ystadiin, niin tehokkaasti että koko perhe uskoo Leenan vanhempien olevan kuolleita. Kaupunkilaisperheidylli alkaa rakoilla Leenan saadessa yllättävän puhelinsoiton Ystadin sairaalasta, jossa hänen äitinsä on lähellä kuolemaa. Leena matkustaa perheensä kanssa Ystadiin, ja kohtaa sitä kautta menneisyyteensä, jonka hän on pyrkinyt unohtamaan viimeiset 25 vuotta. Leenan Sikalaksi kutsutussa lähiön lapsuudenkodissa nykyhetki muuntuu kipeiksi muistoiksi Leenan nuoruudesta. Leena elää takautumien kautta rankan teini-ikänsä uudelleen ja kohtaa vanhempiensa vaikean alkoholiongelman, jossa heillä oli aina jokin tekosyy järjestää bileet ja juoda hieman suomalaista vodkaa. Muistojen kautta Leena vihdoin myöntää itselleen ja perheelleen kuka hän oikeasti on ja aloittaa matkan tervehtymiseen. Vihdoin hän voi surra pakenemisen sijaan ja siirtyä eteenpäin elämässään. Svinalängorna pohjautuu Susanna Alakosken August-palkinnon voittaneeseen romaaniin Sikalat. Se on nykyaikaan sekä 70-luvulle sijoittuva tunteellinen, kaunis ja tummasävyinen tarina, joka kerrotaan huumorilla, ilman katkeruutta. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 11.03.2011
Tästä on ollut niin paljon puhetta lehdissä ja Outi Mäenpäätäkin on haastateltu vaikka missä, että pakkohan tämä oli käydä katsomassa. Eivät menneet rahat hukkaan. Sovinto on rankka ja kaunistelematon kuvaus alkoholistiperheen arjesta. Minusta tuntuu varsin usein siltä, että alkkiksista tehdään (tai pyritään tekemään) jollain muotoa tragikoomisia henkilöitä, mutta tämän perheen alkoholistivanhemmissa ei kyllä ollut mitään komiikkaa: omissa eritteissään makaava perheenisä oli tehokas muistutus siitä, millaista näiden hylkiöiden elämä useasti on. Avausviestissä mainitusta huumorista ei ollut tietoakaan, tai sitten minusta ei ollut sen löytäjäksi mutta ainakaan itse en kokenut sitä tarpeelliseksikaan. Parempi esittää asiat kuten ne ovat (tai ovat olleet), huumorilla ei selviä kaikesta. Outi Mäenpään roolisuoritusta on kehuttu, eikä syyttä, mutta aivan loistavan tulkinnan tekee myös perheen isää näyttelevä Ville Virtanen. Myös Noomi Rapace sekä Tehilla Blad ovat erinomaisia tahoillaan. Hillitty ja vähäeleinen musiikki vahvistaa elokuvan synkkiä tapahtumia voimakkaasti. Kyllä ne ruotsalaiset osaavat elokuvien tekemisen. ½
Vuokrasin tän lefan, ja katon sitä parhaillaan, mutta pahasti häiritsee tässä se seikka, että miksi Suomesta Ruotsiin muuttaneet suomalaiset vanhemmat (Virtanen ja Mäenpää) puhuvat lapsilleen koko ajan ruotsia, lukuun ottamatta joitain harvoja lauseita suomeksi siellä täällä (ja lapset puhuvat vanhemmilleen pelkästään ruotsia, keskenään Virtanen ja Mäenpää puhuvat vain suomea). Joissain arvosteluissakin sitä on ihmetelty. Se tietysti selittäisi, jos he olisivat suomenruotsalaisia, mutta Virtasen ruotsi ei ainakaan kuulosta läheskään niin sujuvalta, että hän olisi suomenruotsalainen, joten miksi hän puhuisi lapsilleen ruotsia, vaikka osaa paljon paremmin suomea. Ja sekä Virtasen että Mäenpään hahmojen nimet, Kimmo ja Aili, ovat kyllä ihan perussuomalaisia, kuten myös lastensa nimet Leena ja Sakari. Perheen sukunimikin on supisuomalainen Moilanen. Tietääkö joku, selitetäänkö kirjassa (johon elokuva perustuu) tätä asiaa mitenkään? Tokihan leffa on ensisijaisesti suunnattu ruotsalaiselle yleisölle, jotka haluavat kuulla ruotsia, mutta eihän tuo selittämäni asia mitenkään luonnollista tai realistista ole. EDIT: 3½ tähteä tälle voisi antaa. Tästä olisi saanut vielä aika paljon paremman elokuvan ihan vain sellaisena elokuvana, jossa olisi seurattu pelkästään Virtasen ja Mäenpään perheen elämää, kun heidän lapsensa olivat elokuvassa vielä pikkulapsia, sillä sen verran hyvät roolit Virtanen ja Mäenpää tekee, varsinkin Virtanen (joka on yksi suomen parhaista näyttelijöistä) tekee elokuvassa totuttuun tapaan loistotyötä juoppona reppanana, enemmän olisi suonut ruutuaikaa Virtaselle tässä leffassa. Noomi Rapacen hahmon näyttelijä pikkutyttönä näyttää yllättävän paljon Rapacelta. Ja hyvin oli saatu Mäenpää näyttämään vanhalta ja raihnaiselta sairaalassa. Rapacen hahmo oli oikeastaan koko elokuvan ajan kireä, minkä toisaalta aiheen huomioiden ymmärsi, mutta kyllä Virtanen-Mäenpää -kaksikko tässä elokuvassa parempaa työtä tekee, kuin Rapace(t). Murnau kirjoitti: "Kyllä ne ruotsalaiset osaavat elokuvien tekemisen." No osaavat kyllä suomalaisetkin, mielestäni paremmin, kuin ruotsalaiset, mutta toki katson sinivalkoisin silmin suomalaisena asiaa, mutta pidän enemmän suomalaisista elokuvista, olen mieltynyt enemmän suomalaisen tyylisiin elokuviin, mutta kai se johtuu siitä, että olen suomalainen.
Eihän tuo mitään ennenkuulumatonta ole maahanmuuttajaperheissä, vaikkei nyt mikään normi olisikaan. Ainakaan luonnotonta tai epärealistista se ei ole. Useamman kerran on saanut kuulla tai lukea tapauksista, joissa immigranttivanhemmat ovat järjestelmällisesti puhuneet jälkikasvulleen muuta kieltä kuin omaansa. Näin siinä toivossa, että lapset integroituisivat ympäröivään yhteiskuntaan helpommin.
OK. Sitä täytyy vaan ihmetellä, missä Virtasen ja Mäenpään hahmot sekä heidän lapsensa olivat heti elokuvan alusta oppineet puhumaan niin hyvää ruotsia ja ymmärtämään niin hyvin ruotsia, jos he tuossa elokuvan alussa vasta muuttivat Suomesta Ruotsiin, eivätkä he ole suomenruotsalaisia. Ainakin elokuvan alussa näytettiin, kun he tekivät muuttoa, mutten ole ihan varma, oliko tuo heidän ensimmäinen asuntonsa Ruotsissa, jonne he elokuvan alussa muuttivat.
Hyvä leffa, vaikka kirjalle hävisikin selkeästi. Mitenkäs mua ärsytti suunattomasti Noomin työskentely? 4/5