Black Swan (2010) (Darren Aronofsky / Natalie Portman, Mila Kunis)

Samat sanat joka lauseeseen. Ei Portman niin hyvä ollut, että olisi Oscarin ansannut, ennemmin sen olisi ansainnut Rourke Wrestleristä, koska Rourke oli Wrestlerissä erinomainen, Portman Black Swanissa tosiaan vain OK. Ainakin V niin kuin verikosto -elokuvassa Portman oli parempi, kuin Blawk Swanissa. Wrestler (4+ tähteä) oli Black Swania (3 tähteä) parempi ja koskettavampi.

 

Varsinaiset tanssikohtaukset tässä on kuitenkin aika lyhyitä ja lisäksi ne on kuvattu ja leikattu niin että katsoja viedään enemmän iholle, joten ei se noissa haitannut.

 

Minäkin odotin vähän enemmän tämän kaiken hypetyksen jälkeen. Leffa itsessään oli hyvä ja hieno, mutta en minä nyt tiedä, olisinko Portmanille tuosta Oscaria antanut. Kunis oli söpö

 

BD/DVD promosivu...

http://www.blackswanexperience.com/

USA BD on muuten aluevapaa.

 

Sinällään offtopiccia tämä, mutta kuten voi helposti huomata, on tuo video poistettu Tuubista "käyttäjän FOX tekemän tekijänoikeusvaatimuksen vuoksi". Nyt palvelusta löytyy ainoastaan tällainen klippi, josta vähemmän yllättäen on poistettu kaikki Portmanin head replacementtia sivuavat osuudet.

 

Aivan samaa mieltä.

 

Olen sanaton. Kerrassaan upea leffa. Kirkkaasti viisi tähteä.

 

Kyllä, aivan loistava elokuva! Karrikoitu teatraalisuus sopii tähän tosiaan loistavasti. Propsit lisäksi erinomaisesta kuvauksesta.

 

Green Swan

 

Ranskassa julkaistu vähän muhkeampi BD-paketti...

http://www.amazon.fr/Black-Swan-Col...FX76/ref=sr_1_4?ie=UTF8&qid=1310327392&sr=8-4

 

Black Swan on laadukas psykologinen trilleri. On aikamoinen saavutus tehdä balettimiljööstä elokuva, joka vetoaa kumpaankin sukupuoleen ja pitää jännityksessä. Toki Aronofsky on ennenkin vaikkapa Wrestlerillään onnistunut tekemään pienen miljöön elokuvista "suuria". Ohjaajan toinen lahja on ollut saada näyttelijänsä loistamaan ja tälläkin kertaa näin kävi: Natalie Portman on upea etenkin tuodessaan silmillään hahmossaan esiin tämän henkisen heikkouden ja sisäisen piinan taiteensa vuoksi. Elokuva oli hienosti ja tunnelmarikkaasti kuvattu ja lyhyehköt balettikohtaukset lisäsivät dramatiikkaa.

Black Swan ei kuitenkaan onnistu olemaan Wrestlerin kaltainen täysin onnistunut kokonaisuus. Se on elokuvana kauniimpi ja tunnelmaisempi, mutta sen psykologia (elementti jonka varaan se nojaa) on notkahtelevaa.

Spoiler

Alussa teemaksi vaikuttaa muodostuvan Portmanin hahmon henkisen terveyden ongelmat sekä hänen perfektionisminsa. Elokuvan edetessä se alkaakin kuvaamaan Portmanin hahmon metamorfoosia valkoisesta joutsenesta mustaksi -- oikea elämä alkaa myötäilemään baletin tarinaa. Lopulta teemaksi muodostuukin Portmanin hahmon irtiotto: hän vihdoinkin pystyi heittäytymään rooliinsa, mitä Casselin hahmo häneltä elokuvan ensimmäisellä puoliskolla vaati.

Tällaiset notkahtelut etäännyttävät katsojaa hieman Portmanin roolihahmosta, eikä hänen lopullinen kohtalonsa ilmaissut selkeää tarinan opetusta: elokuvaa voi tulkita niin monelta kantilta, ettei katsojaa saa "ai siitäkö kaikki siis johtuikin" mielihyvää, mikä olisi etenkin psykologisissa elokuvissa tärkeä saada. Toki yleisesti ottaen elokuvan loppu voi sisältää monitulkintaisuutta (a la Inception). Toisaalta mikäli lopun lisäksi koko elokuva koostuu monien eri tulkintojen vaihtoehdoista, niin sen tarttumapinta kärsii.

Hieno ja tyylikäs elokuva tämä silti on!

4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:

 

Erinomaisesti kiteytetty Elvikseltä. Juuri tuohan siinä tökki. Ei tullut sellaista kaiken aiemman maksimoivaa fiilistä lopussa. Leffa jäi vähän tosikkomaiseksi yrittäen liikaa, kun alusta asti korostettiin sitä kurjuutta tavalla jos toisella ja kliimaksi jäi liian helpon oloiseksi. Genre on haastava.

 

Juuri näin. Ei ole paljon lisättävää.

 

Eipä tämä nyt oikein iskenyt. Pahimmat karikot nousi siinä vaiheessa kun kävi selväksi, että hahmoissa ei ole tarttumapintaa kuin ehkä sen balettikengän paksuuden verran. Portmanin hahmonkaan näkyhäiriöistä ei sitten loppujen lopuksi irronnut mitään järisyttävää psyykekiinnostavaa. Tytsä nyt oli vaan niin maan mammanimunimun kierohkosti kasvatettu, että eipä siinä enää paljoa sitä painetta tarvittu, kun jo päässä alkoi jos jonkinmoiset joutsenet näykkimään. Yllättävyys puuttui lähes kokonaan.

Aronofskyn tekeleeksi tästä nyt tietenkin niitä kuvauksellisia antimia sai edes jollain tapaa kantimiin, joten jotain hyvää sentään. Pienimuotoinen kikkailu tuntuu sopivan miehelle varsin hyvin.

Pikkukivasti lumoavaa visuaalisesti, mutta ajatuksiin jäämätöntä niiltä tärkeämmiltä osiltaan.

 

Lisätään nyt vielä aikaisempaan, että Black Swanin päähenkilön mielenmaiseman tunnelmat saatiin siirrettyä erinomaisesti katsojalle. Kun "hikarin" stressi on kova ja ysipuoli ei riitä vaan kymppiä pitää saada ja siinä sitten mieli järkkyy niin juuri tuollainen kujanjuoksu se voi olla. Kirkkaasti parempi kuin Wrestler! Wrestlerin hehkutusta en ole ikinä täysin ymmärtänyt, johtuu varmaan päähenkilöstä joka on itse itsensä juopotellut tärviölle. Sellaisen edesottamusten seuraaminen ei juuri kiinnosta.

 

Loppuratkaisu pudotti kolme pojoa, sen verran epäuskottava lopetus oli. Natsku oli hyvä. 2/5.

 

Siis Black Swan saisi ilman lopetusta 5/5, mutta lopetuksen kanssa 2/5?:hitme:

 

No eikös 5/5 ole lähtökohtana kaikille Aronofskyn mestariteoksille? On se niin uskomaton ohjaaja että vasta lopussa tulee mieleen voisiko antaa jotain muutakin.

Veikkaan kyllä että Pazze tarkoitti paremman lopun kanssa eikä torsona.

 

Laitetaanpa vähän ajatuksia näin heti tuoreeltaan: HUOM! SPOILAA ELOKUVAA

Vahvimmillaan elokuva oli alussa kuvatessaan Ninan selkeää vainoharhaisuutta ja epävarmuutta. Lopussahan elokuva meni vähän liiaksikin kauhuelokuva kliseilyksi. Ne peilikohdat ja päähenkilön fyysiset muutokset sensijaan toimivat vielä hyvin. Lopultahan kyse taisi olla enemmänkin Ninan seksuaalisuudesta ja "kasvamisesta naiseksi" mikä tuotiin esille pääroolin tuomista paineista. Ninahan oli kuitenkin äitinsä luona edelleen pikkutyttönä asuva aikuinen nainen. Seksuaalinen epävarmuus ja neitsyys(?) tuotiin esille näissä Ninan kuvitteellisissa lesbofantasioissa. Loppujenlopuksi varsinainen muutos oli silti ikävän pikainen, vaikkakin Nina oli alusta asti selvästi henkisesti epätasapainoinen ja erittäin herkkä. Muutos mustaksi joutseneksi oli minusta silti ihan tyylikäs.

Mila Kunista osasi nyt katsoa ihan uudella silmällä, vaikka olenkin häntä aina viehättävänä pitänyt. Kuniksen rooli jäi kuitenkin turhan pieneksi. Itseäni ihmetytti että miksi Nina otti heti alussa (kun näki tämän Lilyn siellä metrossa ensimmäistä kertaa) Lilyn jonkinlaiseksi uhakseen, sillä tässä vaiheessahan pääroolista ei ollut vielä mitään tietoa, eikä Nina ollut tavannut Lilyä muutenkaan? Leroy jäi hahmona oikeastaan turhankin kliseiseksi puoskariksi, vaikkakin Vincent Cassel oli roolissaan mainio. Ilmeisesti Leroy ei kuitenkaan ollut mikään perus hyväksikäyttäjä, vaan nämä kumpusivat lähinnä Ninan mielensyövereistä. Leroyn asunnolla käyty keskustelu ja Ninan "viettely" olivat ilmeisesti kuitenkin omituisia, mutta rooliin pyrkiviä harjoituksia.

Varsinainen loppu oli kuitenkin jotenkin pettymys. Muuten elokuva piti hyvin otteessaan. Balettia oli melko paljon, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt. Visuaalisesti Aronofskyn kädenjälki oli jälleenkerran upeaa. Näyttelijätyö upeaa ja kyllähän Portman taisi sen oscarin saada ihan aiheesta. Kaikenkaikkiaan Black Swan oli varsin omanlaisensa tapaus ja sellaisena todella hyvä. Seuraavaa Aronofskyn teosta odotellessa.

 

Leroyn hahmo ei ollut mustavalkoisesti hyvä tai paha, vaan minusta hyvinkin uskottava. Vähän niljakas ja härski, mutta työssään taitava. Jos tutustuu historian merkkihenkilöiden tai suurten taiteilijoiden elämään niin harvoin he ovat ihmisinä mitään mukavia miehiä olleet, monta kertaa suorastaan rasittavia läheisilleen. Mutta silti nerokkaita.