Härmä (2012) (JP Siili / Mikko Leppilampi, Lauri Tilkanen, Pamela Tola, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Aku Hirviniemi, Eero Milonoff, Pirkka-pekka P

Tajusin nyt vasta yhden asian. Siis Mikko Leppilampihan on nero. Näiden viimeaikaisten kapakkatappeluiden ja kaupungilla riehumistenhan täytyy olla mainoskampanjaa tätä elokuvaa varten. Mikäs sitä parempaa Härmä-elokuvan päärooliin puukkojunkkariksi valmistautumista voisi myös ollakaan.

 

Aika monta nimeä otsikossa. Näyttää melko kamalalle tuossa fooruminäkymässä moinen otsikkohirviö.

 

Leppilampi hakee katu-uskottavuutta. Oppinut käsitteen method acting. Mitenhän kävisi Veijosen ja Edelmannin kanssa kamppaillessa, otsatukkaa vinoon? Tässä leffassa nerokasta on ainakin sen äänisuunnittelu.

 

Miksi toi vitun Leppilampi ja Pamela "panisin kyllä kiitos" Tola pitää olla aina jokaisessa suomalaisessa elokuvassa. Ja minne on unohtunut JASPER PÄÄKKÖNEN??

 

Oli hyvä pätkä!

 

Taas yritetään ratsastaa sillä myyttisellä pohojalaasuurella, joka on ollut niin kovasti muotia siitä lähtien kun Lauri Tähkä & Elonkerjuu breikkasi. Toivottavasti Putouksen kultapoika Aku Hirviniemi ei nyt ala putkahtelemaan esiin joka toisessa suomileffassa.

 

Meinaakko ettei Hirvilammi suoriutunut?

Olemmeko samaa mieltä, että Elonkerjuu löi läpi myöhemmin kuin 1999?

http://www.imdb.com/title/tt0159485/

 

Älä edes leikilläs........................

 

Hirviniemen naama ärsyttää niin paljon, että miehen suoriutuminen on sivuseikka.

Olemmeko samaa mieltä, että kaikenlaisen Pohjanmaa-hössötyksen ja oheiskrääsän määrä on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen muutaman vuoden aikana? Eli suurin piirtein sinä aikana, jolloin Elonkerjuu on ollut maan ykkösbändi. Viimeisen vuoden aikana hype on ehkä hieman tasaantunut kun bändikin hajosi. Mutta yhdessä vaiheessa jopa poliitikot hehkuttivat omaa pohjalaistaustaansa vrt. esim. Mari Kiviniemi, joka muisti mainita asiasta joka toisessa puheenvuorossaan. Pohjalaisuudesta leivottiin mediaseksikäs tuote ja Härmä on osa tätä ilmiökokonaisuutta.

 

Pohjanmaa-Hössötyksen ja krääsän määrään ovat kyllä Duudsonit vaikuttaneet kaikkein eniten.

 

Ei tämä nyt aivan huonokaan ollut, lähinnä tasaisen harmaata (tai vihreätä) menoa reilut 2h. Ulkoiset ansiot olivat ihan ok, eikä näyttelijöissäkään mitää suurta vikaa ollut. Silti sellainen hengetön fiilis tästä päällimmäiseksi mieleen jää.

2/5

 

Siis hienon kuvauksen lisäksi tässä oli hyvää Hirvilammi! Muuten aika tasapaksua menoa. Soudettiin ja huavattiin ympäriinsä eikä mihkään päästy. Jotenkin se Milanofin pärstäkin ärsytti ihan vidusti.

**

 

Jos loppu olisi saatu vähemmän överiksi, niin olisi parempi elokuva. Samoin hieman hienotunteisuutta pornoiluun, mutta lienee suomalaisen elokuvakoulutuksen peruja nuo.

Pamela Tola alkaa pian kulumaan turhan tiheästä samojen roolien vetämisistä, samoin Eero Milonoff. Ja se Leppilampi pilaa elokuvan kuin elokuvan, johtunee jostain mitä teki sen läpimurtoroolinsa jälkeen.

 

Paljastan tietämättömyyteni ja kysyn, että mitä se teki? Voiko elokuvassa tapahtuvaan näyttelijätyöhön täysin liittymätön asia vaikuttaa noin paljon elokuvanautintoon?

 

Tuotantoarvot olivat tässä hyvin kohdallaan ja Leppilampi ja Hirviniemi hoitivat hommansa kyllä tosi hyvin. Mutta se tarina. Jotenkin siitä puuttui huipentumat. Sankaria ei tehnyt mieli sympatiseerata yhtään, koska hän ei saanut oikein mitään ihailtavaa aikaan tai tehnyt montaakaan nerokasta liikettä, lähinnä hän hakkasi päätä seinään ja yritti samaa yhä uudelleen. Ehkä tämän vuoksi raskasta kohtaa tuli kerta toisensa perään ilman keveämpiä tai toivonpilkahduksen välikohtia. Musiikilla olisi asiaa voitu ehkä auttaa, nyt se oli melankolista ja dramaattista - koko ajan. Melankolia ja draama kyllä kelpaavat minulle, mutta vastapainoksi pitäisi olla jotain muutakin.

Vähän sama fiilis on jäänyt muistakin kotimaisista leffoista - synkistelyä synkistelyn perään. Kuka sellaista jaksaa pimeänä vuodenaikana katsoa.
Jopa umpisynkkä Paha Maa sisälsi toivon pilkahduksia, koomisia tai tragikoomisia käänteitä ja se tekee siitäkin synkästä elokuvasta hyvän.

 

Härmän kohdalla yllätyin positiivisesti siitä, kuinka korkeat tuotantoarvot elokuvassa oli (suomalaiseksi elokuvaksi). Elokuva oli ennen kaikkea visuaalinen kokemus kaikkine kontrasteineen. Sen sijaan kerronnan taso, joka tosin vielä elokuvan puoliväliin saakka oli sekin yllättävän hyvätasoista, laski lähes Välitalon Antin lailla pohjamutiin. Yllättävää oli tosin se, että mikään ärtymykseni kohteista ei ollut Mikko Leppilampi, joka *sylettää myöntää* teki hyvän roolisuorituksen, joskin välillä mentiin hitusen Vesku-imitaation puolelle. Lauri Tilkanen keräsi ainakin naiskatsojien huomion miesmallimaisella olemuksellaan, mutta jatkuva surkeana katseleminen tyhjyyteen täristen ja liikuttaen päätä alkoivat ärsyttämään (mies oli nähtävästi poiminut vinkkejä Frendien Joeyn "Smell the fart" näyttelemisestä). Hän ja Aku Hirviniemi muodostivat kuitenkin ihan mukavan parivaljakon, ja jälkimmäinen onnistuttiin pitämään aisoissa ilman torttuja ja arvon penaaleita. Palaten ärsyttävän toiston teemaan, nämä kaksi olivat silti aikamoisia tunareita elokuvassa:

Spoiler

Ensin he mokaavat nolosti Eskon kidnappauksen (vaikea uskoa, että tuona aikana miehillä ei ole kykyä sitoa toinen kiinni kunnolla) ja sitten vielä tarjoilevat Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän notaarin lähes tarjottimella Eskolle ja kumppaneille sen sijaan että olisivat vain painelleet suoraan sinne, mihin olivat matkalla. :hitme:

Elokuvan kaksi raivostuttavinta piirrettä olivat

Spoiler

Välitalon äiteen moraali sekä loppupuukkohippaset Matin ja Eskon välillä. Ymmärrän kyllä sen, että äidin on varmasti vaikea valita kahden poikansa väliltä ja toisaalta vaikea suostua siihen, että toista poikaa kohdeltaisiin kaltoin (Eskosta ei tulisi isäntä). Toisaalta hän tiesi, millainen Esko on ja miten paljon enemmän pahaa jälkeä hän saisi aikaan, jos hän saisi enemmän valtaa isäntänä. Äitee kuitenkin päätti paitsi laverrella Eskolle testamentin muutoksesta, mikä johti suoraan siihen, että Esko työnsi puukon notaarin reiteen ja tappoi isänsä, niin myös pysyä kerta kerran jälkeen hiljaa, kun Esko teki tuhojaan tappamalla ja tuhoamalla. On todella ironista, että jos vain äitee olisi pitänyt ensinnäkin suunsa kiinni testamentin muutoksesta, niin Eskolle, jota hän halusi suojella, ei välttämättä olisi käynyt kuinkaan. Vaikka äitee lopussa avasikin vihdoin suunsa, niin silmissäni hän oli se elokuvan todellinen pahis. Vain Eastwoodin Mystic River -elokuvan naiset ovat onnistuneet manipulaatiollaan ja järkyttävällä mielenjuoksullaan raivostuttamaan yhtä paljon.

Entäpä sitten elokuvan lopun puukkohippaset Eskon ja Matin välillä. Ko. kohtauksesta löytyy useampi ns. facepalmin arvoinen tapahtuma. Ensimmäinen tällainen löytyy kohdasta, jossa Esko on puukottanut Mattia oikeaan olkaan ja on voitolla. Matti ottaa hitaasti puukon pois olastaan, nousee ja yhtäkkiä onkin puukko polvillaan olevan Eskon kurkulla. Näin ne asetelmat muuttuvat. :hitme: Toki tämän kohdan voi nähdä Eskon uhmana ja psykologisena yliotteena: hän haluaa kaikkien edessä näyttää Matin heikkouden ja ettei tämä pysty häntä edes polvillaan olevana tappaa. Toisaalta tämä Eskon "lennosta antautuminen" tapahtui heti perään toisen kerran, kun mies vaan seisoo paikallaan samalla kun Matti hyökkää kirveen kanssa. Kohdan älyttömyyttä lisää myös se, että Esko oli juuri saappaassaan olevan puukon avulla riistäytynyt vapaaksi ja olikin taas viidessä sekunnissa valmis uhrattavaksi. :hitme: Kirsikkana homehtuneen kakun päällä oli tämä Matin kirves. Toki ymmärrän, että esimerkiksi suomalaistenkin kovin suosimassa jääkiekossa ja jalkapallossa kuuluu mentaliteetttiin jyrätä "taktisesti" alle jopa kiekottoman/pallottoman pelaajan, jos oma nopeus, voima tai tekniikka ei riitä pysäyttämään toista varsinaisella pelaamisella. Tosin henkilökohtaisesti näen tämän pelkästään siten, että siinä jyräävä tai viikatteella kaatava pelaaja myöntää uhrilleen

Mainitsin asiasta siksi, koska tämä härmäläisen Matin tapa katsoa miehekkääksi ja reiluksi lähteä tappelemaan pikkupuukolla varustettua Eeroa vastaan jättimäinen kirves käsissään näkyy kai Suomessa niin paljon puhuttaneessa SM-jääkiekon väkivaltaisuudessa. Oli ironista, että Matti aiemmin puhui niin ylväästi miehen tekojen jaloudesta ja sitten heti myöhemmin päättää vähemmän jalosti hyökätä toisen kimppuun 20x isomman aseen kanssa. :hitme:

Elokuvan tuotantoarvot hienoine visuaalisine kontrasteineen sekä nimekkäät ja nostalgiset sivuosanäyttelijät Leppilammen viihdyttävän roolin saattelemana nostavat Härmän onnistuneeksi suomalaiseksi elokuvaksi. Toisaalta elokuvassa on ärsyttäviä piirteitä, jotka liittyvät mielestäni kerronnan tason ailahtelevaisuuteen.

3/5 :naminami::naminami::naminami:

 

Mystinen Pohjanmaa puukkojunkkareineen on loistava tausta tarinalle. Kun tarina on vielä moniulotteinen ja mielenkiintoinen, niin mikäs tätä oli katsellessa. Näyttävä elokuva kaikenkaikkiaan. Tola nyt oli vähän turhan vanha rooliin, mutta muuten meni hienosti. 4/5. Mä tykkäsin ihan oikeasti tästä.

 

Tässä on kuulemma aivan perkeleen huono kässäri.