Subbarin säätäminen

Osaako kukaan tähän väliin heittää, mistä tuota Radioshackin mittaria saisi edullisimmin? Mareksilta loppuhinta on n. 60e.

 

Laatulaitteella näkyy olevan 49(+6) eur.

 

Käykös tämä? Äkkiä arvaillen ainakin 4 liukua osuisi kohdealueelle eli bassotaajuuksille.

 

torstaina tulee varmaan tuo leffa katsottua, e ole sama malli va svs:t kuitenkin, sitten nähdään tai kuullaan oikeastaan

 

No eipä olisi kovin järkevä testaus. Kokonaisvolumen ja tasonsäätöjen l. överiloadin määrä pitäisi saada etänä justiinsa samaksi.

Kerrotun perusteella kysymys on ollut megapommitus -ääniraidan toistamisyrityksestä kalibrointivirheen suuruusluokasta riippuen n. 110-130 dB:n SPL-tasolla (bassomanageroidun subbasen näkökulmasta).

Ei käy.

 

Jos palstalla on niin nohevaa porukkaa kun useampi antaa ymmärtää, niin varmasti jo se että joku osaisi säätää subbarinsa esitettyjen ohjeiden mukaan standarditasolle auttaisi. Siitä ei voi sanoa mitään jos säröytymistä ei tapahdu, mutta jos joku saa generoitua säröytymistä periaatteessa "oikein" säädetyillä laitteilla, niin sitten voi epäillä subin "kyykkäämistä". Ei järin tieteellistä, mutta varmasti toimiva menetelmä. Eli jos Weitec ilmottaa nyt subinsa säröilleen, niin minä ainakin uskon sitten herkemmin siihen, että raidan toistoon ei ole ollut resursseja.

 

Tuolla jossakin kauempana ovat käyttäneet tämmöistä laitetta subwooferin "korjailuun". Mikä olennainen ero tässä on verrattuna noihin Thomannin T.RACKS EQ 1215E tai BEHRINGER FBQ1502 -värkkeihin? Se ei kai haittaa jos kanavia on kaksi.

 

Nopeimmin Jarzki voi testata tämän käytännössä yrittämällä toistoa -30, -40 ja -50 dB:n tasoilla (jos subbarin tasoa ei ole välissä muuteltu). Noin suuret kalibrointivirheet eivät ole enää subbarisäätöteknisesti mahdollisia.

Спойлер

Tai sitten ovat.

 

Toisen parantavat subbarin sointia käsittelemällä gain-säätimen käärmeöljyllä. Saa sitä tehdä vaikka mitä, eri asia, että kannattaako.

 

EQ:n pitää olla täysparametrinen. Graafiset liukuriequt eivät kelpaa tähän käyttöön ollenkaan.

Behringerin on viisautta olla mahdollisimman monikanavainen, jotta saa käyttöön varakanavan heti kun ensimmäinen hajoaa. Behringerin vekottimista FBQ2496 on sovelias (sis. subbarikäyttöön 1 kpl varakanavan):

http://www.stpaulssound.fi/kauppa/index.php?main_page=product_info&cPath=0&products_id=1407

 

Anyways. Omasta SVS:n sylinterisubbarista (25-31 PC+) alkoi Zipmanin subbaritesteissä kuulua särähtelevää ääntä vahvistinpaneelista kun testeissä oli ns. kovat piipussa. Paneeli taisi olla huolimattomasti kiinnitetty tms. Olisikohan tässä kyse samanlaisesta ilmiöstä kun kyseessä on saman valmistajan about samanlainen sylinterimalli...

 

Mutta DSP1124P käy yhtä hyvin myös? Näin ymmärsin muista threadeista lukaisemalla. Onko noiden välillä jotakin käytettävyyseroa eli pärjääkö toisen kanssa paremmin ilman alan korkeakoulututkintoa? Tavoitteenani kun on lähinnä lopputulos eikä harrasteeksi kääntyvä suurempi ymmärrys. Threadeja aiheesta löytyy useampikin, mutta mistä mahtaisi löytyä "palikkamallin" tee-näin -ohje?

Olisin toivonut että olisi löytynyt sellainen kohtuuhintainen vimpain jonka liukuja säätämällä samalla korvia höristäen olisi päässyt säälliseen tulokseen. Mutta noiden kanssa ilmeisesti tarvitsee enempi tieteellisiä apuinstrumentteja?

 

DSP1124P käy oikein hyvin. Sillä ei kuitenkaan tee mitään ellei käytössä ole myös taajuusvasteen mittaamiseen soveltuvaa kalustoa. Jos mittaaminen on hanskassa niin BFD:n käytön ei pitäisi olla liian vaikeaa.

 

Mikäli puhutaan hifistyneestä huonemoodien vaimentamisesta tms., niin silloin EQ:n tosiaankin täytyy olla täysparametrinen, mikäli on tarkoitus vaimentaa erittäin suuria, mutta samalla hyvinkin kapea-alaisia korostumia. Joita ne huonemoodit siis tuppaavat olemaan. Yleensä equtusta harrastetaan lähinnä < 200 Hz taajuuksilla, ainakin hifistien parissa.
Perinteinen BASS-hanikka säätää aivan liian laajaa taajuusaluetta (täysin väärä Q-arvo), eikä sen vaimennusmääräkään ole riittävä (maksimi yleensä -10 dB tai -6 dB). Keskitaajuuskin on useimmiten kiinteä, esim. 50 Hz tai 100 Hz. Siksi tarvitaan joku sellainen vekotin, jossa on:

• Säädettävä Q-arvo (korjauksen leveys/kapeus).
• Säädettävä keskitaajuus. Edes terssikorjain eli 1/3-oktaavin tarkkuus ei vielä riitä kunnolliseen lopputulokseen. Siis sellainen, jossa on perinteisesti ne 31 kiinteää keskitaajuutta per kanava. Toki terssikorjainkin on parempi kuin ei mitään, mutta kuitenkin sisi kaukana optimaalisesta ja yleiskäyttöisestä korjaimesta, mitä huonemoodien korjaamiseen tulee.
• Riittävä säätövara, sillä moodeja vastaan vaimennusta saisi olla mieluusti ainakin 20 dB, jottei vain loppuisi säätövara kesken.
• Riittävästi säätökaistoja/kanavia, subbarin kanssa vähintäänkin suuruusluokkaa muutamia. Mieluummin muutama ylimääräinen, kuin liian vähän. Esim. 1 tai 2 subbarissa olevaa parametristakaan korjainta ei todennäköisesti kunnon tulokseen vielä riitä. Vaikka voikin - osaavissa käsissä - ne kaksi kaikkein häiritsevintä moodia poistaakin.

Esim. Anti-Modessa nuo em. perusasiat ovat kunnossa ja säätö tapahtuu automaattisesti. Käyttäjä ei itse asiassa voi edes halutessaankaan säätää mitään muuta taajuusvasteesta, paitsi sen kiinteän bassokorostuksen päälle/pois (pari vaihtoehtoa muistaakseni, lähinnä kait pieniä subbareita varten). Anti-Moden etuina ovat pieni koko, suhteellisesti ottaen huokeahko hinta sekä käytön simppeliys (vähän nappeja, minimaalisesti säädettävää). Ja kotimaisuus, jos sitä pitää merkittävänä.
SVS:ltä löytyy paljon kalliimpi ja toki myös monipuolisempikin SVS AS-EQ1 (Subwoofer EQ), mikä on jo useimmille perushifisteille utopistisen kallis. Joissain Velodynen subbareissa on automaattikorjaus integroituna, sitä ainakin likimain vastaavaa myydään erillisenä laatikkonakin, myöskin useimmille perushifisteille aivan liian kovaan hintaan: Velodyne SMS-1.

Esim. BFD:n kanssa homma hoituu myöskin kätsysti, * jos * vain ensin jaksaa ja osaa konffata ilmaisen REWS-softan tietokoneeseensa (se siis laskee ne sopivat asetukset BFD:lle, jotka sitten näpytellään joko käsin BFD:een, tai lähetetään MIDI-kaapelin kautta) ja kalibroida mittaukseen käytettävän mikrofonin/dB-mittarin oikein.
Muutoin mittaus on tehtävä täysmanuaalisesti, eli käsipelillä pistetaajuus kerrallaan mitaten, mikä on todella hidasta puuhaa toistuvine uudelleenmittauksineen.

 

Noista mittauksista ei käy ilmi tasonsäätö- l. kalibrointivirhe mikä voisi aiheuttaa sen särön. Kalibrointivirhe tarkoittaa subbarin toisto-osuuden voimakkuuden ja pääkaiuttimen toisto-osuuden voimakkuuden poikkeamaa toisistaan. Niiden pitäisi toistua suunnilleen yhtä voimakkaana. Mittaa subbari päällä vaikkapa oikea pääkanava 1 kHz:iin asti niin näet sen.


Room EQ Wizardilla tämä kaikki olisi luultavasti paljon helpompaa. Mikäs mittaussysteemi tuo käyttämäsi on?


Pääkaiuttimia kovemmalla oleva subbari joutuu bassomanageroidussa systeemissä toistamaan erotuksen verran lisää jo ennestään kohtuulliseen +18 dB:n bassokuormaan. Anna poloiselle armoa, elä pidä sitä ainakaan "kuumana" yhtään ainutta desibeliä.

 

Omistan SMS-1:n sekä DCX-2496:n. Suosittelen ehdottomasti ennemmin DCX:ää kuin Velodyneä. Velodynen ominaisuudet on sinänsä ihan ok, kunhan vain käyttää tietokonetta mittaamiseen, sillä sen oman screenin tarkkuus ei riitä kunnolliseen EQuttamiseen. Pahin (ainakin omassa) vika tuossa SMS-1:ssä on äänen mieletön särö (liian) hiljaisilla tasoilla. Ilmeisesti digipiirien herkkyys tms. ei ole ihan paras mahdollinen. Volume pitää nostaa SMS:stä mahdollisimman korkeaksi ja vastaavasti sovittaa sitten päätteestä. DCX:n kanssa ei ole moisia ongelmia, vaikka singnaalitaso olisi niin hiljainen ettei yksikään signaaliledi pala laitteesta. Tällä hetkellä Behringereissä on paremmat ja herkemmät digipiirit kuin tuossa SMS:ssä. Velodynen hinnassa liikaa merkkilisää.

 

Mikä mittalaite on käytössä?

Pistetaajuuksilla ei missään nimessä kannata säätää. Oikea tapa ilman taajuusvastegraafia "sokko-olosuhteissa" pelkällä SPL-mittarilla on subin toistoalueelle sattuvien kaistakohinoitten (esim. 50 ja 63 Hz:n terssikohinan) SPL-lukemien keskiarvon vertaaminen pääkaiuttimien 500-2 kHz -kohinan SPL-lukemaan.

 

Mittalaite Radio Shack SPL meter.

Meinaatko ettei kannata säätää pink noisella?

 

Kannattaa toki. Sillä otetaan pääkaiuttimen keskeisimmältä keskialueelta vertailu SPL-lukema minkä kanssa samaksi subbarin SPL-lukema yritetään saada.

Subbarin voimakkuuden arvioinnin voi tehdä sopivan matalalla pink noisellakin, mutta myös sopivalla ns. kaistakohinalla. Perunapeltoefektien johtopäätösvääristymien minimoimiseksi kaistakohinat kannattaa ottaa parilta keskeisimmältä subbarin toistoalueella olevalta keskitaajuudelta.

Näitä testisignaaleita löytyy esim. Hifi-lehden Surround Testi CD ja Testi DVD -testilevyiltä. Ja varmaan etsiskelemällä sopivalta kulmalta nettiäkin.
Room EQ Wizardin signaaligeneraattorista pink noisea löytyy myöskin, sen käyttäminen ei vaadi muuta kuin äänikortin lähdön kytkemisen laitteistoon ja play-nappulan painamisen ohjelmassa. Tässä vaiheessa ollaan kuitenkin jo niin lähellä oikeaa kokonaista REW-taajuusvastemittausta, että pink noise -mittaukseen ei enää kannata tyytyä...



SPL-lukema subbarista otetaan joko:

* n. 30-80 Hz:n pink noisella

tai

* vähintään kahdella eritaajuisella subin toistoalueella sattuvalla terssikohinalla, esim. niillä kotimaisten testilevykkeiden 50 ja 63 Hz:llä


SPL-lukema pääkaiuttimista otetaan:

* aina keskeisimmän keskialueen pink noisella l. 400 - 2 kHz -kohinalla

 

en kyllä huomannut mitään säröjä vaikka äänentaso oli ihan kohtuullinen