Veijarit-elokuva on rosoisen urbaani buddy -komedia kahden nuoren miehen ystävyydestä ja heidän epätoivoisesta yrityksestään elää jokainen hetki täysillä. Vältelläkseen normaalia elämää ja tunteakseen itsensä ikuisesti nuoriksi, Saku ja Ässä yllyttävät toinen toistaan yhä hurjimpiin ja huvittavampiin tempauksiin. Veijarit hurmaavat naiset sukkeluudella, ratkovat ongelmat kuin koulupojat eivätkä juuri murehdi tulevaisuudesta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Ässä tapaa Annan, elämänrakkauden. Ässän elämänarvot muuttuvat rakastumisen myötä ja Saku jää auttamattomasti jalkoihin. Jokaisen parisuhteen takana on yksi unohdettu ystävä ja Sakun onkin keksittävä uusia keinoja saadakseen ystävänsä takaisin. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 25.12.2010
Tulipa katsastettua viikonloppuna. Heikoin elokuva, minkä koko vuonna teatterissa käynyt katsomassa. Olihan siinä hetkensä, mutta kuitenkin päällimmäiseksi fiilikseksi jäi: "pitikö tällainenkin tehdä". Siinä yritettiin olla pinnallista/syvällistä ja ties mitä tarinankerrontaa ja mitään ei osattu oikein tehdä kunnolla. Muutama kohta aidosti nauratti ja siinäpä se. 1,5/5
Ikävä kyllä tämä tuskin oli muuta kuin sitä tahatonta komiikkaa. Tää on kyllä niin näkemättä ROSKAA...Onko nää saatanan veijarit kuulleet KÄSIKIRJOITTAMISESTA?! Ohjauksesta ilmeisesti ovat, ja luulevat sitä tekniikaksi.
Tässä elokuvassa parasta oli ilmainen alkoholitarjoilu previkan vip-jatkoissa. Ei kannata vaivautua jos ei ole ihan pakko. Kohtuu hyvin kuluneen suomielokuvavuoden 2010 ehkä huonoin teos, ainakin näkemistäni se huonoin.
Veijarit palautti taas mukavasti maanpinnalle siitä ajatuksesta että Suomessa osattaisiin tehdä uudenlaisia elokuvia. Siis tässä elokuvassa oli kaikki niin pielessä kuin vain olla voikin. Ehdottomasti surkein suomalainen elokuva vuonna 2010! Ensinnäkin käsikirjoitus junnasi paikallaan kuin kilpikonna, eikä tarinassa ollut yhtikäs mitään kertomisen arvoista. Käsikirjoitustakin vieläkin huonompi oli näytteleminen ja ohjaus, jotka vasta ala-arvoisia olikin. Veijarit todisti että Leppilampi EI osaa näytellä, ja että kyseinen heppu on vaan kiiltokuvapoika joka näyttää suht hyvältä kankaalla. Tuntuu uskomattomalta että TAIKista valmistuneet (Nurkse) voi tuottaa tällaista turhanpäiväistä sontaa suomalaisiin teattereihin, vaikka koulupaikkana on ollut suomen paras yliopisto.:hitme: Ainoan pikkuriikkisen plussan voin antaa edes hiukan nurkan takaa tulleesta lopusta, mutta se ei riitä pelastamaan mitään Elokuva-alan opiskelijana minulle heräsi heti mieleen kysymys miksi tämä elokuva piti tehdä? Mitä kerrottavaa/annettavaa tällaisen tarinan kertomilla on? Jos tämä on mitä suomalaiset elokuvankertojalupaukset pystyy tekemään, niin tehkää palvelus ja lopettakaa tällaisien elokuvien tekeminen!!! Ai niin, edessäni istuvat 15v nuoret pojat kerrassaan rakastivat leffaa, ja kommentoivatkin elokuvan jälkeen äänekkäästi: "Vitsit mäkin haluun tollaisen kämpän ja tollaisen huonetoverin"... Juu, olin vähäällä:sick: Arvosana: 0/5
Menkää naimisiin, tehkää pari skidiä ja kokekaa pari keskenmenoa, niin alkaa elokuva tuntumaan jossain, ehkä.
Tämähän me ollaan tiedetty koko ajan? Kyseinen sankari on myös "laulaja", omaamatta sen ihmeempiä laulajan lahjoja saatika minkäänlaista lauluääntä...hyvä että nuotissa pysyy.
No eikös se mene muutenkin välillä niin, että ei se hieno titteli tai koulutuspaikka nyt mitään vielä varmasti takaa. Toki opiskelustakin on hyötyä, mutta eipä sekään sitten aina yksin riitä. En ainakaan löytänyt mitään tietoa siitä että esim. Quentin Tarantino olisi opiskellut missään huippukoulussa. Hänhän lopetti lukionkin lukihäiriön takia. Sam Raimikin taisi lähinnä pelleillä koulussa ystävänsä Bruce Campbellin kanssa, mutta heillä oli sentään kova halu tehdä ja yrittää. Ehkä opinot eivät van niin maistuneet. Antti Reinikin on ainakin minusta mielenkiintoisempi ja rutkasti karismaattisempi näyttelijä kuin Leppilampi ja hän ei ole valmistunut yhtään mistään (no ei ainakaan teatterikorkeasta), tai sitten hän huijasi meitä radion kuuntelijoita. Ei kiitos. Jätän ainakin osan noista kokeilematta ja uskon tämän olevan silti aikamoista kuraa.
Vanha opettajani, joka aikoinaan lähetti ulkomaille opiskelemaan tänne jäämisen sijaan, oli ollut Taikkilaisena muutamia vuosia opettajan virassa ja totesi muistettavasti minulle; "hirveä paikka, jossa porukka elää kuplassa ilman mitään kosketusta oikeaan maailmaan ja tekevät juuri samanlaisia elokuvia mitä edellinen sukupolvi teki ilman muutosta tai parantumista". Vuosien varrella kun on katsonut taikkilaisten tekemiä leffoja on pitänyt vaan yhtyä tuohon mielipiteeseen. Nyt Veijarit nähneenä (jumalauta että tuntui pitkältä lyhyt kesto), voi vaan todeta että ehkä olisi parempi jos vaan pistettäisiin se Leppilammen ura pakettiin jo lopullisesti. Ihmetyttää myös mihin nämä rahat budjetista oikein menevät kun kuvauspaikkoja on vaan muutama ja nekin näyttävät siltä että on menty jonkun kaverin kämpille tai sitten rautatientorille hengailemaan.
Älytöntä sekoilua. Tuli katsottua matkustuksen lomassa erittäin pienestä ruudusta, mutten usko että elokuvallinen kokemus siitä kohenisi vaikka kuinka laajalta kankaalta katsoisi. Loppu oli varsin typerä, mutta koko elokuvakin oli sellainen, että englanninkielisiä tekstejä tavatessa tuli jonkinlainen myötähäpeän tunne kun ajattelin että mitä jos joku ulkomaailman elävä tämän katsoo ja arvottaa suomalaista elokuvataidetta sen perusteella. Noh, sen verran joissakin kohdin hymyilytti, että ehkäpä voisi 1,5/5 antaa arvosanaksi.
Nimi antoi odottaa kepeää sekoilua, mutta tämäkin oli suhteellisen raskas suomalainen raina. Vaikka kuinka yritetään olla niin kepeitä nuoria miehiä, niin todellisuus puskee näyttelijöiden silmistä katsojan silmiin. Yritystä tosin on kaikkine anarkistihömpötyksineen, kuin myös sen karhuasun mukanaolon kautta. Sinänsä päänäytteljöiden välinen kemia on ok ja Viitala on ihana. Kyllä tämän pahemman puutteessa katsoi.
Näyttelijät tekivät huonoa työtä. Ohjaaja kikkaili aivan kuin kyseessä olisi taidekoulun lopputyö, mikä ei koskaan ole hyvä asia. Musa oli hyvää, tosin sillä ei ollut suoraa yhteyttä elokuvaan. Pahimmin tässä elokuvassa tökki juoni, sillä tätä tarinaa ei olisi tarvinnut kertoa. Toiseksi pahin ongelma oli henkilöhahmot. Mukana vilisi teennäisiä tyyppejä, jollaisia ei tavis kohtaa. Käsikirjoittaja ei myöskään osannut kirjoittaa miehen roolia. Epäuskottavia ja naismaisia hahmoja nämä veijarit. Paska leffa. ½/5.