Samalla linjalla. Hirttämättömät on vaan paras. Ei uskoisi että suomalaiset ovat saanneet aikaan jotakin sellaista.
Tuntematon sotilas (uusi) Talvisota Rukajärven tie 000 ja kuoleman kurvit Siinä ne huiput. Lähes kaikki muut ovatkin täyttä roskaa.
Palmut on hienoja kotimaisiksi dekkareiksi. Nämä on kieltämättä loistavia! :naminami: Speden länkkäritkin toimii. Niin ja roskaa on tullut juurikin viime vuosikymmeninä sitä tahtia että kotimainen elokuva on nykyisin katsojalle pelkkä surkea vitsi. Vanhoissa mustavalkoisissa on hyviä leffoja, lasketaanko tv-elokuvat mukaan jne.
Täh sehän on just paras. Onko hienompaa kuin nähdä poikien pääsevän paratiisiin. Kuulemme myös "ja silloin singahtaa!" -linen. Ja sitten matka jatkuu, kuka tietää minne.
Paha Maa oli kyllä hyvä leffa kaikin puolin vaikka odotukset ensin ei ollu suuret kun Jasper Pääkkönen kannessa komeilee... Toinen joka on jääny mieleen on Nousukausi...
Vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Ykköskaartiin kuuluvat ensimmäiset 5-6 Uuno-leffaa, sen jälkeen taso laski roimasti, Speden leffoista X-paroni ja Pohjan tähteet. Arvottomat, Käpy selän alla, Kaivo, uudemmista leffoista Tummien perhosten koti (synkkyys iskee suomalaiseen sieluun). Listoilta loistaa poissaolollaan Levottomat, oliko niin huono???...:hitme:
En tiedä miten Jussi Parviaisella menee noin niin kuin taloudellisesti, mutta kyllä minä ainakin sitoudun julkisesti tässä ja nyt ostamaan täyteen hintaan mahdollisen Harmagedon (1986)-DVD:n tai blu-rayn. Jussi Parviainen kertoi katsoneensa ennen käsikirjoitusta kaikki löytämänsä Clint Eastwood-elokuvat ja seuraukset olivat kamalat: محتوى مخفي Juska Paarma palaa ruumishuoneelta ja kostaa valkoiseksi maalatulla haulikolla kaikille halveksimilleen ihmisille. Ruumiita kertyy nelisenkymmentä.
Kuullostaa kulttikamalta! Roolituskin näyttää legendaariselta: Jussi Parviainen - Juska Paarma Aake Kalliala - Hili-Bili Huotari Esko Salminen - ruumishuoneen vartija Kari Väänänen - kaveri Satu Silvo - Hili-Bilin nainen Pirkko Mannola -Juskan äiti Kari Heiskanen - näyttelijä Jukka-Pekka Palo - Tarjan poikaystävä Jukka Puotila - poliisi Sari Mällinen - Kirsti Carl-Kristian Rundman - Juskan veli Ulla Koivuranta - humalainen nainen Marjut Toivanen - Kristiina, Juskan sisar Marko Röhr - Antsu Risto Autio - nuori mies, Veijo Heikki Luukas - narkkari Petteri Asikainen - Lasse, Kirstin uusi poikaystävä Antti Tarkiainen - spurgu Sarina Röhr - Tarja Sanna Fransman - Löpö-Leena, poisleikattu rooli Santeri Kinnunen - poika bileissä :thumbsup::thumbsup::thumbsup:
Mielenkiintoinen threadi. Makuasioista on aina mukava kiistellä, mielipiteet kun ovat aina niin varmoja. (Opinnions are like assholes...) Itselle tuli ekaksi mieleen Pekka Parikan 1988 ohjaama Pohjanmaa jota tulee katsottua uudelleen ja uudelleen. Jotenkin kumman puhutteleva tragikoominen (?) tarina joka on jotenkin mielestäni hyvin vanginnut ajan ja paikan. Toinen mainio ajankuva - tai ehkäpä pastissi ? - on Markku Pölösen Onnen Maa vuodelta 1993. Pitääpä vielä pohtia. Nämä tuli ensi-istumalta mieleen.
Juuh. Palmut suorastaan erinomaisia lukuuottamatta viimeistä ryssälipomista, joka sekin toisaalta oli täydellinen ajankuva missä silloin mentiin. Mutta joka tapauksessa paskahan se oli muihin verrattuna ilman viittauksiakin. Lämpimästi suosittelen kaikille mustavalkokuvaa pelkääville. Kyllä suomaalaisetkin osasivat nokkelaa mysteeriä sekoitettuna komediaan tehdä muinoinkin. Ja ilman nykypäivän typeränkuuloista muka ajanmukaista sanailua. "Mä kyllä tiedän että suhun nyt sattuu, mutta mä kuitenkin sulle kerron nyt tämän...jne.."
Vanhempaa materiaalia, joka toimii edelleen. - Tuntematon sotilas (Edvin Laine) - Valkoinen peura (Erik Blomberg) - Laulu tulipunaisesta kukasta (Teuvo Tulio) - Juha (Nyrki Tapiovaara) - Kulkurin valssi (T. J. Särkkä) - Nummisuutarit (Erkki Karu) Onhan se huvittavaa, ettei Valkoisen peuran, Kahdeksan surmanluodin ja Kulkurin valssin kaltaiset kotimaisen elokuvan klassikot saa koskaan osakseen kunnon julkaisuja missään formaatissa. Missähän muualla elokuvia kohdellaan yhtä välinpitämättömästi kuin Suomessa - Venäjällä?
Totta puhut. Niskasen Kahdeksan surmanluotia pitäisi restauroida ja julkaista blurayna. Mutta en tiedä ovatko alkuperäiset negatiivit (16mm) edes tallessa. Enkä panisi pahaksi Laineen Tuntemattoman, Kassilan mustavalko-palmujen ja eritoten Nyrki Tapiovaaran Varastetun kuoleman saattamista samalle formaatille. Näistä mainituista Niskasen Surmanluodit on mielestäni suomielokuvan ylittämätön ykkönen.