Mutta et kai sinäkään tieten tahtoen käy korkeissa rakennuksissa saati tue niiden rakentamista taloudellisesti?
Tiedän tuttavapiiristä pari tapausta, jossa kirkkoon kuulumaton on haudattu kirkon hautuumaalle. Toinen oli vanhus ja toinen nuorena syöpään kuollut. Syy on siinä, että omaiset voivat päättää asiasta ja kirkko haluaa tarjota vielä yhden mahdollisuuden pelastukseen. Ja näin tulee paskaa niskaan vielä kuolemankin jälkeen. Ristiriita tulee helposti, jos omaiset uskovat edes vähäsen johonkin kuolemanjälkeiseen elämään ja he haluavat näin ollen, että tämä kuollut henkilökin pääsisi sinne ja taas tapaisi kaikki tutut. Ja ehkä oma lehmä on ojassa sen verran, että halutaan myös itse tavata henkilö uudelleen. Vaikka muuten ollaankin kunnioitettu toisen mielipiteitä ja uskonnotonta vakaumusta, niin loppumetreillä menee pupu pöksyyn ja kustaankin toista silmään.
Minulle tuli mieleen että piruako minun hautausjärjestelyt kirkkoherralle kuulu. Ja mistä tämä oletus että en tahtoisi vaikka suoda omaisilleni normaaleja ev-lut hautajaisia? Koska olen ilkeä ja itsekäs ateisti vai? Jos nyt sovitaan vaan että kirkkoherra hoitaa omat hautajaisjärjestelyt ja minä omani, ilmoitan kyllä sitten jos kaipaan tuolta suunnalta neuvoja. (Olettaen siis että tämä kirje olisi minulle lähetetty)
Ja onhan tuossa kirjeessä paljon kaikkea muutakin hauskaa. Pienoinen ristiriita tuossa ensinnäkin. Ja hieno tuo sävy, että jos hattu kourassa tulee ovelle kolkuttelemaan, niin asioista voidaan vielä keskustella. Ja vielä oikein tunnin tarkkuudella laitettu deadlinekin, nopeasti ne taivaan portit menevät kiinni jos sattuu kirkon helmoista harhautumaan. Sitten vielä se kaikista niljakkain veto rusinana pullan päällä, vedotaan lasten hyvinvointiin. Kun ette maksa kiinteää veroprosenttia palkasta jokaiselle hyvää tekevälle organisaatiolle mitä maailmasta löytyy, jopa niille jotka ovat kenties omien arvojen vastaisesti toimivia, niin ajatelkaa kuinka moni lapsi jää vaille näiden järjestöjen apua. Ilkeitä ovat, nuo kirkostaeroajat...
No itse en ainakaan haluaisi tulla haudatuksi kirkon hautausmaalle. Olenkin kertonut vaimolle, että minut pitää tuhkata, jos/kun kuolen ja mitä tuhkalle pitää sen jälkeen tehdä. Kyllä kai ateistillakin on oikeus kertoa mitä ruumiille pitää tehdä kuoleman jälkeen?
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/C673E1E0FC10DED3C22577D70029F183/$file/Perustevkm10-04.doc Mahdotonta löytää perusteluja. Miten olisi kirkon tavoite auttaa ihmisiä ja tehdä hyvää, silloinkin kun se ehkä on ristiriidassa jotain teoreettisia pykäliä vastaan? Paitsi että kun auttamisen kohteena onkin vähemmistön edustaja joita osa papeista ei vielä kykene hyväksymään, niin kirkko katsoo että näiden ihmisten palveleminen ei ole mahdollista. Nämä papit voivat puhua vaikka maailman tappiin raamatuntulkinnoistaan mutta käytännössä tilanne on yksinkertaisesti se, että nämä ihmiset ovat kääntyneet kirkon puoleen ja pyytäneet apua, mutta kirkko kieltää sen heiltä sen takia mitä nämä ihmiset ovat sisimmässään. Noh, epäilemättä kirkko jatkaa edelleenkin tätä tarkkaa tutkimustyötään, jossa kaiken maailman teologiset sherlockit pähkäilevät mikä voisi olla ratkaisu tähän kinkkiseen ongelmaan.
Niin, koska eihän heillä ole minkäänlaista omaatuntoa. Puuttuu näes kätevä ohjekirja mistä tarkistaa milloinkin mitä mieltä pitää olla.
Jep, kun vastauksia ei ole valmiina kirjassa niin ne joutuu ihan itse pohdiskelemaan. Jotkut kutsuvat sitä kerettiläistä käytäntöä filosofiaksi.
Minua huvittaa aina suuresti, kun omaan ajatteluun kykenemättömät kuvittelevat, että oikea ja väärä pitää määrätä ylhäältäpäin. Eihän sellaisia asioita voi mitenkään ihmisten kesken sopia tai päättää ja kirjoittaa sitten yhteinen teos, jossa asiat määritellään ja minkä avulla asiaa voi markkinoida myös muille ihmisille.
Tässä kannattaa muistaa, että se kukkien vieminen tms. voi olla jälkeläisille tärkeä tapa muistaa vainajaa ja käsitellä omaa suruaan. Tämän takia ongelmajätelaitos ei mielestäni ole hyvä paikka, ei myöskään kirkon hautausmaa, mikäli vainaja on ollut avoimesti ateisti. Itse haluaisin tarjota mahdollisille minua sureville paikan joka jollain tavalla muistuttaa niitä minusta, ja siitä millainen ihminen olin eläessäni.
Paukapäätä pitää aina vähän kopauttaa... Ja saman kysymyksen voisi tietenkin esittää itsellesi. Olet toistanut samaa kaavaasi jo pari biljoonaa kertaa - itse olen kommentoinut takaisin muistaakseni vain 4 kertaa.