En vihaa mitään bändiä aktiivisesti, mutta minua alkaa ärsyttämään ne ihmiset, jotka ylistävät bändejä, jotka ovat muka klassikoita tai vastaavia. Samalla minulle tulee negatiivisia fiiliksiä kyseistä yhtyettä kohden. Se että joku yhtye on ollut joskus suosittu tai myynyt törkeästi albumeita ei ole mikään syy pitää bändistä. Typerää alkaa vauhkoamaan minulle, jos jokin ABBA ei sytytä minussa suurempaa fiilistä.
Ei pidä yrittää sulattaa ainakaan heti niitä Floydin kymppiminuuttisia eepoksia, vaan tyytyä siihen hittihakuisempaan osastoon. Kasaat soittolistaksi Numbin, Wish you were heren, Learning to Fly:n ja High hopesin, niin aletaan olla siinä ytimessä mikä meikälle iskee Floydissa.
Olen kyllä valitettavasti saanut perehtyä liiankin hyvin Queenin uran eri vaiheisiin ja koko tuotanto on siinä mielessä hallussa. Tuommoinen pinnallinen ja ylimakea teatraalisuus ei vain uppoa yhtään. Ei ns. puhuttele. Maailman yliarvostetuimpia yhtyeitä IMHO - tästä tosin saadaan osittain syyttää Mercuryn poistumista yläkerran musikantteihin. Muutenhan bändi oli jo vaipumassa hyvää tahtia kohti unholaa.
En lähde nyt Queenin nousu- ja laskukausia tässä erittelemään tai kyseenalaistamaan näkemystäsi musiikillisesta tuotannosta, mutta millä perusteella kyseessä on yliarvostetuimpiin lukeutuva yhtye? Usein jaksetaan valittaa, että tietyt bändit ovat joko helvetin yli- tai aliarvostettuja, mutta ikinä ei tunnuta viitsivän sen tueksi sitten luetella bändejä, jotka ovat ansaitusti arvoasemassa. Onko sellaisia yhtyeitä siis olemassa laisinkaan ja mikäli on, niin luetelkaa ihmeessä perusteluineen?
Radio Rockin musiikkitarjonta on omaan makuuni parasta, mitä valtakunnallisilta kanavilta tulee. Kuuluu vain harmittavan huonosti, töissä käytössä Peltorit ja Nova ja Yle Pohjanmaa kuuluu oikeastaan joka paikassa, muut vaihtelevasti. Tykkään myös iskelmästä, joten Pohjanmaata tulee kuunneltua hyvinkin paljon, Novan keskivertopoppi menee pääosin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, aiheuttamatta sen kummemmin mitään reaktioita. Periaatteessa YleX:n soittolista koostuu paskasta. Räppi ja amerikkalainen tusinateinipoppi saa nakit hakeutumaan tuning-napille hyvin äkkiä. Lady Gaga on jo pidempään ollut inhokki nro 1. Paskaa musiikkia ja typeriä ulkomusikaalisia tempauksia ja kohuja.
Kesällä jouduin töissä pari viikkoa kuuntelemaan Radio Rockia. Soittolista on varmaan kahen tunnin mittainen kunnes alkaa alusta ja siihen taisi sisältyä pariin kolmeen kertaan se Ozzyn uusi "hitti", mikä lienikin... ainakin se soi jatkuvasti, vielä useammin ku ne kaikki muut mitkä soi jatkuvasti. Jos kanavan nimi on Radio Rock niin soittaisivat sitten perkele sitä rokkia.
Määrittele rock? Rokki on ollut rock'n'rollia joskus 50-luvulla ja sen jälkeen jotain ihan muuta, siis jos tätä tarkoitit? Спойлер Pakko olla 71 dB:n kanssa samaa mieltä. Jos se soiva musiikki on huonoa, ignoraa se, keskity johonkin tärkeämpään tai vaihda kanava tai levy. Not a big deal, huh?
Ei ole aina noin yksinkertaista. Itse esimerkiksi törmään Radio Rockiin hyvin usein punttisalilla. Kanavaa ei viitsi mennä vaihtamaan eikä mankkaa viitsi pistää pois päältä, koska salilla on yleensä muitakin ihmisiä. Ja yleensä nämä muut ihmiset ovat sitä mieltä, että Radio Rock soittaa hyvää treenimusaa. Eli enemmistön mukaan mennään. Eikä se ignorekaan oikein auta, koska kyllä ainakin itseäni häiritsee, jos pitäisi kovaan mavesarjaan keskittyä ja samalla joutuu kuuntelemaan Radio Rockin paskoja isä-poika-mainoksia ja huonoja välijuontoja. Mainokset ja välijuonnot eivät tietenkään liity siihen soitettavaan musiikkiin. Vaikka se Radio Rockin musiikki onkin sellaista, että en sitä vapaaehtoisesti kuuntelisi, niin se ei sentään varsinaisesti häiritse treenaamista. Treenaamista häiritsevät nimen omaan ne juontajien jatkuvat jorinat ja loputtomat mainokset. No nyt tietysti joku sanoo, että osta joku ipod vai mitä helvettejä ne nykyajan kannettavat soittimet sitten ovatkaan. Mutta kun sekään ei oikein passaa. En ole ikinä pitänyt piuhoista ja korvanapeista ja varsinkin treenatessa ne häiritsisivät todella pahasti. En enää näin "vanhalla" iällä osaisi opetella moista käytäntöä. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Radio Rockin kuunteleminen. Paitsi joskus viikonloppuaamuisin, jolloin salilla ei ole itseni lisäksi ketään muuta. Silloin pistän omat levyt soimaan. Ja treeni kulkee! :thumbsup:
Спойлер Punttaajien musamaku on varmaankin yleisesti ottaen varsin huono, joten salin vaihto ei välttämättä auttaisi Ehkä pitäisi vaihtaa harrastusta. Esim. postimerkkeily!
Tiedän jo etukäteen, että mitä suurin osa teistä(ja koko väestöstä) tuumaa meikäläisen musamausta, mutta jos nyt hyvästä treenimusasta puhutaan, niin usein tykkään kuunnella pelkkiä instrumentaaleja tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=t9pc6Qr946g jos haluan lyriikat mukaan, niin sitten esimerkiksi jotain tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=1AO9-nbtV2M Näitähän riittää. Meikäläisellä on vino pino "treenilevyjä", mutta ei niitä voi oikein missään kuunnella, kun yleensä joku hevijumala tulee heti kitisemään
Sinulla ei, hyvä herra, ole draaman tajua. Ja tuo "maailman yliarvostetuimpia yhtyeitä" vaikka sitten miten rehellisesti sanottuna, tuntuu erikoiselta. Jos nyt ajatellaan ihan musiikillisesti...Kai sulla jotain perusteita on tuohon? Tarkoitat ehkä sanoa että suurimmalla osalla ihmisistä on huono maku kun pitävät ja arvostavat Queenia kovasti...Sitäpaitsi eipä tuo ole vieläkään unholaan vaipunut eikä vaivu. Btw. tuo Mercuryn kuoleman syyttäminen on väärä johtopäätös. Eihän ihmiset siitä eikä edes hienosta muistokonsertista innostuneet, vaan musiikista ja persoonasta ennen sitä kuolemaa!
No itsekin sanoit tuossa ylempänä että Joten tuntuupa erikoiselta, että joku sanoo noita yliarvostetuiksi Ei kai tässäkään ketjussa tarvitse tarttua jokaiseen bändiin ja väittää vastaan jos joku sattuu olemaan eri mieltä. Vaikka keskustelufoorumihan tämä toisaalta on, eikä pelkkiä listauksia jaksa harvemmin lukeakaan. Queenista sitä mieltä, että hyvä bändihän se oli/on, oivallisesti taiteili tietynlaisen kitschin ja vakavastiotettavuuden välimaastossa ja lopputuloksena tuli kyllä isot määrät monipuolista musiikkia. Niitä ensimmäisiä "oikeita" bändejä joihin tutustuin, nyttemmin ei enää jaksa kun onhan se kuunneltu jo enemmän tai vähemmän puhki.
Hyvä huomio. Mutta kontrasti nyt juuri Queenin arvostuksen ja sanomisen maailman yliarvostetuimmaksi osalta on hieman suurempi kuin minun sanomiseni paria tuntemattomampaa proge-suuruutta yliarvostetuiksi...Hemmetin sekava lause kyllä. Noh, Graafissa on musta myös oudot soundit ja Yesin laulaja ja soundit myöskään ei ihan vakuuta. Mutta makuasioitahan nämäkin ovat myös. :grr:
En. Osasin tätä vastausta odottaa sekä pelätä, mutta sanompa tässä ja nyt että käytän mieluummin aikani musiikin kuunteluun kuin siitä lukemiseen, keskusteluun tai sen analysointiin ja pohtimiseen. Esim Soundi -lehti ja sen lukijakunta ovat asioita joita en ymmärrä, miksi musiikista pitäisi lukea kuulematta sitä? Ainoita asioita mistä musiikista kuuluu lukea, on se että joku kiinnostava "pumppu" meinaa vetästä keikan jossain. Nurisen nyt kun kerran ketjun otsakekkin on hieman makuasioista kiistelemiseen vetävä...
? Ensin vaaditaan isoon ääneen tekemään jotain mutta sitten ei kerrota että mitä? :hitme: Ei tässä kuukaan ole vaatinut mitään lukemaan vaan kuuntelemaan tai olla kuuntelematta, ja tässä tapauksessa kertoa mitä pitäisi kuunnella? Rokkia? Mutta mitä se on? Toivo Kuula ja varpaat hopeavadilla vai Kike Elomaata?
Ei ole vaadittu isoon ääneen. Äänettömästi vaadin soittamaan rokkia. Mutta kaikkihan nykyään on rokkia missä on sähkökitara. Eläköön rok. Siis rokki.
Ketjussa käsittääkseni kysyttiin inhoamaasi bändiä? En toki kiellä ketään kuuntelemasta, vaikka itse Queenia inhoankin. Queenin överiksi vedettyä rokkia en vain pysty vakavalla naamalla kuuntelemaan ja huumorini haen muualta. Yliarvostettu? Tässä tapauksessa vaikka suosio ja radiosoitto suhteutettuna kappaleiden laatuun ja artistin panokseen musiikillisen kentän rikastuttamisessa (mm. mahdollisia vaikutuksia pompöösiin tukkaheviin ja hard rokkiin en laske plussaksi). Queen ei ole pitkällä urallaan esimerkiksi tehnyt yhtään materiaaliltaan täysipainoista albumia, vaikka Night at the Opera saattaakin joissain piireissä klassikkoalbumin statusta nauttia.