Itse asiassa olen ihmeissäni kuinka huono Suomi-räpin taso on näin maallikon korvin radiosta arvioituna. Mielestäni kielessämme olisi mahdollisuuksia vaikka mihin sanoilla jonglööraamiseen.
Ehkä kannattaisi kuunnella muutakin kuin sitä radiossa soivaa paskaa? En nyt siis tuomitse kaikkea radiossa soivaa musiikkia, mutta suurin osa musiikista mitä itse kuuntelen, ei tule ikinä saamaan radiosoittoa (ja hyvä niin.) Jos haluatte nerokasta räppäystä ja faktaa elämän nurjista puolista, niin voin suositella vaikkapa Julmaa-Henriä ja Painajaista. Myös Jontin ja Jodarokin Uuden Ajan Avaruususkonto on jotain muuta, kuin kaupalliset ja tyhjänpäiväiset "bileräppärit" á la Cheek.
Heh, ei nyt ihan noinkaan. Jotta musiikki voi soida radiossa, sen tulee olla tietynlaista. Ja jos nyt yllättäen nämä ennen radioon kelpaamattomat bändit alkaisivat tuottamaan biisejä jotka sinne päätyisivät, olisi bändi mitä luultavammin tehnyt kompromisseja musiikissaan ja muuttuneet hyväksyttävämmäksi. Mutta tosiaan, kyllä mä kuuntelen myös musiikkia joka soi radiossa.
The Beatles, Pink Floyd, Sunrise Avenue, Ayreon (koomisen mahtipontista pelleilyä), Sotajumala, Deathchain (+ muu mielikuvitukseton death/thrash) Nicole (surkeaa lyriikkaa ja huonoa meshuggah-plagiointia), Uniklubi, Cause for Effect (huonoa huumorimusiikkia), Yngwie Malmsteen, Luca Turilli (+ kaikki sinfoninen powermetalli ym. mauton ja muovinen tiluttelu), Kivimetsän druidi (huh huh), Pink, kaikki klassinen musiikki, Yö, Suvi Teräsniska, Juha Tapio (+ muu tuulipuku/nova-paska), Il Divo, Helmut Lotti (+ muu "taidemusiikin" kaapuun puettu sonta, jota tuulipukukansa luulee "korkeakulttuuriksi" ostaessaan sitä anttiloista, huoltoasemilta jne.) :thumbsup:
Muuten relevantti lista muuten johon kyllä yhdyn täysin, mutta kaksi ensimmäistä kuuluvat kyllä kaikkien aikojen parhaimpien bändien listoille.
No onhan sitä parempaakin kuultu, mutta en minä tuota inhoa -> http://www.youtube.com/watch?v=bNKwX8DpDiw
Mitäs hemmettiä? Novelty rokkia? :hitme: En tunne termiä mutta viittaat ilmeisesti 80-luvun hitteihin. Et ole kyllä sitten muuten kuunnellutkaan, sillä Queen on paitsi (arguably) maailman laadukkain myös nimenomaan monipuolisin yhtye! Kappaleita löytyy joka lähtöön, eri musiikkityyleistä, myöskin siihen huumoriin englantilaisittain. En minäkään hirveä Tarja-fani ole, mutta esim. viimeisin levy on todella mahtavaa musiikkia (eri laulaja). Ja aiemmatkin ovat laatukamaa.
Älkää nyt oikeasti viitsikö laskea tuota hirvitystä bändiksi. :OI Sitäpaitsi en tiedä mitään niin kammottavaa kuin tuollaisilla suorilla lainauksilla ratsastaminen. No tuo genrehän on ylipäänsä täynnä kopiointia. :hitme::sick:
Tässä syksyllä tein sellaisen ostoksen, mitä en olis koskaan uskonut tekeväni ja ostin Palefacen uusimman, eli suomirap levyn. Yllättävää kuinka toimivaa kamaa se on. Muuten rap uppoaa hyvin vähän, mutta muutama ameriikan ihme on hyllyyn eksynyt.
Thumbs up vaan, noiden kolmen suuruuden sotkeminen jäljessä listattuihin... Ayreon on parasta metalprogea tähän asti. Toisaalta et selvästikään tajua. Muuten tekisi mieli kysyä mikä Pink Floydissakin nyt niin inhotuttaa.
No osaksi heitin vähän provona nuo kaksi ensimmäistä, tosin on tuossa lievä totuuden siemenkin omalla kohdallani. Pink Floydissa inhotuttaa se, että olen kateellinen koska jään selvästi jostain suuresta paitsi, ei sillä että bändi lähtökohtaisesti olisi hirvittävän huono. Oleellisimmat levyt olen kuunnellut, mutta en saa niistä merkittäviä säväreitä, vaikka onhan David Gilmourin fiilistelevä kitarasoundi parissa kappaleessa varsin ok. Enemmän olen näitä Van der Graaf Generator/Camel/Yes-miehiä, Pink Floydia kuunnellessa melkein nukahtaa musiikin puuduttavaan, pappamaiseen mitäänsanomattomuuteen ja tekee mieli laittaa Pawn Hearts, Moonmadness tai Close to the Edge soittimeen, koska ne ovat niin paljon parempaa progea. Ayreonista en tosiaan pidä, mutta tajuan sen täydellisesti Kolme tai neljä levyä olen pakottanut itseni kuuntelemaan tätä ja kyllähän muutamat kiintoisat vierailevat laulajat (Devin Townsend, Neal Morse, Mikael Åkerfeldt ja mitähän niitä vielä oli) ja parit vahvat melodiat tekevät muutamasta kappaleesta ihan siedettäviä, mutta muuten Arjen Lucassenin "visio" on kokonaisuudessaan vain myötähäpeää aiheuttava, pöhöttynyt ja korni, jossa koko konseptin tahmea megalomaanisuus aiheuttaa ähkyn. Tiivistäen, Ayreon on vain äärimmäisen kornia, tahattoman koomista ja nolostuttavaa musiikkia. Koko Arjen Lucassenin ulkoinen olemuskin on juuri sellainen ärsyttävän larppaustyyppinen "hey check this out this is some amazing conceptual ultimate scifi galaxy progressive metal, awesome space symphonies and stuff, check this out, it's so awesome"
Itsehän en Ayreonista voisi vähempää välittää, mutta Lucassenin Guilt Machine -projekti sen sijaan iski viime vuonna kuin salama kirkkaalta taivaalta. Todella tunnelmallista meininkiä mainion lauluäänen omaavalla vokalistilla ryyditettynä. Parin päivän päästä ilmestyy täkäläisiinkin kauppoihin Star One -projektin seuraava levy, saas nähdä onko se mistään kotoisin. Mutta meinasi sitten unohtua ne inhoamani bändit... lähinnä ärsyttävät juuri semmoiset kuuluisuuteen nousseet mitäänsanomattomuudet, mittatilaustyönä väännetyt idols-kokoonpanot ja hölmöt tyttöenergiapoppoot, mutta varsinaista inhoa onnistuu kuitenkin herättämään melko harva bändi - tällöin esiintyjien yleisen asenteen täytyy olla joko todella ylimielinen ja/tai pöyristyttävän idioottimainen. Ehkä joku Nickelback, Offspring ja Hanson (Lämäri-leffan Hansonin veljeksiä tosin ei voi kuin rakastaa) voisivat osua siihen kategoriaan.
Minun ei tarvitse inhota mitään musiikkia koska en yksinkertaisesti noteeraa huonoa musiikkia. Elän kuin sitä ei olisi olemassa. En edes juuri tiedä "päivän artisteja". Jotain Kings of Leonia mainostavat Spotifyissä mutta meikäläinen ignoroi ja kuuntelee vaan omaa lempparimusaa. Oikeastaan ihminen voi löytää oikeaa kunnon musiikkia vasta sitten kun sulkee korvansa kaupalliselta medialta. Ja sitä hyvää musiikkiahan sitten kyllä riittää tongittavaksi vaikka moneksi ihmiselämäksi. Medioissa rahan takomisen takia pyöriteltävä musiikki on kyllä naurettavaa hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Moni artisti pystyisi varmasti paljon parempaan mutta levy-yhtiöt haluavat takoa rahaa aivopestyjen ihmisten kustannuksella ja radion hittiasemat soittavat kompressoitua mitäänsanomatonta mössöä.
Toki Floydi on sellasta tunnelmamusaa että ei se ihan aina iske yhtä lailla, esim. joku Meddle-levy on täydellinen esimerkki siitä. Mutta pelkästään jo Wall-albumi tekee bändin kuolemattomaksi ja Dark Side of the Moon etc. Itselleni taas Van der Graafi tai Yes ei ole ikinä oikein uponnut, yliarvostettuja, mutta toki hienoja kappaleitakin löytyy, Close to the Edge on yhä vaikuttava. Arjen Lucassen on nero. Juurikin mainitsemistasikin syistä. Oletko kuunnellut Human Equationin myös? Ei sijoitu edes avaruuteen. (mainitsemistasi laulajista päätellen ilmeisesti olet)