Ja sitten alkaa namedroppailu: The Wire on syvällisempi ja palkitsevampi kuin MacGyver, no eikä ole, onhan, Dallas on aidompaa draamaa kuin Six Feet Under, no eikä ole, onhan, Matlock on kovempi jätkä kuin Dexter, no eikä ole, onhan, Vic Mackeyssa on enemmän munaa kuin Columbossa, no eikä ole, onhan...
Tismalleen. Nykysarjoissa on todellisia helmiä, kuten niitä on ollut aina 50-luvulta saakka. Nykyään niitä vaan tehdään niin helvetisti isolla rahalla.
Nostalgiseksi tulee, kun vertaa entisaikojen tasoa nykyajan vastaavaan. Sanoisin että ikääntymisen ja kriittistymisen ansiosta niitä vanhojakin sarjoja nimenomaan pystyy arvioimaan paremmin. Ja se vain korostaa niiden laatua. Ei tietenkään kaikkien yhtä lailla.
No en sanoisi, että jaksosta ja kaudesta toiseen samana (tai ajoittain vaihtuva) intro on kovin iso osa ohjelmaa. Se ei vie juonta eteenpäin tai tuo sarjan hahmoihin syvyyttä. Tietenkin se tuo markkinointi mielessä hyvää tunnistettavuutta massasta, jos siinä on joku lyhyt kappaleen pätkä tai efekti, joka jää ihmisten mieliin. Se ei tarkoita kumminkaan, että intron pitäisi olla erityisen pitkä esim. 24 -sarjan alku on varsin toimiva ( + CTU:n puhelimien soittoääni on yleinen myös ihmisten soittoääninä, eikä se ole edes mikään alkurallatus -> tunnistettavuutta).
Columbo on kovempi jätkä kuin Matlock. The Wireä, Six Feet Underia ja Dexteriä en ole koskaan katsonut joten en voi niitä kommentoida (elämä ei riitä kaiken mahdollisen katsomiseen ) mutta MacGyveristä vielä sen verran että sen tunnari on ärsyttävä ja melkein pilaa muuten hyvän sarjan. Muistan kun joskus 80-luvulla jo monen jakson alkaessa mietin miksi siinä on sellainen tilulilu tunnari ja eikö se jo lopu että päästään asiaan...
Eihän se ole mahdollista, että "ikääntymisen ja kriitistymisen ansiosta" niistä vanhemmista sarjoista on jäänyt mieleen vain ne parhaat, eli kermat päältä? En oikein usko, että millään vuosikymmenellä olisi tehty kovin merkittävästi parempaa tv-tuotantoa kuin jollain toisella, jos vertaillaan kaikkia sarjoja yhtenä massana. Sieltä entisajoilta vaan on jääneet elämään ne klassikot ja kaikki paska on päässyt unohtumaan. Ihan samoin nykysarjoista pieni osa jää elämään tulevaisuuden klassikkoina, kun suurin osa unohtuu historian hämäriin. Niiden klassikoiden perään voi sitten haikailla vaikka 30 vuoden päästä ja haukkua kaikki sadat senhetkiset sarjan roskaksi. Jokseenkin samoin käy leffojenkin kanssa. En ole nähnyt yhtään huonoa 1930-luvulla tehtyä elokuvaa, mutta olen nähnyt todella monta huonoa 2000-luvulla tehtyä leffaa. Johtuuko se siitä, että 1930-luvulla tehtiin kiistämättä parempia elokuvia kuin nykyään, vai siitä, että olen nähnyt vain ne sen ajan suurimmat klassikot? Mitä veikkaatte?
Olet varmasti pitkälti oikeassa tuossa kaikessa. On vain niin, että kun yleisesti puhutaan näistä "2000-luvun huippusarjoista", niin itselleni ne ovat likimain kaikki melkoista roskaa verrattuna 80-90 -lukujen vastaaviin. Ja aika harva sarja ylipäänsä nykyisin jaksaa edes kiinnostaa katsomisen verran, saatika että se olisi erikoisen hyvä, imo. Joten tuosta tulee omalta kohdaltani tuo huomio nykysarjojen huonosta tilasta.
Ikävää todellakin, nimittäin kyseinen frenditär on oikeastaan ainut mikä Bill Lawrencen (Spin City, Scrubs) kirjoittamassa Cougar Townissa välillä tökkii.
Nyt yhden (ensimmäisen) jakson nähtyäni sanoisin ettei Courteneyssa mitään erityistä valittamista ole, eikä sarjassa muutenkaan. TV-komediasta on kysymys ja aihepiirin puolesta potentiaalia on vaikka mihin, katsotaan nyt miten sarja jatkuu... Niin, ja ulkomaisten ohjelmien suomenkielisistä nimistähän ei todellakaan voi päätellä niiden tasoa, vaikka Puumanaisen kohdalla se sentään viittaa sarjan sisältöön...
Puumanainen oli ainakin minulle positiivinen yllätys. Courteney Cox oli Frendeissä aina se heikoin lenkki joten odotukset ei olleet kovin korkealla. Puumanaisessa on kaivettu kyseisen puuman parhaat puolet esiin. Voisinpa melkein seurata tuota sarjaa, vaikka se olisi huono
Suora käännös cougarista? Niin ja on noissa sekin pieni ero että se milf on metsästyksen kohde by definition kun taas puuma.. Ja miten helvetissä joku voi pitää siitäkin sarjasta. Siinä kun nyt oli paitsi kässäri (jos sellaisesta voi puhua) niin myös tekniikka ihan hukassa! En edes katsonut kokonaan (ei sikäli että aihekaan varsinaisesti kiinnostaisi).
Minä kaipaan vanhoja kunnon poliisisarjoja. Eli semmoisia missä joka jakson alussa esitellään joku "keissi", jota sitten päähenkilöt ratkovat ilman että heidän yksityiselämäänsä tarvitsee paljoakaan penkoa (sillä varmistetaan se että koko homma ehditään saada yhden jakson aikana pakettiin) Ja jatkuvuuttaa tulisi olla hyvin minimaalisesti, niin että ei olisi niin tarkkaa vaikka jaksoja missaisi silloin tällöin. Ilmeisesti nykyiset jatkumo-sarjat antavat enemmän mainostuloja kun katsojat on "koukussa". Mutta ne jotka jää "ulkopuolelle" (eivät katso alusta asti tai missaavat jaksoja) eivät saa sarjoista irti juuri mitään.
minä taas en ymmärrä tällaisia "reset-nappi" sarjoja yhtään. miten niihin voi edes jäädä koukkuun, kun ei ole mitään mitä odottaa? seuraavalla viikolla on samanlainen keissi, hyvässä lykyssä se kaavamaisesti ratkaistaan ihan samalla tavalla noin vaan. hommaan ei synny mitään jännitystä kun tietää että jakson lopussa kaikki on kuitenkin ratkaistu ja tilanne palaa status quoon ja kaikki on hyvin. miten tästä voi saada irti mitään, kun henkilöhahmot eivät kehity/kasva, hahmoilla ei ole muka muuta elämää kuin rikostenratkonta eikä se vaikuta mitenkään heihin, ja jokainen jakso on ihan samanlainen rakenteeltaan jne.? tällaisiahan on nykyäänkin, eli nämä mentalist, csi:t, criminal minds, numb3rs ym. kaavamainen ja samalla sapluunalla tehty roska. nykysarjojen suola on useimmiten nimenomaan juuri tuo kunnon jatkuvajuonisuus, kasarilla oli näitä kiusallisia reset-nappi-sarjoja ihan riittämiin, ei niissä kyetty minkäänlaiseen pitkäjänteiseen ja kärsivälliseen tarinankerrontaan. juuri tuon pakotetun jaksoformaatin takia, eli alussa ongelma -> lopussa ratkaisu ja paluu alkutilanteeseen käy hyvin äkkiä tylsäksi. ja lisäksi se, että jos vaikka vartin jälkeen saadaan joku johtolanka ja keissi muka ratkaistua, niin sen tietää ettei se oikeasti ole ratkaistu koska jaksoa on vielä n. 20 minuuttia jäljellä
Hyvin todettu. Ikävä kyllä noi on vaan nykysin korvattu näillä kaiken maailman CSI-versioilla... Numerot-sarja toimii myös tuolla periaatteella joskaan ei ole varsinaisesti poliisisarja. Kyllä tuli eilistä Miami Vicea katsoessa ikävä. Ilmaisun tiiviys ja tietty yksinkertainen tehokkuus oli ihailtavaa.
Näitähän on telkkari täynnä. Vai ovatko CSI, CSI:Miami, CSI:New York, NCIS, Criminal Minds, The Mentalist, Monk jne. liian jatkuvia? Ai niin, nämä ovat uusia eivätkä vanhoja kuten kaipasit. Ja nämä ovat huonoja eivätkä "kunnon" kuten kaipasit.
Ja Kova Laki kaiken maailman erikoisyksikkö sisarsarjoineen... Miksi tätä muuten ei ole käännetty englanniksi "The Hard Law" vaan on joku ihme Law & Order?!?
Melko olematonta on oma tv-sarjojen seuraaminen tällä hetkellä, uusista ainoastaan Madmeniä on tullut seurattua. En tiedä onko sitten vain lipsahtanut ohi, mutta laadukasta sitcomia kaipailisin. Näitä edelläkin mainittuja 'elämänmakuisia' poliisi-, sairaala- ja muita draamasarjoja tulee joka kanavalta, jotka sinänsä ovat varmaan ihan laadukkaita, mutta eivät vaan ole ikinä jaksaneet kiinnostaa.
Niin, kyllähän varmaan nykysarjojen joukossa on paljon sarjoja, jotka paperilla ovat erittäin hyvätasoisia. Näyttelijät, käsikirjoitus, tekninen toteutus jne kaikki periaatteessa kunnossa, mutta, silti - ainakin minusta - monesti vain se jokin juttu puuttuu ja sen myötä lähes kaikki. Toisaalta taasen joku periaatteessa huonommin tehty voi olla parempi, jos siinä vain se jokin on onnistunut, oli se sitten oikea näyttelijä, oikea ajankohta, oikea tunne tai joku muu. Kyllähän tämä uusi Battlestar Galacticakin varmaan paperilla peittoaa sen alkuperäisen mennen tullen, mutta viihdesarjana viihdearvolla mitattuna vanha pesee uuden ja vielä linkoaakin. Esim. Sopranosia en koskaan jaksanut ruveta katsomaan vaikka uskon kyllä, että se on laatusarja. Six Feet Underin taistelin loppuun asti, mutta missään vaiheessa se ei minua jaksanut oikein kiehtoa. Dexter jäi yhteen jaksoon. Pakoa, Lostia, Flash Forwardia ja monia muitakin yritin myös katsoa, mutta kesken jäivät. Nykysarjat vain jotenkin tuntuvat monesti niin kovin persoonattomilta. Kultaisella 80-luvulla oli ehdottomasti enemmän sitä jotain. Tämän vuosituhannen tuotoksissakin on toki joitakin kirkkaita valopilkkuja. Ensimmäisenä mieleen tulevat Deadwood (eikä vähiten sen takia, että mukana 80-luvun supersuosikki Lovejoy) ja Rooma. Täydelliset naiset taitaa tällä hetkellä olla ainoa näytelty juonellinen sarja, jota olen pyrkinyt seuraamaan 100%:sesti, Housea noin 64%:sesti.
Niin paitsi että nuo mainitsemasi sarjat on epärealistista roskaa (huuhaa-CSI:tä ja paranormaali-kökköä), minä katsoisin mieluummin realistisempaa poliisitoimintaa.