Avaruuden jÄtti-korkeajÄnnitys 1: Jet-ace logan

Keskustelu osiossa 'Sarjakuvat' , aloittajana NemiMontoya, 20.07.2010.

  1. NemiMontoya

    NemiMontoya Guest Guest

    Liittynyt:
    11.07.2010
    Viestejä:
    53
    Saadut tykkäykset:
    0
    Joskus muinaishistoriassa on ilmestynyt tällainenkin sarjis-opus:)

    Jim Logan, lempinimeltään "Jet-Ace" Logan, on fiktiivinen hahmo, joka tunnetaan lähitulevaisuudessa Royal Air Forcen avaruusjoukkojen parhaana lentäjänä. Tämä sarjakuvasankari suoritti ensiesiintymisensä Comet-lehdessä (n:eek: 426) 15. syyskuuta 1956. Comet-lehdessä hän taisteli avaruusolioita vastaan vuoteen 1959, minkä jälkeen hänen seikkailunsa jatkui lehdessä Tiger (1959-68). Näitä sivukooltaan isoja sarjoja on julkaistu Suomessa erillisinä kirjoina 70-luvun alussa kaksi(Avaruuden jätti-korkeajännitys 1 ja 2).
    Jet-Ace Logan on Michael Butterworthin luomus ja ensimmäinen piirtäjä oli Geoff Campion. John Gillat on kuitenkin Jet-Acen tunnetuin piirtäjä. Gillat tunnetaan Suomessa myös sarjakuvalehdessä Buster julkaistusta sarjasta "Benny Kultajalka" (engl. Billys Boots). Jet-Ace Logan tarinoita julkaistiin myös Thriller Picture Library (TPL) –lehdessä (ensimmäisen kerran numerossa 383, "The Piebald Men", ja viimeisen kerran numerossa 450, "Flight from the Sun"). Näitä taskukirjakokoa olevia sarjakuvia on julkaistu Suomessa (Kustannus Pecos Bill, 1961-1963)Korkeajännitys–lehdissä. Jotkut näistä tarinoista ovat Rick Randomista tunnetun Ron Turnerin piirtämiä. Avaruuden Korkeajännitys julkaisi koko ilmestymisaikansa vuonna 1974 vain näiden jo suomennettujen sarjakuvien uusintoja.
    Jet-Acen uskollinen ja pullea ystävä on koomista kevennystä tarjoava "Plum-Duff" Charteris. Esimiehenä on majuri Cobb, jota Jet-Ace kutsuu tuttavallisesti Cobbyksi. Jet-Ace on paljon hurjapäisempi ja huonotapaisempi kuin herrasmiesetsivä Rick Random. Hän muistuttaa enemmänkin toisen maailmansodan lentäjäsankaria Dogfight Dixonia. Italialainen Kurt Caesar on piirtänyt molempia sarjoja. Viimeisen kerran Jet-Ace näyttäytyi Tiger-vuosikirjassa 1974. Avaruuden Korkeajännitys oli brittiläistä alkuperää oleva sarjakuvalehti, jota Semic-kustantamo julkaisi Suomessa 12 numeroa vuonna 1974. Lehti kertoi tulevaisuudesta, jossa Britannian kuninkaalliset ilmavoimat (Royal Air Force) lentää avaruudessa ja taistelee ulkoavaruuden olentoja vastaan. Sarjakuvan päähenkilö oli hävittäjä-ässä Jet-Ace Logan, joka esiintyi myös parissa Avaruuden Jättikorkeajännitys -nimellä julkaistussa albumissa. Nykyisin Avaruuden Korkeajännityksellä on kulttimainetta science fiction -harrastajien keskuudessa.


    Seikkailut-sisältö:
    -- "Sormelliset sateenvarjot"-jääkausi uhkaa
    -- Avaruuskaupungin arvoitus
    -- Muuri murtuu
    -- ihmispyydys
    -- ihmeelliset isännät
    -- Ojasta allikkoon
    -- Tämä mies on vaarallinen
    -- Tunkeutujat avaruudesta


    http://www.aijaa.com/v.php?i=6291880.jpg

    http://www.aijaa.com/v.php?i=6292099.jpg

    http://www.aijaa.com/v.php?i=6293237.jpg

    http://www.aijaa.com/v.php?i=6293271.jpg

    http://www.aijaa.com/v.php?i=6292870.jpg

    http://www.aijaa.com/v.php?i=6293250.jpg

    :thumbsup:
     
  2. tpi

    tpi Käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    4 400
    Saadut tykkäykset:
    34
    Niin, ja pointti oli?
     
  3. Samppa

    Samppa Käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    13.06.2000
    Viestejä:
    14 062
    Saadut tykkäykset:
    26
    Selvästikin kertoa kyseisestä sarjakuvasta.
     
  4. tpi

    tpi Käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    4 400
    Saadut tykkäykset:
    34
    No kun olisikin kertonut, tuo oli vain irrallinen listaus ilman mitään kommentointia, jonka funktiota tällä foorumilla, tai melkein millä vain foorumilla on vaikea tajuta.

    Onkos se hyvä sarjakuva?
    Käsikirjoituksien laatu?
    Mitä hyvää ja huonoa siinä löytyy?
    Piirroksien laatu?
    Onko keräilyarvoa?

    Jos noihin olisi otettu kantaa postauksessa, niin silloin se olisi ollut ihan kiinnostava keskustelun avaus.


    Omina kommentteina (muistaakseni löytyy vintiltä, tai ainakin joskus olen omistanut ko albumin):

    Ihan huvittava sarjis. 12-vuotiaana oli maailman paras juttu. Jotain Jet Ace Loganeita olen lukenut joitain vuosia sitten, ja ihan tyydyttäviä ne olivat, juonet nyt tietenkin olivat rautalankaa, ja piirroksetkaan eivät kovin hienoja. Tosin minun mielestäni Rick Random, joka joissain piireissä taitaa olla arvostetumpi, häviää kyllä Jet Ace Loganille sekä piirroslaadussa, että tarinoiden laadussa.
     
  5. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Toistan uudelleen tässäkin topikissa: jos joku tietää näköispainoksen myyjätahon tai pdf-fileiden myyjätahon, saa kertoa.

    Minulla on kummatkin Avaruuden Jättikorkkarit, 1 ja 2, ja kasa pieniä avaruuskorkkareitakin, ja haluaisin ostaa uudet painokset Jäteistä, koska entiset on luettu suunnilleen miljardi kertaa ja paperi alkaa olla repaleinen. PDF-fileet olisivat parhaat, koska pääsee zoomaamaan kuvaa miten isoksi haluaa, vaikka yksi ruutu kerrallaan 30-tuumaiseen paneeliin.

    Olen siis 12-vuotias. Syntymästä hautaan. Ihan miten vaan.
     
  6. Knuttila

    Knuttila Guest Guest

    Liittynyt:
    14.04.2010
    Viestejä:
    132
    Saadut tykkäykset:
    0
    Miksi et itse scannaa lehtiä jos sulla on ne ja tee niistä pdf tiedostoja?
     
  7. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Liimaselkänidos ei kestä aukeaman avaamista. Reunojen repaleisuuden lisäksi lopputuloksena olisi tonni irtopaperisilppua. Nyt kirjat ovat sentään edes pääosin yhtenäiset. Seuraava lukemiskerta jo luultavasti murtaa kirjat muutamaan irtolohkoon.

    Skannauksessa tarvitaan ammattikalustoa. Eli kun lopulta uhraan kirjat eli paloittelen sivut irtonaisiksi digitointia varten (liimaselkä leikataan irti), työ pitää tapahtua ammattilaadulla, 4000 dpi 16 bitin harmaasävyerottelulla, tai jotain vastaavaa. Minulla ei ole rahaa tällaiseen toimintaan, pitää odotella parikymmentä vuotta kunnes kuluttajateknologia paranee tai skannauspalvelu halpenee.

    Itsekin voisin skannerin tehdä jos olisi aikaa. Rumpuskannerimetodilla saisi äärettömän resoluution. Bittisyvyys taas riippuu kamerasta. Nikon D300-kameraa saisin lainaksi, sillä voisi kuvata laiskurimaisesti vaikka tuuman palasia sivulta, eli noin 200 kuvausta per sivu. Mutta valaisu muodostuu ongelmaksi, pitäisi rakentaa absoluuttisesti vakiota valoa lähettävä lamppu. Liian työlästä.

    Noin 5 gigatavua yksi sivu vie tilaa pro-skannattuna, ja sallin vain lossless-pakkauksen. 100 sivua tarvitsee tilaa 500 gigatavua. Teratavun kiintolevyyn mahtuu kummatkin kirjat. Noin 60 euroa tulee kirjan uuskopiolle eli kiintolevylle hinnaksi. Skannauspalvelu maksanee tuhansia.

    Myönnän, että jos joku amatööri on jo tehnyt pdf-fileet teoksista, ne on survottu häviöllisesti pakaten onnettoman pieneen tilaan. Kyllä sellainen paskafile lukukopioksi kelpaa, mutta ei missään tapauksessa kelpaa korvaamaan alkuperäistä laatua kun kirja tuhotaan pro-skannauksessa. Irtopaperikasa on myyntimielessä nollan arvoinen.
     
  8. Knuttila

    Knuttila Guest Guest

    Liittynyt:
    14.04.2010
    Viestejä:
    132
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mihin niitä sävyjä tarvii. Mustavalkoinen kuva kelpaa ihan hyvin kun on semmoinen sarjakuvakin.
    Itseasiassa varmaan paranee lukunautinto kun häviää kaikki läiskät ja kellastumat paperista.
     
  9. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Harmaasävyinä tilantarpeen laskinkin, RGB-skannattuna tarvittaisiin kolme kiintolevyä yhden sijaan, raakadatamäärä siis kolminkertaistuu värit mukaan otettaessa.

    Käytännössä skannauksen kuitenkin haluaisin tosiaan tehdä värillisenä, eli kolmen filtterin tai kolmen erivärisen lampun avulla harmaasävyskannerikin saa värit talteen.

    Olen nähnyt muitakin näköispainoksia, joissa on antiikkinen sävymaailma, se sopii asiaan. Kellastunut paperin sävy ja tahrojen erilaiset sävyt ovat nostalgisia, ne pitää saada mukaan.

    Restaurointi on erikseen. Katseluversiosta voidaan "pestä" ajan patina pois, esim. rajata kaikki sarjakuvaruutujen ulkopuolinen maailma pois. Mutta kun "digitaalista negatiivia" eli uutta originaalia luodaan, siinä pitää jokaisen pölyhiukkasen ja naarmunkin olla tallessa.
     
  10. Knuttila

    Knuttila Guest Guest

    Liittynyt:
    14.04.2010
    Viestejä:
    132
    Saadut tykkäykset:
    0
    Et missään vaiheessa sitten vain viittisi nauttia sarjakuvasta.:)
     
  11. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Ne, jotka ovat eläneet jonkun aikakauden, haluavat "alkuperäistä laatua". Ei siis saa steriloida virheitä pois. Kuva saa olla ryppyinen, vinyyli saa napsua.

    Nykyajan mp3-kakarat taas haluavat esi-isiensä aikakaudesta muistuttavat virheet helvettiin. Kun tämä lauma ikääntyy, heille mp3-kompressiosärö on nostalgiaa, äänestä ei saa pestä pois pakkausvirheitä.

    Kukin toimikoon oman makunsa mukaan.
     
  12. Knuttila

    Knuttila Guest Guest

    Liittynyt:
    14.04.2010
    Viestejä:
    132
    Saadut tykkäykset:
    0
    Miten voi haluat esi-isiensä aikakaudesta muistuttavia virheitä pois mp3 muodossa? mp3 on kuitenkin paskinta laatua verrattuna mihinkään muuhun sitä edeltävään ääniformaattiin :D
     
  13. tpi

    tpi Käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    4 400
    Saadut tykkäykset:
    34
    Jos alkuperäisen d-luokan painossa tehdyn orginaalin resoluutio on n 200 dpi, ehkä maksimissaan 300 dpi, niin mitä hyötyä on 4000 dpi scannauksesta? Voi laskea paperikuitujen molekyylien lukumäärän?
     
  14. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Näköispainoksen tuottaminen tarkoittaa näköispainoksen tuottamista. Sen pitää NÄYTTÄÄ SAMALTA kuin miltä originaalikin. 50-luvun painokoneen naarmut ja roskat ja mitkä vain alkuperäiset puutteet pitää saada talteen.

    Näköistuotteesta saa aina tehtyä restauroidun 2010-luvun kliinisen vedoksen, mutta restauroidusta eli tuhotusta datasta ei millään teknologialla enää kyetä tuottamaan näköisvedosta, vaikka teknologia olisi teratriljardi vuotta Alienien teknologiaa kehittyneempi.

    Siis: 3 teratavun datamäärä kun "restauroidaan" 50 megatavun sarjakuva-albumiksi eli vaikkapa pdf-fileeksi, niin EHKÄ muutama bitti on tainnut matkalla kadota. Eikä niitä takaisin saa.

    Pienin koko, jolla suostuisin lukemaan pdf-albumia, on 2560-leveä sivu, eli korkeutta suunnilleen 3840 pikseliä, yksi sivu pystyasennossa. Halutessaan näkee aukeaman kerrallaan monitorissa kun 50% suurennosta käyttää.

    2560*3840 RGB-kuva on losslessina suunnilleen 28 megatavua pahimmillaan, käytännössä noin 14 megatavua. 100-sivuinen albumi vie siis noin 1,37 gigatavua; saman mitä tunnin tv-ohjelmakin. Tällaisen katseluvedoksen laatisin päivittäiskäyttöä varten. Skannausdata puolestaan vieköön niin monta kiintolevyä kuin asia vaatii, aivan sama.

    Katseluvedokseni siis olisi ainoastaan 250 dpi hujakoilla, pahasti pehmentynyt ja detaljit kadottanut poloinen, mutta ainahan pääsen käsiksi skannattuun materiaaliin, jolloin voi zoomata yhden sarjisruudun koko näytölle, silloin materiaalista erottaa 1000 dpi. Ja tästä yhdestä ruudusta kun zoomaa lähemmäksi 200% niin näkee 2000 dpi detaljit. Eli datan katoamattomuuden lain mukaan 4000 dpi skannaus on minimi joka voi teoriassa kelvata jos katselee yhtä ruutua 200% koossa (siis neljännes sarjisruudusta levitettynä 2560*1600 pikselin alueelle).
     
  15. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    En löytänyt albumeitani.

    Oletan silti ulkomuistista, että niiden painamisessa ei käytetty sanomalehtien tyyppistä rumaa rasterointia, vaan viivan paksuus sai olla portaattomasti aivan mikä tahansa. PAINOjälki siis muistuttaa täsmälleen alkuperäisiä tussipiirroksia, joissa tussiviivoilla piirtämällä luotiin varjostukset.

    Koska tussipiirtimen/siveltimen viiva voi osua vapaavalintaiseen kohtaan, olla leveydeltään olemattoman ohuesta monen millin paksuiseen vetoon, piirroksen digitoiminen rasterimaailmaan vaatii tarkkuutta huomattavasti enemmän kuin valmiiksi pilatun eli rasteroidun materiaalin. Rasteroidun materiaalin resoluutio on lyöty lukkoon, ei ole hyötyä digitoida sitä erikoisen suurella resoluutiolla. Mutta aidot käsintehdyt piirrokset pitää digitoida huimalla resoluutiolla, jos haluaa tallentaa informaation kunnolla. Piirtoviiva on tavallaan äärettömän resoluution omaava, mikään rajallinen pikselimäärä ei kykene tallentamaan kuvan sisältöä kokonaan.

    Miten tarkkaa viivaa ihminen voi piirtää? Mestarit oma lukunsa, vuolevat riisinjyvästä purjelaivan. Minä olen keskitason piirtäjä, eli lyijytäytekynän päähän piirtelin kahden viikon lukujärjestyksen kouluaikoina. Käytin teroitettua lyijyä. Joka kirjaimen jälkeen uusi teroitus, suunnilleen. Ammattipiirtäjät kyennevät vieläkin tarkempaan piirtoon.

    Muistetaan sekin, että alkuperäiset teokset piirretään isoon kokoon, vaikkapa A4 per sarjisruutu. Kuvat sitten pienennetään JättiAlbumia varten, ja pienennetään huimasti taskukirjakokoon survoessa. Näissä pienennösvaiheissa tietysti menetetään osa datasta, mutta kuluttajille ei parempaa kopiota ole annettavaksi, eli kuluttajan kannalta painotuote on tärkein ja paras lähdemateriaali, josta laatua ei missään tapauksessa saa enää lisää huonontaa, pilipalidigitoimisella tai muullakaan töpeksimisellä.

    Eli jos minä taitelijana piirrän 2-viikkoisen lukkarin 5 mm pyöreälle alueelle, ja se sitten pienennetään vaikka puoleen (2,5 mm pyörylä) ja painetaan paperille, niin kun joku kyseisen painotuotteen joskus digitoi, pitää lukujärjestykseni olla edelleen lukemakelpoista kamaa. Koska se oli lukemakelpoista vapaalla kädellä piirrettynä.

    Sarjakuvia ja muutakin tussitaidetta olen itse nuorena piirrellyt, eli vaatimustasoni teoksien digitoinnille tulee "taiteilijalta itseltään", enkä kuuntele mp3-kansan käsityksiä resoluutioasioista. 300 dpi puurosilmät digitoikoon omia lukujärjestyksiään ja sitten ihmetelköön minne ihmeeseen data katosi.
     
  16. DVB-G

    DVB-G Käyttäjä

    Liittynyt:
    05.03.2003
    Viestejä:
    10 281
    Saadut tykkäykset:
    30
    Makuasia luonnollisesti. Minä taas pidän piirrosjäljestä paljon, teknisesti. Liika aggressiivisuus kylläkin hieman ärsyttää, kuvissa ihmiset ovat aina kauhusta tolaltaan, kehon asennot voimakkaan dynaamiset ja naamailmeet muutenkin karrikoituja. Liikaa vauhtia ja meininkiä, rennommallakin otteella pärjäisi. Mutta tyyli se tämäkin on. Tähänkin tyyliin tottui.

    Juonellisesti sama kaava toistui joka tarinassa, kukaan päättävä taho ei uskonut Jet-Acen varoituksia, mutta tämäkin vakio kaava pitää hallussaan 99% Hollywoodin elokuvista. Sankarin pitää ryhtyä itse toimeen kun pomo tai viranomaiset eivät ikinä usko.

    Mielikuvitusta tarinoissa piisaa roppakaupalla. Itsekin himotti muinoin saada käsiinsä pistooli, jolla voi ampua kylmyyttä tai kuumuutta ja mitä niitä muitakin säteitä oli tarjolla pistoolin säätövivusta. Tarinassa, jossa kaverukset joutuivat planeetalle, jossa vallitsi kylmyyttä, kuumuutta, valtavaa painovoimaa ja muitakin erikoisia olosuhteita, joissa eleli erikoisia otuksia.

    SciFi-piirtohulluus iski minuun viimeistään näitä sarjoja lukemalla. Enkä edes huomannut, että tarinat ovat mustavalkoisia, niin värikkäiltä ne pään sisällä vaikuttivat. Joten mustalla tussilla minäkin sitten piirsin.

    Ehkä ihmisiä on kahdenlaiia: toisia ärsyttää mustavalkoisuus, toiset taas ovat mustavalkoisia. Jälkimmäinen rulettaa.