No kärjistetään, niin kuvittele, että laite painaa näppiksen verran ja toisessa ääripäässä 35kg. Tuskin valmistaja ylimääräistä matskua tunkee laitteisiin, joten johonkin tuo 35kg perustuu. Yleensä laatuun ja ominaisuuksiin. Tekniikassa on tosin edistysaskeleita, kuten digitaalinen vahvistin, mikä tekee tähän poikkeuksen. Jos lyöt Citroen C2:sen oven kiinni ja sen jälkeen uudehkon ison mersun, niin citikassa ovi rämisee kiinni, mesessä... no, käy kokeilemassa. Ja yleensä lienee kelat, mitkä painavat yksittäisistä komponenteista eniten. (Tämä vastaus on tynkä, lue myös muut vastaukset)
Sitä että painavimmat vehkeet on suunniteltu Aidoille Hifisteille. CD-soitinkin kuullostaa paremmalta kun rakenne on järeä. Kevyessä rimpulassa bittien kulmat voivat pyöristyä matkalla vahvistimeen.
^ Kyllä cd-soittimen rakenteenkin tulee olla järeä, ihan vaan sen takia että soittimessa on melko kovilla nopeuksilla pyöriviä osia, jotka saattavat aiheuttaa mekaanista värinää, ja siten vaikuttaa toistoon. Ei ole kiva kuunnella levyä, jos lukupää lukee väärästä kohdasta.
Jos tuo pitäisi paikkansa niin tämäkin foorumi olisi täynnä valituksia parin kilon rimpulasoittimien jatkuvasta pätkimisestä. Oma muovirimpulani on ainakin toistanut ehjiä CD-levyjä moitteettomasti.
Jaaha, mun parin kilon muovirimpula- Sony on ilmeisesti surkeampi, sillä se alkaa pätkimään kun joku kävelee hieman rivakammin ohi. Tietysti sijoituksellakin on merkitystä, tuo kun on lattialla. Entinen ~7 kilon laite ei tehnyt samaa, se laukesi ihan muista syistä.
Tässä ehkä haettiinkin sitä, että toiset tahot väittävät cd-soittimissa olevan joitain hienovaraisia eroja, kuten että toinen on ruudikkaasti ryyditetympi kuin toinen jne. Eli tottakai kalliit ja painavat vehkeet kestävät tärinää paremmin, ja tuota tärinänkestävyyttä haetaankin esim. jollain kivilaitetelineillä. Mutta sitten kun lähdetään väittämään, että nuo vaikuttavat johonkin "musikaalisuuteen" niin ollaankin metsässä. Nolla on nolla ja ykkönen on ykkönen, ne eivät valitettavasti muutu, tulivatpa ne minkä tahansa soittimen digiliitännästä ulos. Tämä ei siis varsinaisesti ollut sinulle, kun pysyit reaalimaailman ilmiöissä, eli tuossa tärinänkestävyydessä, vaan ihan näin yleisesti.
Ei kai vaan joku tuo ääntä vahvistimelle CD-soittimen digiliitännästä :hitme: RCA on ainut oikea tapa!
Eli digitaalista liitäntää käyttäessä soittimella ei sinänsä ole merkitystä millään lailla äänitteen toistossa? Joten 20e soitin optisella lähdöllä on ihan yhtä hyvä tai huono äänenlaadultaan kuin 1000e soitin? Bitit on bittejä, mutta milloin ne ovat. Muistaakseni Hifimaailmassa esitettiin taannoin näkemys, että cd-soittimista saa nykyisin suhteellisen suoraviivaisesti enemmälle rahalle vastinetta noin puoleentoista tuhanteen euroon saakka. Tämän jälkeen lisäsijoitus ei enää paranna tulosta samassa suhteessa. Ja ennenkuin hörhöksi haukut, niin omat cd:t pyörittelee Cambridge Audion perussoitin Azur 640 v2. Ja tietenkin RCA:lla liitettynä.
Esimerkiksi joku, jolla on cd-soittimessa sinänsä pätevä pyöritinkoneisto, mutta vahvistimessa parempi DAC tai ulkoinen DAC.
Hifimaailma saa esittää näkemyksiään siinä missä kuka tahansa. Pätevien sokkotestien tuloksista voisi saada jo jotain oikeaa informaatiota.
Miten niin ainut oikea tapa? :hitme: Mihin niitä digitaaliliitäntöjä sitten pitää käyttää? Kahvinkeittimen liittämiseen? Ja jos analogisesti halutaan ääntä siirtää niin eikö esim. balansoitu XLR olisi parempi kuin RCA? Jos vahvistimessa sattuu olemaan kovan luokan DA-muunnin niin sitten kannattaa varmaan tuoda digitaalisesti. Minulla on vanha Denon DCD-735 kiinni sekä analogisesti että digitaalisesti NAD-T762 vahvistimessa. Digitaalinen ja analoginen tapa soivat huomattavan eri tavalla. Analoginen on aggressiivisen kirkas ja digitaalinen rauhallisen tumma. Vuorottelen noita sen mukaan minkätyyppisen soundin haluan ja minkälainen soundi CD-levyllä sattuu olemaan. Liian kirkasta CD-levyä voi siis rauhoittaa digitaalisella tulolla ja päinvastoin. Minä en ainakaan lähde julistamaan mitään ainoata oikeata tapaa tässä asiassa.
Ykkönen on ykkönen ja nolla on nolla, ongelmia tulee silloin kun pitää tietää täsmälleen milloin vaihdos ykkösestä nollaan tapahtuu. S/pdif:n tapauksessa signaalin mukana ei tule erillistä kellosignaalia, vaan se puretaan itse datasta. Tämä aiheuttaa seuraavanlaisia ongelmia: Koska vastaanottopää ei voi vaikuttaa datan siirtotahtiin, bit slip:n välttämiseksi täytyy konvertointi tehdä lähetyspään kanssa samaa tahtia. Tämän takia S/PDIF ei voi täysin erottaa varsinaista signaalia lähetyspään ja siirtoväylän analogisista ominaisuuksista. Tuloksena syntyy jitteriä, signaalin huojuntaa aika-akselilla. Mitä paremmin signaalin uudelleenkellotus tehdään D/A-muuntimen päässä, sitä paremmin asiat ovat. En ota sen kummemmin kantaa jitterin vaikutuksesta äänenlaatuun S/PDIF:n tapauksessa, mutta esim. tietoverkkopuolella jitter on kirosana. Sen vähentämiseksi käytetään mm. anti-jitter-piirejä (AJC) ja bufferointipiirejä, jotka tallentavat datan tilapäisesti ja sitten lähettävät sen eteenpäin keskimääräisen vastaanottotahdin perusteella.
Millainen on pätevä sokkotesti? Onko esim. ABX-testausmethodi osoitettu päteväksi psylogisista näkökulmista tarkasteltuna?
Sanamuodosta päätellen pidät väitettä perustelemattomana tai jopa vääränä. Cd-soittimissa on kuitenkin eroa jo alkaen siitä, että eri DACit nyt vaan kuulostavat erilaiselta. Huomaa, että väite ei koskenut (vain) digitaalista liitäntää. Itse erotan kohtuullisen vaivattomasti analogilla liitetyn ca:n cd soittimen saman firman hdmi:llä kytketystä bd-soittimesta samaa levyä kuunnellessa, jolloin jälkimmäisestä da-muunnoksesta huolehtii yamahan vahvistin. Ja tuskin kukaan selväjärkinen väittää, että vaikka PS1 ja Naimin cd-soittimen äänessä ei olisi korvinkuultavaa eroa, mikäli kaiuttimet ovat sitä tasoa, että niistä ei tule pullonkaulaa (50e maksavilla logitecheilla se nyt on ihan sama, mikä on soitin). Lisäksi jitteri on mitattavissa ja sitä on mitattukin, tosin ei käsittääkseni koskaan esim. Hifimaailmassa. Se on siis olemassa oleva ja ihan yhtä todellinen kuin ne bititkin. Miksi se on niin vaikea uskoa, että sillä voisi olla merkitystä? Varmasti jossain on raja, jonka jälkeen se ei enää ole edes harjaantunein korvin havaittavissa - se on sitten toinen asia. Seuraavaksi varmaan väität, ettei 128kbs mp3 pakatun musiikin ja cd:n välillä ole myöskään eroa.
Tarkoitin juuri sitä mitä kirjoitin. Näkemykset sellaisenaan eivät merkitse juuri mitään. Testaamalla saadaan tietoa, näkemyksillä ei. Olkiukko havaittu, oire kroonisesta perustelujen puutteesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Massa http://fi.wikipedia.org/wiki/Paino Kyllä joissakin laitteissa on painoa lisätty ihan keinotekoisestikin ilman vastaavaa hyötyä, enemmän saa ehkä selville jos aukaisee laitteen ja katsoo hieman sisuskaluja (tällöinkin pitää olla aika ammattilainen) ja erilaiset riippumattomat testit kertovat sitten vielä lisää. Ennen vahvistimet olivat mielestäni järjestäin painavampia, nykyiset digitaaliset härpäkkeet taas useimmiten keveämpiä vaikka ottoteho olisi sama sekä ilmoitettu ja ihan todellinenkin antoteho reilusti suurempi (pienempi häviö).