Hifillä nykyisin todella paljon merkityksiä. Vain tietyltä kannalta sinun siihen liittämäsi perusmääre on olennainen. Mutta merkityksiä on todella paljon muitakin (kuten monilla sanoilla / termeillä on). Musiikin kuuntelussa lienee olennaisinta löytää se itseään miellyttävä soundi (highend-valmistajat yleensä ihan tarkoituksella muuttavat alkuperäistä ääntä toisenlaiseksi). Ja se saattaa olla hyvinkin kaukana perusmääreesi hifistä. Nythän on tehty jo tutkimuksia, että tiukasti kompressoitu mp3 kuulostaa nuorison mielestä paremmalta kuin laadukas master. Miten tällaiselle nuorukaiselle voi sanoa, että olet väärässä. Teknisesti varmaan onnistuu, mutta ei se välttämättä mielipidettä muuta. Lisäksi on todettu, että liian realistiset elokuvanäytökset ovat aiheuttaneet pahoinvointia (myös kuvaan liitetään termi hifi). Tämä on muutenkin todella monimutkainen asia. Siinä, miten musiikki päätyy studiosta tms. levylle on todella monia välivaiheita ja oikeastaan mahdottoman paljon muuttujia. Jokaisessa vaiheessa voidaan tehdä lukuisia virheitä (tahallaan tai tahattomasti). Aivan näin paljon vaiheita ei toki ole kaiuttimen valmistamisessa, mutta kyllä niidenkin osalta ollaan vielä kaukana "täydellisestä". Ehkä koko kaiuttimen design ja idea on toteutettu ihan väärin. Onko yleensäkään ilman väreilyttäminen paras tapa kuljettaa korviimme ääntä? Eikö suuntaavuutta pidetä keskimäärin olennaisena tekijänä hyvässä kaiuttimessa? Miksi sitten kaiuttimet säteilevät käytännössä joka suuntaan? Ehkä hifi saa tulevaisuudessa nipun lisää asiayhteyksiä ja uusia käyttötapoja.
Ihmisten mieltymykset ja hifi ovat eri asia. Hifillä tarkoitetaan mahdollisimman alkuperäisellä tavalla toistettua ääntä, tai nykyään myös kuvaa. Ideaalitapauksessa sokkokuuntelutestissä ei pystyttäisi erottamaan elävää esitystä tallenteelta toistetusta. Lähimmäksi tavoitetta päästään laadukkaalla monikanavaisella äänentoistolla. Arkikielessä hifi-laitteilla voidaan tarkoittaa yleisesti mitä tahansa äänentoistolaitteita, mutta tämä on markkinoinnin tuottamaa termin väärinkäyttöä. On mielenkiintoista että tässä merkityksessä 1920-luvulla lanseerattu "hifi" on vanhempi yleiskäsite kuin "stereo". Todella puristiselle "hifistille" riittäisi siis yksi kaiutin.
Tämä on sitä nykypäivää, olen joutunut väittelemäänkin asiasta parin tutun kanssa. Kerran yksi kirkkain silmin väitti musiikin mp3-pakkauksen olevan teknisestikin laadukkaampi kuin aito CD. Kun sitten mahdollisimman yksinkertaisesti selittää miten tästä CD:stä tehdään mp3, muuttuu tuo mielipide muttei kuitenkaan niitä oikeita levyjä kuunnella. Ei näköjään isolla massalla tuohon heidän mielestään olemattomaan laatueroon riitä mielenkiintoa. Toisaalta jos ne "hifit" ovat tietokoneen aktiivipurkit toisiaan päin osoittamassa vastakkaisissa kulmissa, tai 5.1 micro-muovipurkki+löysä pierijä osastoa/ kännykän mukana tulleet uber-laadukkaat nokian nappikuulokkeet niin mitäpä sitä turhia enään...
Oletko lukenut testin? genelec 8040a taisi testissä saada maininnan "paras äänenlaatu/toimituksen valinta" ja parhaat kuuntelupisteet. eli miten se kiinankopio vanhoista geneleceistä oikein "pudotteli noita geneleccejä testissä mennen tullen" Behkut pärjäsi testissä halvan hintansa takia.
Tuosta vähän alkutietoja http://fi.wikipedia.org/wiki/Hifi Hifiin päästää yksinkertaisesti rakentamalla toistoketju siten, ettei se muuta alkuperäiselle äänilähteelle tallennettua signaalia, ts minimoidaan tuon muutoksen määrä. Monien high-end valmistajien ääntä muokkaavat laitteet eivät tässä valossa ole siis hifiä, samaan tulokseen (esim. "lämmin" soundi) päästään yhtä hyvin vaikka graafisella eq:lla. Toistoketjun tulisi siis olla mahdollisimman läpinäkyvä, ja kuunteluhuoneen vaikutus tulisi pyrkiä minimoimaan. Kas noin, ei se ollutkaan niin vaikeaa
Mistä tietää, mikä laite muokkaa ääntä ja mikä ei ? Mitä pitää tehdä, jos kaksi samanlaisia mittaustuloksia saavat laitteet kuulostavat erilaisilta? Kumpi on "oikeassa" ?
Jos kysytään, että millä tavalla saat parhaiten vetää äyskäröityä veneestä niin vastaus on, että sillä tavalla millä saa parhaiten vettä äyskäröityä.:hitme: Harva tietää miten levyn pitäisi soida. Ja pitää ottaa huomioon, että se levy pitäisi soida samalla tavalla kotona kuin siellä studiossa ja koska akustiikka on erilainen, ei homma ole ihan yksinkertainen. Ainakaan mulle. Siksi käytän sitä metodia että valitsen korvakuulolta parasta sointia. Ei niin hirveän hankalaa.
Mä käytän sitä metodia että yritän tehdä kuuntelutilasta äänitarkkaamon kaltaisen ja sitten käytän kaiuttimia joita suurin osa äänitysstudioista käyttää tarkkaamossaan levyjen miksaukseen.
Eli et yritäkään kuunnella miten itse sen haluaisit kuulostavan, parhaalta omaan korvaan? Monen studiopop äänitteet kuulostaa aika kuolleilta dempatussa huoneessa.
Studioissa on monesti eri kaiuttimet kuunteluun ja tarkkailuun. Mm. tätä ja tän aikasempia malleja on paljon käytössä: http://www.bowers-wilkins.com/display.aspx?infid=4623.
Ja monesti ei. Jätän kuuntelematta niiden studioiden levyt joissa kuunnellaan eri kaiuttimilla kuin miksataan
hehe... no empä ainakaan itse valitse levyjä sen perusteella millä laitteilla niitä on studiossa kuunneltu/miksattu. Kuuntelen edelleen suurimmaksi osaksi sitä levyllä olevaa musiikkia, en pelkkää soundia. Joku kuuntelee pistetaajuuksia, joku levyjen soundia ja joku sitä musiikkia. Itse olen musiikinkuuntelija
Toisaalta nämä eivät ole toistensa pois sulkevia. Joku kuutelee ja mittaa, että laitteet ovat kunnossa, jotta musiikin kuuntelunautinnon voisi maksimoida.
Toistoketjun laitteiden(pl. kaiuttimet) äänenmuokkaavuuden selvittäminen on helppoa, katsotaan tuleeko ulos samaa tavaraa kuin menee sisään, näin yksinkertaistettuna. Tässä ei ole mitään järkeä luottaa korvaan(ellei kyseessä ole sokkotesti), sillä erot ovat pääteltävissä mittaustuloksista ja mittalaitteet ovat monin verroin korvaa tarkempia. Tämän(mittaustuloksissa ei ole eroa vaikkapa DA-muuntimen tai vahvistimen osalta) voisi todistaa tekemällä luotettavat sokkotestit, koska niissä laatikoissa ei mitään maagista tosiaankaan tapahdu, mutta siihen eivät monet eroja luulevat suostu, vaarana hifigurun maineen menetys. Eli, mittaamalla päästään samaan tulokseen kuin korvalla, ellei tarkempaan. Jäljelle jäävät kaiuttimet. Kaiuttimien mittaamisessa ja niiden kuuntelussa on niin monta muuttujaa niin tilan kuin ihmisten erilaisten kuuntelumieltymysten mukaan, joten edellä olevaa ei voi suoraan soveltaa kaiuttimiin. Jos kuitenkin hifiä tavoitellaan, niin eri vaihtoehdoista parhaat mittausarvot saanut kaiutin kelpuutetaan mahdollisimman neutraaliin settiin(hifin määritelmä), sillä sehän muokkaa objektiivisesti ääntä vähiten. Tilannetta, jossa samanlaiset mittausarvot saaneet kaiuttimet(puhutaan nyt perinpohjaisista testeistä eikä pelkästä taajuusvasteesta) kuulostavat luotettavassa sokkotestissä samassa tilassa erilaiselta, ei pääse syntymään, joten sitä ei tarvitse edes pohtia.
Totta.. kuuntelen/mittaan joskus itsekkin pistetaajuuksia, kun subbaria säädän. Myös kaiuttimilla olen joskus mittaillut ja haeskellut hyvää tasapainoa bassotoiston suhteen. Hyvät paikat kun löytyy, niin sitten voikin pelkästeen keskittyä musiikkiin.
Tässä tuleekin tosiaan ongelma, jos lähdetään siitä, että studioissa yritettäisiin jotenkin valmiiksi kompensoida mahdollisia toistoketjun puutteita, tai tehdä levystä keskimäärin hyvältä kuulostava keinotekoisesti vääristämällä soundia johonkin suuntaan. Sitten kun jollakin onkin erittäin hyvät laitteet, niin kyseinen miksaus kuulostaisikin vaikkapa tuottajien mielestä "väärältä", sillä se olisi tarkoitettu soitettavaksi 64kbit/s:n mp3:na nokia puhelimen nappikuulokkeista. Tuo ei ole mielestäni kuitenkaan oikea ajattelutapa hifistä puhuttaessa. Siis se, että valitaan "paras" soundi joidenkin esimerkkien perusteella, jotka sattuvat vain kuulostamaan hyvältä tietyllä laitteistolla tietyissä olosuhteissa. Kyse on ehkä hyvästä äänentoistosta kuuntelijan itsensä mielestä, muttei hifistä. Vai voidaanko amispassottelijoita sanoa hifisteiksi vain sen perusteella, että he korvakuulonsa perusteella valitsevat parasta sointia, eli sitä jossa 80-100Hz:n kohdalla on + 15dB korostus? Vastaus: ei voida. Tässä ei ole kyse siitä, etteikö jollain kivan tehottomalla putkivahvarilla jazz soisi levysoittimesta kivan "lämpimästi ja eloisasti" jonkun mielestä, vaan kyse oli siitä että äänitettä vähemmän muokkaava av-vahvistin on enemmän "hifimpi" kuin tuo putkipeli, johtuen hifin perimmäisestä määritelmästä. Juuri siksi ääntä levysoittimilla ja putkivahvareilla/johtovirityksillä/käärmeöljyllä/sähkönsuodattimilla jne muokkaavat luetaan samaan musiikinvääristäjien kategoriaan näiden amispassottelijoiden kanssa juuri hifin alkuperäisen määritelmän takia.