Pieniä asioita, jotka pitäisi kieltää

Sitä hyötyä, että kuntoileminen parantaa hyvinvointia. En tässä tarkoita välttämättä terveyttä vaan sitä oman olon tunteen laatua mitä tunnemme pitkin päivää.

Tuossa aikuisuuden kynnyksellä tuli elämässä jakso, jolloin en kuntoillut tippaakaan (mitä nyt vähän koripalloa heittelin pihalla) ja jolloin suurin osa ajasta meni pelatessa tietokoneella, katsoessa leffoja ja syömässä herkkuja. Olihan se kivaa siinä mielessä, ettei tarvinnut ponnistella fyysisesti ja tätä kautta kokea sitä henkisesti raskasta ja väsynyttä oloa, mikä voi tulla raskaan treenaussession jälkeen. Toisaalta kun tarkastelee tuota aikaa oman olon kannalta, niin kyllähän silloin väsytti pitkin päivää, oli pöhöttynyt olo eikä oikein jaksanut energisesti suhtautua mihinkään. Ennen kaikkea oli epävarma olo itsestään kaikkialla muualla paitsi silloin, kun oli yksin. En tosin vaihtaisi näitä aikoja pois, sillä tällainen "arpi" menneisyydessä pitää hyvin maan tasalla. Olisi hirvittävä olla toisaalta sellainen "sikspäkki-alfa-uros", joka niin selkeästi asennoutuu elämäänsä muskeliensa kautta.

Sen jälkeen, kun jätti herkuttelun minimiin ja rupesi päivittäin kuntoilemaan, olotila on ollut miljoona kertaa parempi. Toki itse kuntoilu on usein henkisesti uuvuttavaa, mutta sen jälkeinen olotila ja siitä aiheutuva pysyvä olotila korvaavat sen moninkertaisesti. Olo on energisempi ja itsevarmempi. Näin henkilökohtaisesti pidän myös kunnossa olemisessa myös siitä, että kokee vartalonsa rajoittavan itseään yhä vähemmän. Jos on huonossa kunnossa, niin nuorestakin iästä huolimatta ei välttämättä ole energiaa tai kykyä tehdä edes kuperkeikkaa -- ainakaan ilman, että sen jälkeen sattuu vähän joka paikkaan ja hengästyttää. Taas kunnossa olevana on kiva ajatella, että jos minun tekee mieli vaikka kiivetä lumivuoren päälle ja hypätä sieltä voltilla alas, niin voin tehdä näin -- päästämättä yhtäkään vanhusmaista ähinää tai hengästymättä.

Ei se Iso-Arska turhaan mielestäni verrannut bodausvideollaan raudan pumppausta orgasmiin...

 

Eli depressio on siis valinta kun masennuspotilaat eivät jaksa mennä lenkille? Minua lenkkeily ei ainakaan piristä ollenkaan. Tulee vaan mietittyä että miksi vitussa juoksin tunnin kun olisin voinut sulkea verhot ja naida kättäni. Ainoaa kuntoilua jota harrastan on salibandy kerran viikossa ja se on muuten aika vitun hauskaa, tosin vain siksi että saa tehdä komeita maaleja.

 

Amen to that.

Valittelin lääkärille oloa ja se käski ulkoilla ainaski puol tuntia päivässä valosaan aikaan. No minä ulkoilin mutta nyt se on vähä hiipunut.... pakko se on ulkoistaa itsensä tänäänkin ku o tollanen keli, mutta on se vaan puuta teputella itsekseen tuolla ulkona.

Pitäs varmaan mennä pari tuntia puol hölkkää (jos kunto sallisi) että saisi noi Elvarin mainitsemat hyvän olon tunteet. Edelleen se on tylsää ja typerää taapertaa tuolla yksinään. Toisaalta myöskään mihinkään kuntosalille en mene vaikka ilmatteeks pääsisi, koska DVB-G:n vastausta viilatakseni se on edelleen puuduttavaa yksin puurtamista saman henkisten ympäröimänä.

Mutta hauska joukkue(pallo)peli on minulle ainoa oikea tapa liikkua, se on hauskaa, tehokasta ku tulee kohellettua pää märkänä huomaamattaan ja sen jälkeen kyllä huomaa fyysisen vaikutuksen.

Uusinta Mobilistia lainatakseni: "Ai niin, urheilun kuuluu olla kurjaa".

 

Tiesittekö muuten tämän:
Urheilusta tulee sen hauskempaa mitä kalliimpaa se on! Eli kävely ei maksa mitään ja se on tylsää mutta kun ostat esim. moottorikelkan, vesijetin, motocrosspyörän, ralli- tai jäärata-auton taikka lähdet golffaamaan 2 viikoksi etelään yms. joka maksaa reilusti niin kyllä siitä urheilustakin nauttii sitten :thumbsup:

Eli ensi kerran kun lähdette kaverin kanssa pelaamaan sulkapalloa paikalliseen halliin niin muistakaa "tinkiä" lipun hinta 200€/h

Mutta nyt kaikki aloitetaan urheilu tänään ja nyt otetaan muutama hiiva ja lähdetään lähibaariin pelaa bilistä...

 

Onnellisuus. Ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat lieveilmiöt tämän ympärillä.

 

Ei onnellisuutta tarvitse kieltää, nykymaailma pitää v*ttumaisuudessaan huolen siitä että onnellisuus on kiven alla.

 

Itse asiassa olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Minustakin yksin hölkkääminen ja juokseminen on omakohtaisesti typerää ja mieltä puuduttavaa. Olen kokenut myös punttisalilla käymisen tietyllä tapaa turruttavana. Aikoinaan nuorena tuli juuri hölkättyä ja käytyä punttisalilla (halutessani olla kunnossa), mutta mielenkiinto loppui noihin hyvin nopeasti -- se oli kerta kaikkiaan jotenkin niin turhaa.

Kunnossa pysymisen hymyssäsuin salaisuus on se, että pitää vain koittaa löytää sellaisia aktiviteetteja, jotka toki voivat olla raskaita, mutta joista löytyy jotain mielekästäkin. Minulle hölkkääminen ei toimi ollenkaan ja siksi en sitä harrastakkaan. Eipä se hölkkä silti ainoa keino ole kuntoilla. Itse asiassa suurimman osan kuntoilustani hoidan ihan kämpillä ja minimivälineillä (käsipainot ja jumppamatto).

 

Itekkin pyöräilen joskus omassa kämpässä, sellainen on ainoa jossain määrin siedettävä keino tuohon yksin puurtamiseen. Hölkkäilyssä, tai omalla osalla ulkona raittiissa ilmassa kävelyssä, on vaan se tässä edellä mainittu asia näitten kaiken maailman seratoniinien kanssa että täytyis kuitenkin viettää aikaa valosaan aikaan pihalla.

Kuka tulee huomenna pihakiekkohöntsyihin, vika on molse?

 

Eipä siltä vaikuta. Jatkuvasti siitä vaan jaksetaan hölistä. No jokaisella ajalla ja kulttuurilla omat uskontonsa ja näihin liittyvät rituaalinsa.

 

Tästähän taitaa olla ihan tutkittuakin tietoa, asiasta lisää vaikka ei ihan suoraan tutkimuksesta.

Jos vielä yhden positiivisen puolen voisi mainita kuntoilun puolesta, niin naintihommat sujuu paremmin: jaksaa pidempään, lakanat eivät ole niin hiestä märät ja aktista palautuun nopeammin... Tämä tuli huomattua, kun aikoinaan kolmekymppisenä kymmenen vuoden liikkumattomuuden jälkeen aloitin säännöllisen kunnon nousuun tähtäävän liikkumisen. Toki jos laittaa kumppanin hoitamaan hommat ja keskittyy itse makoiluun tai tyylinä on "nosto, pisto ja ravistus", niin eipä liene kunnolla silloin väliä tämän asian suhteen...

 

Siitä puhe mistä puute.

 

Anglismin "pitkässä juoksussa" käytön voisi kieltää. Miksei voi puhua "pitkästä aikavälistä"? (Onhan noita muitakin ärsyttäviä anglismeja, mutta jostain helvetin juoksusta puhuminen on niistä kaikista ärsyttävin...)

 

Nimenomaan.

Tämän lisäksi välittömään kieltoon toinen suoraan ameriikan liittospedelästä apinoitu käännössanonta "olla munaa".

 

Ihan samaa mieltä... eihän se englannin "long run" käsittääkseni edes viittaa juoksemiseen. "Run" -sanan merkityshän riippuu asiayhteydestä, kuten monen muunkin sanan merkitys englannissa. Pitkän juoksun keksijä ei ole tainnut olla englannintaitoinen. Ja nyt me kaikki muut saamme kärsiä. :weep:

Aloitetaan nyt saman tien uusi ärsyttävä anglismi: tuotantojuoksu. engl. production run
Ja saman tien toinen: myllyjuoksu. engl. run of the mill

 

Lyhenteen imo käyttäminen tulisi kieltää. Siirtykää välittömästi käyttämään sen tilalla sanaa mielestäni.
Tuon lyhenteen käyttäminen on mielestäni hienostelun ja pätemisen oloista. Varsinkin jos lyhenne esiintyy tekstissä useita kertoja, menettää kirjoittaja uskottavuuttaan. Sinänsä hassua, koska lyhenteen käyttäjät yrittävät ehkä vaikuttaa erityisen ammattimaisilta ja päteviltä lyhennettä käyttäessään.

Kyseisen typerän lyhenteen viljelyssä plazalla on havaintojeni mukaan kunnostautunut erityisesti Säätäjä, joten nyt skarppia

Joko viljely oli kielletty?

 

Imho tätä kieltoa täytyy kannattaa.

 

Kannatetaan, tämä on minuakin ärsyttänyt jo todella kauan. Hammästyinkin siitä, etten ole tänne siitä mitään kirjoittanut.

Sitten vielä sellainen kuin mainoksissa sanojen lausuminen väärin. Tuli mieleen tämä Mäkin uusin (?) mainos, jossa mainostetaan jotain "sapriim burgeria".
Vai lausutaanko jossain aksentissa Supreme-sanan u tosiaan a:na? Ilmeisesti siellä puhutaan sitten myös Sapermanistä ja Lex Lathorista...

 

Tästähän piti ottaa selvää, kun itsekin tullut törmättyä molempiin muotoihin. Useampi nettisanakirja antaa muodon u:lla. Toisaalta olen aivan varma, että jossain päin maailmaa natiivisti englantia puhuvat käyttävät a-muotoa. Niin erilaisia aksentteja sitä on. Mutta voitaneen pitää AINAKIN u-muotoa oikeana, jota käyttäessä ei mene vikaan. :thumbsup:

Täytyy kyllä myöntää, että mulla vakiintui mainoksesta "Liideli" arkikäyttöön ihan tarkoituksella.

 

Kieltäisin helsinkiläisen kielenmutiloinnin; verbin perusmuodon "-ta/-tä"-päätteestä tiputetaan "t" pois. Taivutusmuotojen oikominen puhekielessä on muuten ihan OK, mutta tuo helsinkilähtöinen systemaattinen verbienraiskaus sattuu korviin ja kuulostaa vierasmaalaiselta. Esimerkkeja: "Ahmed haluu pelaa." "Mä voin tapaa sut myöhemmin." Suomen valitettavasta helsinkisentrisyydestä johtuen tätä kielenrääkkäystä joutuu todistamaan jatkuvasti myös kehä-3:n ulkopuolella.

 

Sori mutta on ihan pakko kertoa mitä tuosta tuli minulle mieleen... Jos siis kyse oli nimenomaan tuosta t-kirjaimen pois jättämisestä niin tuo sinun toinen esimerkkisi kuuluisi siis oikeasti olla näin: "Mä voin tapata sut myöhemmin." Eli siis tarkoittaako tapata = tappaa vai tapattaa? Varmaan jälkimmäinen? Ei muuten mutta jostain syystä naurattaa vieläkin, kun väsyneet aivoni jostain syystä täydensivät nuo esimerkit keskusteluksi seuraavaan tapaan: "Ahmed haluu pelata." "Ei käy, mä pelaan nyt." "Mä voin tapattaa sut myöhemmin." "Okei, pelaa nyt sitten." Minulla on kai aika sairas huumorintaju...