Hei mutta toihan oli löytö. Hyvä kappale ja laulajalla upea ääni . Saattoi Jimi tehdä tyttöihin vaikutuksen, muttei minuun 2/5. Tästä kappaleesta hienoin kuulemani versio on Big Mama Thorntonin alternate take, jota ei valitettavasti netistä löydy kuultavaksi. Päästetään seuraavaksi Mary Schneider vauhtiin, niin kuullaan todellista kirkumista .
Nyt on pakko sanoa, että korvani vuotavat verta. En oikeasti löydä tästä mitään hyvää, kuunteleeko joku tällaista ihan oikeasti vapaaehtoisesti omalla ajallaan? 0 pongoa. Vastaiskuksi Riversidea
Täähän toimi ja taas mulle uusi tuttavuus! Pari kolme minuuttia lyhyempi olisi saanut olla Sitten esiintyypi The Clash :thumbsup:
Tämähän on yksi Clashin klassikoista 3.5/5, vasemmistovaihtoehtorokkia kolmen vuosikymmenen takaa. Nykyään tämä on suorastaan valtavirtaa, tai ainakin jonkinlaista muotia. Ideologia on tainut jo unohtua, osittain hyväkin niin. Mennään vielä muutama vuosi ajassa taaksepäin, vuoteen 1976. Franco on kuollut ja Euroopan viimeinen fasistinen linnake on murtunut: Jarcha - Libertad sin ira
Tästä tuli välittömästi mun uusi soittoääni. Parasta huumoria, mutta toisaalta taas erittäin paljon taitoa vaativaa hommaa. Täytyy kyllä sanoa että ei mulle tästä juuri mitään käteen jäänyt, eli kovin kylmäksi jätti. Jollekin toiminee, minulle ei. Ja kun nyt kerran viskilasi tuossa edessä on, niin laitetaan vähän vanhaa kunnon outlaw-countrya, Hank III - Smoke and Wine.
Pirteää ja reipastahan tuo tavallaan oli, mutta jotenkin liian tulee liikaa mieleen haalareissa avojaloin koikkelehtivat punaniskat eikä se mielikuva ole kovinkaan miellyttävä. Ei nyt kuitenkaan kovin huono. 2½/5 Otetaan lisää jo aiemmin mainittua ruotsalaista elämäniloa: Candlemass - Mourner's Lament.
Doom on aina ollut ainakin meikäläiselle hieman ristiriitainen genre: kyllähän tuo upottava tunnelma ja jumitus on ihan omiaan ja omasta levyhyllystäni löytyy ainakin Reverend Bizarrea, mutta aika harvemmin tulee tämän genren bändejä kuitenkaan kuunneltua. Liekö sitten vaatii niin vahvasti sen oikean mielentilan, että jaksaa uppoutua. Äkkiseltään jätti snadisti etäisen vaikutelman, ehkä lisäkuuntelulla saattaisi tulla Candlemassiin lisäarvoa. Laitetaan sellainen 2,5/5. Raskaasta elämänilosta vähän hauraampaan, ehdottomasti alkuvuoden parhaimmistoa: Midlake - Rulers, Ruling All Things
Tässä oli mukava mukaansa vetävä poljento, mutta ei muuten kovinkaan omaperäinen 3/5. Jatketaan vähemmän ryppyotsaisella linjalla: Kuolio - Neutronitähden synty (Halua mua)
Tää oli aika lol. Vetää aika sanattomaksi... ** Klasu soitti tänään tämän biisin kokonaan radiossa, joten sen kunniaksi... Uriah Heep - Salisbury (Part 1) Uriah Heep - Salisbury (Part 2) Ankeesti kyllä kahdessa osassa...
Uriah Heep on yksi omista 70-luvun suosikeistani, mutta biisinä Salisbury ei kyllä yllä lähellekään bändin parhaita. Junnaa ajoittain melko pahasti ja vain toisesta luurista kuuluva laulu ärsyttää suunnattomasti. Onhan tuossa hyvätkin hetkensä, mutta en silti anna enempää kuin 3/5. Laitetaanpa välissä "upean näköinen" suomalainen musavideo. Biisi on hieno (kuten koko levy), mutta tuo kasarilook :weep: Tarot - Wings of Darkness.
Kasarilookista pääse onneksi yli kun jättää videon katsomatta ja keskittyy vain kuuntelemiseen. Valitettavasti Youtube-laatu jättää äänen jotenkin ohueksi. Alkuperäinen lienee soundiltaan tuhdimpaa tavaraa? Tässä muodossa vain 2½/5. Sitten nupit kaakkoon, tätä ei saa hiljaa kuunnella: Eagles of Death Metal - Speaking in Tongues
Tämähän oli paikoitellen ihan mukavaa menoa, mutta Hommen proggiksista uppoaa kyllä tämä uudempi The Crooked Vultures paremmin. Ei missään nimessä siis huono, mutta ei aiheuttanut mitään erikoisia säväreitäkään, joten lätkäistään se arvosanoista v***umaisin, eli 3/5. Sitten jotain aivan muuta: Baroness - The Sweetest Curse.
Ei iskenyt tämäkään örinä muhun, täällä tuntuu aika moni kuuntelevan tuollaista käsittämätöntä paskaa jota jotkut jopa musiikiksi kutsuu:sick:. 1/5 Tässä taas jotain musiikkia vaihteeksi. Vaihtoehto 1. Kyseiseen bändiin en ikinä ole tutustunut tarkemmin, tälläinen tykitys saa tosinsaa hyvälle tuulelle. Tämänlaisten biisien kuuntelu pitäisi kieltää autoa ajaessa, äkkiä käy niin ettei enää selviäkkään rikesakolla. Vaihtoehto 2. Ihan mukavaa taustamusiikkia, löytyy jopa aika monta todella hyvää biisiä. En ole kyseisen musiikkityylin suurkuluttaja, vaimo siitä tykkää niin siinä sivussa kuuntelen.
Periaatteessa jokseenkin tylsä biisi, mutta jollain kierolla tapaa tämä kieltämättä sai ihan hyvälle tuulelle Arvotaan pisteitä 3/5 Pakko sanoa vielä tästä pari vaihtoehtoista sanaa. Loistava biisi ja albumi yksi viime vuoden parhaimmista, biisistä 4,5/5 ja levylle täydet 5. Laitampa kipaleen myöskin yhdestä viime vuoden helmestä: Arckanum - Þursvitnir
Tämä löytyy omasta hyllystänikin. Tyttöbändien aatelia ja kyseinen biisi melkeinpä heidän paras. Itse ainakin tykkään. **** Heitetääs tähän väliin tuollainen rykäisy... The Kovenant - The Human Abstracts Tätä musiikkia on välillä mukava luukuttaa cd:ltä ihan täpöllä.
Ite tykkään enemmän länsinaapurin Covenantista ilman määräistä artikkelia. Annetaan Kovenantille 2/5 perusmätöstä ja laitetaan Covenant seuraavan fiilisteltäväksi http://www.youtube.com/watch?v=pg83Z4uos_Y&feature=related -CB
Mielenkiintoinen tuttavauus, "kevyttä mörköheviä industrial höystöllä" ...tätähän voisi kuunnella enemmänkin! 3½/5 Erittäin hyvä yritys, kasari elektro tippuu meikäläiselle edelleen lujaa, mutta jotenkin näistä nyky elektro bändeistä puuttuu henki ... 2½/5 Seuraavaksi jotain aivan muuta... Pari viikkoa sitten satuin vahingossa vilkaisemaan Jimmy Fallon Late Nightia Subilta ja kun kyseinen artisti alkoi soittaa, ensi reaktona luulin että tyttö on karannut jostain John Waters -filmistä, mutta kappalehan oli aivan mahtava ja Joanna Newsom on mielestäni kaikkine liikkeineen ja eleineen aivan syötävän söpö: Joanna Newsom - Soft as Chalk
Hienoja kappaleita olemme tässä raadissa kuulleet jo monia. Katson velvollisuudekseni kantaa korteni kekoon tällä esityksellä. Mielestäni tää on niitä kappaleita, joilla päivää ei pysty pilaamaan vaikka kuinka yrittäisi. Miksei? On hyvä melodia, virtuoosimainen soittajakaarti, koukkuja vaikka muille jakaa, eikä silti sorruta liikaan kikkailuun vaan meno kuullostaa rennolta ja vapautuneelta. Tää on taas näitä, joita turhaan etsitte Anttilan tai CDOnin valikoimista..
Uh, hankala pala arvioida näin kertakuulemalla. Ensimmäinen reaktio on kummastus joistain laulutavoista, ihan kuin laulaja feikkaisi kehitysvammaista. Biisin loppupuolella alkaa kuitenkin ajattelemaan, että ehkä tuo voisi pienen totuttelun jälkeen jopa toimia. Biisi sinällään vaikuttaa melko hyvältä. En uskalla antaa nyt kuin 2½/5, mutta jahka jossain kohdin ehdin (muistan) tutustua laulajaan lisää voi se hyvinkin nousta (ehkä paljonkin). Kiinnostava tuttavuus kuitenkin. Melkoisen letkeää menoa. Ei ihan ominta musiikkiani, mutta ehdottomasti hyvä biisi. Kertosäe (ja jossain mielessä laulu yleensä) ehkä suurin heikkous. Näinkin kuitenkin 3½/5. Jatketaan edellisen innoittamana hieman jazzahtavissa(kin) tunnelmissa: Ephel Duath - The Unpoetic Circle.
Ei ollenkaan omaa musiikkityyliäni, mutta tuossa oli kyllä jotain joka iski :thumbsup: 3/5 Vaikka itse en ole rapin ystävä, pitää linkittää kaverin tekemää räppiä joka iskee kyllä hyvin: Kielet solomussa - Aikaansaamaton :thumbsup: