Itse käytän skaalaa surkea-huono-keskinkertainen-hyvä-erinomainen ja olen samaa mieltä pisteistä, 3,5/5. Asiallahan on kaksi näkökulmaa: "Melko hyvä" tai "valitettavan keskinkertainen ollakseen hyvä" Kyllähän elokuva väliin toimii ihan miltei Band of Brothers sarjan perusjaksojen laatutasolla.
Tulipahan tämäkin nähtyä. Leffassa "wild man" purki pommeja ja välistä heitettiin hieman läppää. Realismista en osaa sanoa mitään. Viihdyttävä leffa, muttei mikään mestariteos. Tähtiä enintään 4-.
En ymmärrä miksi tämä on nostettu jollekin jalustalle. Ihan katsottava leffa sinällään, mutta ei tämä mitenkään mullistava ole. Tyylilajinsa sisällä teos seilaa jo hyvin kartoitettuja vesiä ja lopputulos pysyy turvallisesti merkityillä ja taajaan liikennöidyillä reiteillä. Ohjaus, näyttely ja ylipäänsä tekninen toteutus on pätevää, mutta käsis ei oikein anna tilaa hahmoille. Loppukaan ei oikein meinaa istua siihen kuvaan, jonka itse sain päähenkilöstä 3/5.
Koitetaan avata. Spoiler Elokuvan alku ja loppu sopisivat saumattomasti yhteen jos keskiosaa ei olisi olemassa. Kuolleen pojan tapaus ja myöhemmin pommimiehen vastuuttoman ajojahdin seuraukset kuitenkin joko näyttivät hahmon todellista luonnetta tai muuttivat hahmoa. Ainakin itse ajattelin katsovani nimenomaan päähenkilön kasvamista (tai itsensä uudelleenlöytämistä). Loppu tuntui kuitenkin perustuvan pelkästään hahmoon, joka mesosi elokuvan alussa. Minusta elokuvan keskiosa ei sovi yhteen sen lopun kanssa ja omista preferensseistäni johtuen pidän sitä enemmän lopun kuin keskiosan ongelmana.
Ohjaaja kathryn Bigelow voitti eilen ensimmäisenä naisen ohjaajien kiilan palkinnon vuoden parhaasta ohjauksesta: http://www.imdb.com/news/ni1492646/
Kiitoksia selvennyksestä, ymmärrän kyllä näkökantasi vaikka en sitä ihan täysin jaakaan. Itselläni ei kyllä olisi mitään sitä vastaan että tämä parhaan elokuvan Oscarin saisikin, Tarantinoa nyt protestoin lähinnä sen takia että ei tulisi tälle vuodelle uutta Departedia, vaikka IB varsin mainio pläjäys mielestäni olikin (niinkuin on Departedkin).
tykkäsin leffasta, mutta mitä dokkareita olen katsellut, ja uutisia paikanpäältä ei muutamilla kohdilla lienyt mitään tekemistä realismin kanssa. HUOMIO : sisältää mahdollisia spoilereita !!! Outoa oli mm. pomminpurku autiomaassa, porukka aivan yksin ? Lienee tapana että jenkeillä on aikamoinen saattue mukana - tätä tukee mm. päähenkilön lausuma lopussa että pommimiehistä on pulaa, miksi olisi päästetty vihollisalueelle aivan yksin, muutenkin vähissä olevia erikoishemmoja - epärealistista. Samoin kun tutkivat talon jossa oli kuollut poika. Niihin hommiin käytettäneen tavallisia solttuja, eikä spesukoulutettuja pommimiehiä ... Ja kovin oudolta tuntui myös autopommin purkuprosessi, omia miehiä oli aluksi hurymykkä, vaan kaikki tuntuivat häippäsen pois, ja vain kolmikko jäi paikalle. sen sijaan mahdollisia viholliskatselijoita oli kyllä vaikka muille jakaa. ja kuin näitä edellisiä alleviivatakseen parissa kaupunkikohtauksessa, jossa ei ollut yhtään vihollista paikalla, omia oli joka kulman taka ... outoa. vaan voinhan olla täysin väärässä ...
Sotataktiikan saralla tarinalla ilmeisesti on hyvin vähän tekemistä realismin kanssa: http://atwar.blogs.nytimes.com/2010...s-for-the-hurt-locker-tell-us-what-you-think/ Ehkäpä paljon mainostettu käsikirjoittaja Mark Boalin vierailu pommiryhmässä rajoittui parin tunnin näytösreissuun jollekin harjoitusalueelle. Itse asiassa näen elokuvassa jonkinlaisen yhtymäkohdan Avatariin siinä mielessä, että siinä missä Hurt Locker pyrkii antamaan katsojalle tunne-elämyksen siitä mitä sota on sotilaan näkökulmasta Avatar pyrkii antamaan toisella planeetalla paikallaolon elämyksen. Molemmat oikovat sitten seikoissa, joita ohjaaja on katsonut perustavoitteen kannalta toissijaisiksi :naminami:
Muistaakseni eivät olleet purkamassa vaan räjäyttämässä takavarikoituja räjähteitä kaukana aavikolla, jossa sitten kohtasivat brittien erikoisjoukot.
Kyllä tämä on ehdokkuutensa ansainnut. Intensiivistä jännitystä ja kolkkoa tunnelmaa, ja vaikkei käänteet kaikki ihan todellisuutta vastanekaan niin ainakin ne on esitetty elokuvassa enemmän kuin vakuuttavasti. Yksikään aikaisemmin näkemäni sotaelokuva ei ole tuonut arkista vääntöä näin paljon katsojan iholle, ja kerrankin on jätetty 'ylimääräiset' seikat kuten sodan tarkoitus, sotilaiden asteittainen järjen menettäminen, yhteiskunnalliset merkitykset ynnä muut kliseet ja keskitytty pieneen mutta varsin mielenkiintoiseen teemaan. Hurt Lockerissa on paljon samaa tyyliä kuin Gus Van Santin loistavassa Elephantissa. Tapahtumat esitetään kylmästi ja dokumentaarisesti ilman selityksiä tai motiivien aukaisemista. Tämän voi tietysti olla liian hämmentävää ihmisille jotka lähtivät katsomaan viihdyttävää amerikkalaista sotaelokuvaa, jollainen tämä toki myös oli. Ratkaisut toimivat juuri niiden luoman kontrastin takia ja lopputulos on persoonallinen, mutta ei missään nimessä kuitenkaan haahuileva taidepläjäys. Miinusta tulee kuitenkin liian pitkästä kestosta. Kovempi saksikäsi leikkauspöydässä olisi tehnyt tästä kompaktimman ja iskevämmän teoksen, nyt loputtomiin jatkuvat kiperät tilanteet alkavat loppua kohden hieman puuduttaa ja menettävät paljon tehostaan. Miksei näistä nykyään enää tehdä 90-100 minuutin elokuvia, tämä olisi sellaisena saattanut saada viisi tähteä. ****/*****
Muutama hieman turhan pitkä kohtaus, mutta toisaalta tykkäsin, että esim. sniper-kohtaus oli uskallettu venyttää niinkin pitkäksi, kuin mitä se oli. Uusia naamoja ja vanhoja tuttuja lyhyissä sivurooleissa. Renner veti todella hienon roolin, eikä muistakaan ole moitittavaa. Välillä olisi piristävä nähdä sotakuvausta kuvattavan jollakin muullakin tavalla, kuin käsivaralta. Aluksi tässäkin ärsytti, mutta onneksi siihenkin tottui nopeasti. Ei ehkä ihan kaikkien hehkutusten arvoinen, mutta ei todellakaan mikään pettymys. ****/*****
Hurt Lockerin saldo Oscareissa: Elokuva! Ohjaus Leikkaus Äänileikkaus Äänimiksaus Alkuperäinen käsikirjoitus Aika hyvin "valitettavan keskinkertaiselta" elokuvalta.
NIinpä, Hurt locker pääsi kai nyt siihen suureen oskareita kahmineisiin, mutta siis valitettavan keskinkertaisten elokuvien kastiin :thumbsup:, joita katkeroituneet heikommalle jääneiden leffojen fanit jaksavat keskustelupalstoilla mollata vielä kymmenenkin vuoden kuluttua.
Ei pidä aivan paikkaansa ainakaan omalla kohdallani. Vaikka The Hurt Locker mielestäni onkin vain ja ainoastaan keskinkertainen elokuva, on se silti näkemistäni ehdokkaista paras. Kaiken kaikkiaan vuosi 2009 oli minusta sikäli huono, että keskinkertainen Oscar-jyrä oli lähes pakollinen. Se saako elokuva yhden, kuusi tai ei yhtään Oscaria ei muuta mielipidettäni tai arvostustani mihinkään suuntaan. Uumoilin tätä "mahtaa kritisoijia nyt hävettää" reaktiota Avatar-ketjussa, mutta tulosten paljastettua se taitaakin ilmentyä täällä
Samoilla linjoilla täälläkin. Ihan ok pätkä, mutta ei niin hyvä kun ennakolta kuvittelin. Annetaan 3,5 tähtöstä tälle.
Voin vain esitellä omat mielipiteeni. Arvostin näkemistäni oscarehdokkaista selkeästi Hurt Lockeria enemmän Avataria (puutteistaan huolimatta) sekä Up in the Airia. Noita pidin vähintään neljän tähden elokuvina, eli asteikollani hyvinä mutta hyvin eri syistä. District 9 pullikoi "olihan se ihan ok" -keskinkertaisuuden (3.5 tähteä) kieppeillä tasaväkisesti HL:n kanssa ja Up jäi edellisiä aavistuksen vaisummaksi (puhuvia koiria lukuunottamatta). Muitakin saman tason leffoja viime vuodelta löytyy ehkä puolisenkymmentä.
Juu. Kumpikin olivat parempia. Jotenkin tuossa Hurt Lockerissa painoi päälle "eiköhän nämä nyt jo ole nähty moneen kertaan" -fiilis. Tosin pääosan-eki veti hommansa hyvin.:thumbsup: Up In The Air oli tosiaan mukavan yllättävän erilainen "romanttinen komedia".