Bronson (2009)

Ihan sairaan tylsä ja järjetön leffa,lähdin 30 minuutin jälkeen teatterista...

 

Itselleni elokuva taas toimi varsin hyvin, ei vähiten Hardyn erittäin hyvän roolisuorituksen takia. Nicolas Winding Refn on taas ollut Pushereista saakka erittäin korkealla arvostamieni ohjaajien listalla, joten jollain tasolla elokuva oli "tuomittu" onnistumaan, niinkuin myös sitten omalla kohdallani kävikin.

Bronsonin viiksistä luonnollisesti myös plussaa. Olisin erittäin paljon halunnut olla brittiensi-illassa paikalla tarkastamassa jaettiinko siellä tosiaan yleisölle tekoviiksiä pidettäväksi näytöksen ajan niinkuin huhu kertoo.

 

Itselläkin Refn on suosikkilistalla, ja ei tämäkään elokuva pettänyt. Eipä tähän muuta voi oikein lisätäkään, Mastema hyvin kiteytti myös omat ajatukseni elokuvasta.

 

Aika vahva kokemus, vaikken vielä tiedäkkään haluanko nähdä tätä ikinä uudestaan.

Arvio 3/5.

 

Mjaah mielenkiintoinen pätkä. Yritti olla ehkä liian paljon "jotain". Parempi kuitenkin kuin paljon hehkutettu Public Enemies.

 

Tämähän oli oikein kiva ylläri. Hardy oli roolissaan raivokas ja sopi siihen kuin nakutettu. Refn jatkoi hyvin Pushereista tutulla karulla ja rosoisella tyylillä. Ja ne viikset. :king:

 

Ei kollissut pahemmin täälläkään tämä leffa, mut extroissa oli ihan hyvä pätkä roolikuntoon treenamisesta. Yleensä en noita extroja kattele.

 

Oli pienoinen pettymys, äijä hillu suurimman osan leffasta munat paljaana. Siinä ei siis ollut mitään uutta, se nähtiin jo Watchmen leffassa mikä oli kuiteskin paljon parempi leffa.

Tuntui siltä että leffa toisti itseään koko ajan, vankilasta toiseen ja kaikkia turpiin.

2+/5

 

Katoin tän kuukaus sitten ja kyl varmaan tulee uudestaankin joskus katsottua jo pelkästään päähenkilön vahvan roolisuorituksen ansiosta.3/5

 

Isekin tämän katsoin. Ei tätä kehua voi, pääosan esittäjä veti ihan hyvin, mutta that's it.

Hulluhan tuo kaveri oli (eli muistutti itseäni). Olisi tästä paremmankin saanut, paljon paremman, koska hahmo sinällään oli kiinnostava. Huono elokuva kuitenkin.

1½ / 5

 

Aivan loistava elokuva! Niin himmeä jätkä että ei voi muuta kuin nauttia tuosta systemaattisesta multipersoonasta

 

Nicolas Winding Refn ei pettänyt tälläkään kertaa, eikä Tom Hardyn pääosasuoritusta voi verrata kuin ehkä Rourken suoritukseen The Wrestlerissä. Aivan yhtä laajaa tunneskaalaa ei tosin tässä elokuvassa tarvittu, joten Rourke vie voiton nyrkin mitalla.

Elokuvassa ei ole tarinaa kuin siteeksi asti ja siitä huolimatta se toimii hyvin koko kestonsa ajan. Venytystä tässä ei ollut vaan klassisessa puolitoistatuntisessa pitäydyttiin. Mitään moraliteettia tästä on turha etsiä, kuten Refnin elokuvien kohdalla sopiikin odottaa. Motiivit päähenkilön toimiin jäävät lopulta hämäriksi, vaikka kuuluisuuden tavoittelua yhtenä mahdollisuutena tarjotaankin. Refn itse muuten sanoi kommenttiraidalla elokuvan olevan allegoria taiteen tekemisen prosessista, mikä ei minua ihan hirveästi vaikuttanut syvällisyydellään.

Ei ihan Pusherin (siis ykkösosan) veroinen, mutta antaa silti odottaa suuria Refnin tulevista töistä. Olisipa Suomessa edes yksi tämän tasoinen nuoremman polven ohjaaja. Aku Louhimies on viime aikoina parantanut otettaan, mutta ei ole silti vielä saanut aikaiseksi mitään Pusherin tai edes tämän Bronsonin tasoista.

 

Voi voi... kevyesti Nicolas Refnin heikoin leffa tähän mennessä ja rankasti tultiin alaspäin Pusherin mestarillisesta trilogiasta.

Mielenkiintoinen aihe, mutta harvinaisen onttoa meininkiä ja leikkaa-liimaa taide trippailua. Pääosan esittäjällä ei mitään karismaa ja näytti 12v hormoonihirviöltä jolle oli liimattu vappuviikset. Mut eihän siinä ihan ok lihakset vaikka eristyksessä koko ajan. Valhalla risingia odotellessa...

1,5/5

 

Yllättävää.

Jos muistan oikein niin tää heppu siis idolisoi CB:ä ja halusi sitten tulla jotenkin saman kaltaiseksi? Luulin ensin että nyt on tehty Bronsonista henkilökuva. Vähän köyhää imo ottaa toisen nimi taiteilijanimeksi. No vankilassa tietysti onkin.

No Pusher oli kyllä mainio leffa.

 

Minä olen kyllä tismalleen eri mieltä elokuvan muodosta. Tämä oli juuri oikea tapa toteuttaa elokuva, jossa ei oikeastaan ole juuri minkäänlaista tarinaa, ellei sitten vankila-, mielisairaala- ja eristyssellikierrettä sellaiseksi lasketa. Yhtenäisen tarinaelokuvan teko näistä lähtökohdista on mahdotonta kirjoittamatta puolta päähenkilön elämästä uusiksi, mitä elokuvan tuottajatiimi ei selvästikään halunnut tehdä.

Pääosan esittäjällä ei kieltämättä ollut mitään Sean Connery -karismaa, mutta sitä tuskin tähän olisi kaivattukaan. Kysehän ei ole minkään sortin sankaritarinasta. Muskelit oli muuten treenattu harjoituksilla, jotka on ainakin periaatteessa toteutettavissa muutaman neliön eristyssellissä.

 

Vähän vaikea tapaus tämä Bronson elokuva on. Pääosan esittäjän vetää kyllä antaumuksella roolinsa, mutta paha sanoa miten suoritus korreloi oikean tyypin kanssa, kun en tunne miehen tapausta aiemmin ollenkaan. Kai tämän tarkoitus enemmän onkin kartoittaa miten yleisesti tällainen maaninen mieli toimii. Elokuvaan liitetyt Kellopeliappelsiini viittaukset olivat hyvinkin selviä, varsinkin hidastetuissa mätkimiskohtauksissa klassisen musiikin pauhatessa taustalla. Samoin tämä perienglantilainen työväenluokan rakennemuutoksen jälkeinen viha järjestelmää vastaan on tuttua teemaa.
Refnin suurin ongelma on tässä että Bronson on liian suoraviivainen ollakseen ns. taiteellisesti merkityksellinen, mutta liian taiteellinen kelvatakseen mainstream yleisölle. Plussaa kasarimusiikkiraidoista!