Teenpä kysymykseni tänne, kun en viitsi uutta threadia aloittaa. Tarkoitukseni oli, ja periaatteessa ehdinkin tilaamaan erään liikkeen kautta Marantzin uuden SA7003, jonka pitäisi siis olla laadukas CD-soitin, ja SACD-soitin. Muttamutta... huomasin että tuostahan puuttuu 5.1-lähtö? Ja tarkemmin tutkittuani huomasin että se puuttuu käytännössä kaikista paljon arvokkaammistakin SACD-soittimista. Mutta... kuitenkin kaikista niistä, joissa on myös DVD-soitin, löytyykin 5.1-lähtö? Eli onko nyt niin, että monikanava-SACD-tallenteista ei kertakaikkiaan pääse nautiskelemaan millään muilla kuin näillä DVD-SACD-soittimilla? Eikös koko SACD:n juju ole nykyään tämä monikanavaisuus? Laite on siis tämä: http://www.mrhifi.fi/iwc/index.php4?page=productinfo&prod_code=8412 Takaa löytyy siis vain 2ch analogilähdöt, sekä jokin D-Sub-liitin.
Nuo "high-end" -soittimet on suunnattu high-endisteille jotka eivät mielenvikaisuuttaan monikanavaisuudesta perusta.
"Kaksikanavainen Marantz SA7003 -SACD-soitin..." Jotkut SACD-erillissoittimet ovat jostain kumman syystä yhä edelleen kaksikanavaisia. Eivät kuitenkaan kaikki. Tästä riippuen takana on joko analoginen stereolähtö tai sitten monikanavainen (kalliissa ES-Sonyissa muistelen nähneeni). Monia vuosia sitten ostamani Sony DVP-NS900V on monikanavainen SACD/DVD-soitin, sellaisia saa nykyään lähes ilmaiseksi (SACD:lle on pelkkä analoginen monikanavalähtö, ei digitaalista). Suomen listahinta oli yli 800 € (~2001), itse maksoin käytettynä 500 €, nykyään useimmat eivät kait satastakaan maksaisi (koska SACD kiinnostaa suhteellisen harvoja, toisin kuin ne puuttuvat MP3, HDMI, skaalain, USB...). Ja kun vielä Blu-raykin on kovaa vauhtia yleistymässä. Mutta High Endia saa useimmiten vain High End-hintaan (ei tuo em. Sonykaan aivan muovirimpula ole, etulevy muovin sijaan alumiinia ja painoa yli 5 kg). Varmastikin marsu lienee monikanavaisuutta lukuunottamatta mitä todennäköisemmin parempi analogisessa CD- ja SACD-käytössä, näin sitä käyttämättä ja kuuntelematta arvioiden... Varmaankin jo useimmat nykyiset AV-vahvistimet ymmärtävät HDMI-liitännän kautta monikanavaista DSD:ää (eli SACD-levyjen ääntä). Tällöin kaikki asetukset voidaan hoitaa keskitetysti vahvistimen päässä. Vaihtoehtona vahvistimissa harvinainen, ainakin ES-Sonyista löytyvä i.LINK ja Denonien merkkisitova 3rdLink (vaimikäsenytoli). Toki analoginenkin kytkentä on edelleen mahdollinen, silloin asetukset tehdään SACD-soittimen ehdoilla. Ja vain silloin SACD-soittimen muuntimet vaikuttavat äänenlaatuun, kuuli sen käytännössä tai ei. Mutta stereosoitin on rajoittunut kahteen kanavaan, eikä sitä mikään liitäntä muuksi voi muuttaa. Vaan eiväthän kaikki SACD-levyt monikanavaisia ole, toki niitäkin löytyy. Itse en tuota SACD-soitinta ostaisi, koska en ole niin "stereoänkyrä", vaan monikanavaisuuteen vuosia sitten siirtynyt. Toki laatu voittaa määrän, mutta siltikin. Muuten varmastikin erittäin laadukas, näyttävä ja mukava peli. Vaativankin harrastajan stereosettiin varmasti hyvä valinta. Kunhan pysytään stereossa...
Minä kun olen käsittänyt että SACD-tasoisen äänen siirto soittimesta digitaalisesti on ehdottomasti kielletty.
On ja ei. Tarkemmin asiasta kerrotaan esim. Wikipediassa (Super Audio CD): "SACD players are not permitted to offer an output carrying an unencrypted stream of Direct Stream Digital (DSD) [24]. Players initially supported only analog output; later some proprietary digital interfaces such as Denon Link permitted encrypted transmission of DSD. There are now two standard digital connection methods capable of carrying DSD in encrypted form: i.Link and HDMI (version 1.2 or later, standardised in August 2005)." Eli ilman kopiosuojausta ei saa ulos. Sen kanssa saa, vieläpä 100 %:n hyväksytysti ja laillisesti. Eli asia ei sikäli eroa mitenkään Blu-rayn uusista HD-formaateista. Nekin saa digitaalisesti ulos BD-soittimesta, mutta vain digitaalisen kopiosuojauksen sisältävänä. Jonka vastaanottava, virallisesti hyväksytty ja tietyllä merkinnällä varustettu laite tietenkin hallitsee. Ja muut toivon mukaan eivät.
Aha, kiitos! Meikäläisen vehkeet ovat vuosilta 2003-2004 eikä niissä siten kivikautisina laitteina ole mitään i.Link tai HDMI-liitäntöjä. Analogisilla RCA-piuhoilla siis mennään siihen asti kunnes siirryn HD-aikaan ja laitteet menevät uusiksi.
Aika vähissä ovat tavalliset CD-soittimet, jossa on 5.1-lähdöt SACD:lle. Marsulta noita ei löydy, paitsi high-end DVD-soitin DV7001. Joten olisikohan vastaus sitten tämä: http://www.sony.fi/product/hfc-super-audio-cd-player/scd-xb790#pageType=TechnicalSpecs Ei varmaan paljoa häpeä laadultaan marsulle. Ei vain meinaa löytyä hintaa tuolle laitteelle mistään....
Oho, Sonylla on sittenkin vielä jotain muovisarjan yläpuolisia hifilaitteita. Vai liekö vain unohtunut kuvastoon... Vallan tässä liikuttuu, kun tuota katselee, niin paljon on yhtäläisyyksiä wanhaan NS900V:een (molemmat ovat QS-sarjaa, likimain sama massa, koko ja ulkonäkökin). Paitsi että tuo Sony SCD-XB790 on puhtaasti SACD/CD -soitin, eli vain ääntä toistava. Hintaa en minäkään osaa sanoa, googlella kenties jotain löytyisi. Veikkaisin selvästi em. marsua halvemmaksi. Sony Centereissä yms. eivät välttämättä ole edes kuulleet tuollaisesta... Plussaa sille antaisin monista merkin CD-soittimista (vaan ei NS900V:stä) tutusta näytöstä, joka on erittäin selkeä ja helppolukuinen. Tuo kalenterinäyttökin on kätsy, tosin tässä tapauksessa lähinnä silloin kun levyllä on max 15 kappaletta. Kauko-ohjain on selkeä ja simppeli. Ainakin ergonomiapuolella Sonyn ES- ja QS-sarjan soittimet ovat useimmiten olleet sieltä paremmasta päästä. Tässä monisivuinen testi ko. laitteesta. Ainakin CD-levyjen virheenkorjauksesta nurisivat (eli huono naarmujen yms. sieto, eivät tosin maininneet mitään sijoitusta muihin soittimiin nähden), muuten taitaa olla hyvä peli, jos ei mahdottomia maksa.
Minulta löytyy tuo XB-790 soitin ja omien kokemusten perusteella voin suositella. Hinnasta en osaa sanoa, koska ostin tuon käytettynä muistaakseni Huuto.netin kautta. Sonyltä löytyy myös halvempi SACD/CD-soitin eli SCD-XE597. Tuossa on myös 5.1-lähtö.
Jos SACD monikanava kiinnostaa niin silloin käytännössä pitää asettaa äänenlaatu rimaa vähän alemmas. Ihan hyvän konpromissin saa aikaan kuten itse tein. Minulla on Yamaha 1800 AV-vahvain ja sitä syöttämässä Pioneer 610 DVD multimikäliesoitin. Pioneer maksaa 170e mutta sillä ei ole mitään tekemistä äänenlaadun kanssa kun SACD (kuten kaikki muukin audio) tulee diginä HDMIn kautta Yamahalle joka prosessoi sen ja ulostaa kaiuttimiin. Hyvin pelaa SACDt, DVDt ja CDt. Äänenlaatu tässä ratkaisussa käytännössä riippuu vahvaimen laadusta.
Täytyy kyllä olla erimieltä. Kuuntelen suht ahkerasti SACD ja DVD-audiota Pesevät CD:t kyllä dynamiikassa mennentullen. En voi väittää että suurempi sämpläys vaikuttaisi niinkään paljon. Senverran vaikkua omissa korvissa on. HD äänisession jälkeen huomaa oitis myös kuinka onnettomat nuo monikanavaäänet BR elokuvissa on. :OI Kauheeta suttua. Laserlevyjä tulee ikävä äänipuolella. Käyttömukavuus on DVD-audiolla sitten paljon parempi menuiden takia, mutta ääni on kyllä korkealaatuista molemmissa. Monikanavaisuus ei ole kauhean tärkeä feature mielestäni ja joskus kannattaakin valita 2 kanava versio...jos olisi sille kunnon kaapit siis...joku päivä...nyt pärjätään monikanavilla..
Tuossa on nyt taas tuo teoria vs. käytäntö. Itse formaatit eivät enää pitkään aikaan ole rajoittaneet riittävää dynamiikkaa tms. Eli teoriassa se nyt on ihan se ja sama, mikä formaatti tai pakkausmetodi on käytössä. Käytännössä kuitenkin on käynyt niin, että SACD-levyjä miksataan eri lähtökohdilla kuin CD-levyjä. Vastaavasti kuin DD-ääniraidat miksataan eri periaatteilla kuin DTS-ääniraidat. Tai että HD-elokuvien uudet ääniraidat miksataan taasen eri tavalla kuin DD/DTS. Näin ollen kuluttajan kannalta formaatilla onkin kuin onkin merkitystä. Ei ole mitään teknistä estettä tehdä CD:lle riittävän dynaamisista tallennetta. Jos kodin taustakohina on vaikkapa 20dB ja kun CD:n dynamiikka on 96dB, niin korviin saadaan maksimissaan 116dB:n äänenpaine. Tämä riittänee monille käytännössä.
Eivätkä pese. Olet vain kuunnellut parhaitten klassisen musiikin SACD-huippuäänityksien jälkeen jotain Kansaneläkelaitoksen Anssia tms. karaokejollottajan räkä-CD:tä. Tarkoitat kai: >2-laajennuskaiuttimesi tai kanavaohjauskyvytön stereovahvarisi on kauheeta suttua. BD:llä (se on BD, CD:kään ei ole CR) on yhtä häviötöntä ääntä tarjolla kuin SACD:lläkin. Laserdiskien 2ch PCM-ääniraidat olivat varmaan mukavia kun ne pystyi toistamaan ilman kanavaohjausongelmia esiliitukautisilla stereovehkeilläkin.
Aivan vapaasti jos kerran täytyy. Vertaa jonkun Hybridi-SACD:n SACD ja CD-ääniraitoja. Onko dynamiikassa eroa paljonkin? Tällaiset ääniraidat ovat todennäköisesti samalla filosofialla miksatut joten ovat kelpoisia tekniikan vertailuun. Musiikkia miksataan eri tavalla kuin leffan ääniraitoja. Kuitenkin, koska monikanavaäänillä on elokuvissa paljon pidempi historia on niin musiikkia äänitetään/miksataan monikanavaisena useammin päin mäntyä kuin elokuvia. Klassisen musiikin monikanavaäänitteet ovat kuitenkin oman kokemukseni mukaan yleensä erinomaisia. Monikanavaisuus on todella tärkeä asia kun halutaan (ja miksi ei haluttaisi?) että äänitteen oma äänikuva maskaa mahdollisimman paljon kuunteluhuoneen akustiikan luomaa väärää äänikuvaa. Toimiakseen tämä vaatii tietenkin erittäin hyvin viritellyn monikanavasysteemin. Hyvin toimiva monikanavaäänentoisto on stereofoniseen verrattuna vapaasti hengittävä, aineettoman keveä mutta voimallinen. Korviin saatavan äänipaineen rajaa käytettävissä oleva akustiikka, huonekoko, vahvistinteho, kaiuttimien herkkyys ja tehonkesto. Myös naapureilla saattaa olla äänipainetta rajaava vaikutus. Toisekseen, 96 dB on teoreettinen maksimi dynamiikalle joka sekin on oikeasti n. 94 dB kvantisointikohinan takia. Noise Shaping-tekniikoilla kvantisointikohinan suurin energia voidaan siirtää suurille taajuuksille joilla korva on epäherkkä. Jos äänitteen maksimitaso on esim. -4 dB, on teoreettinen maksimidynamiikka luokkaa 90 dB. Masternauha itsessään todennäköisesti sisältää tätäkin rajaavaa pohjakohinaa, riippuu miten se on tehty. Jos musiikin maksimikohdat pauhaavat 116 dB tasolla niin kyllä siinä korvat soivat siihen malliin ettei 40 dB voimalla suhiseva pohjakohina paljon häiritse... Teoreettisesti pesevät mennen tullen mutta käytäntö on eri asia.
Tässä nyt on hiukan sama kuin näissä jatkuvasti esiin tulleista purnauksista bd-leffojen kuvanlaadun suhteen. Formaatin tarjoamat tekniset mahdollisuudet, niiden hyödyntäminen tuotannossa, käyttöympäristö saatika käyttäjän ymmärrys näiden asioiden vaikutuksista koettuun ovat aika soppa. :thumbsup:
Apua kaivataan SACD:asiassa. Minulla on Denon AVR-3312 ja joku vanha sonyn dvd/sacd soitin, olisko 905 loppuinen laite. Ongelmani on seuraava: -Denonissa ei ole analogi-monikanavasisääntuloja, vaan ainoastaan stereo. -Denonissa ei ole DSD-purkua(kalliimmassa 4311-maillissa on nämä molemmat). -Sonyn sacd-soittimessa ei ole HDMI:tä. Eli nyt pystyn kuuntelemaan SACD:tä vain stereona, en monikanavaisena. Kysymys: jos ostaisin jonkin(minkä?) monikavanatoistoon kykenevän sacd-soittimen, jossa on HDMI, pystyisinkö kuuntelemaan monikanava sacd:tä LPCM-muotoisena? Kysymys kaksi: onko tällainen LPCM-ääni huonompi laatuista kuin esim. sonyn soittimesta analogisena sellaiseen vahvariin vedettynä jossa analogimonikanava sisääntulot löytyy? Kiitos jos joku viitsisi selittää, ja ymmärrän toki että vahvareita ja soittimia on erilaisia... mutta onko mahdollista, ja minkä laatuista LPCM:ää? Ps. innostuin SACD:stä vasta uuden vahvarin ja genelecit hankittuani, vahvaria ostaessani en pitänyt SACD-rajoituksia puutteina vaan kaavailin katselevani vain Blu Raytä ja tietokonekäyttöä. En olisi tätä vahvaria ostanut jos voisin palata ajassa taaksepäin, sen verran elämän laatua laskevaksi tämä probleema on käynyt Nyt en kuitenkaan haluiasi vahvaria vaihtaa koska olen tykästynyt sen ääneen ja muihin ominaisuuksiian kovasti.
Pelkästään SACD-toistoon tarkoitettuja monikanavasoittimia lienee markkinoilla vähän. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat nykyisin moninormisoittimet, jotka toistavat kaikki yleisimmät levyformaatit (Bluray, DVD-audio/video, SACD, CD). Nämä soittimet kykenevät purkamaan SACD:eiden DSD-signaalin ja lähettämään sen vahvistimelle HDMI:n kautta PCM-muodossa. Esim. Cambridge Audion azur 651BD tai azur 751BD-mallit. Ks. myös Hifimaailman 4/2012 bluray-soitintesti. Sinänsä kumpaakaa vaihtoehtoa - DSD-purku itse soittimessa tai DSD-purku vasta vahvistimessa - ei voitane kategorisesti luokitella toistaan paremmaksi. Riippunee laitekokoonpanosta ja laitteiden laadusta. Lähtökohtaisesti kumpikin vaihtoehto toimii tasavertaisesti.