Uskaliaissa operaatioissa menehtyy aina ihmisiä, operaatioita ei kuitenkaan vedetty ikinä viimeisen kortin varaan - kiitos käsittämättömän suuren materiaaliylivoiman, saksalaisten rannikkopuolustuksen miehistön tason (joka kyllä pystyi silti iskemään melko lailla) jne. Lopulta Montgomeryn taktiikka johti käytännössä koko läntisen armeijan tuhoon. Onko joku väittänyt että on? Sanoin vain että toisesta maailmansodasta on tuhansia hienoja tarinoita joita ei tulla koskaan tekemään. Saksalaisten sotaelokuvat ovat samalla tavoin juuttuneet samoihin teemoihin kuin amerikkalaistan, niissä taas korostetaan saksalaisten kärsimystä ja nostetaan heidät myös uhreiksi. Mikä epäilemättä onkin totta, mutta jos kaikki liikkuvat samoissa teemoissa, niin eteen tule sama ongelma kuin amerikkalaista heroismia korostavissa tarinoissa. Arvasin kyllä, että jos kirjoitain jotain, niin asiat katsotaan heti omien lasien kautta. Kerro siis missä olen itkenyt ja missä annan sen kuvan että hammasta purren katson katson kuitenkin noita. Yritä nyt ymmärtää lopultakin, että sanoin vain yhden potentiaalisen syyn sille, miksi amerikkalaisten sota-elokuvat ei välttämättä nappaa (ts. tarinoiden samankaltaisuus, jos se ei vieläkään ole tullut selväksi). Vaihtoehtoisten tarinoiden peräänkuuluttamisen ei pitäisi olla omalta faniudeltasi mitenkään pois. Kaikki sankaruutta korostavat elokuvat perustuvat jonkinlaiseen alamo-teemaan ts. pieni joukko isoa vastaan (muutenhan taistelu ei olisi kovin sankarillinen). Tätä teemaa yritetään aina soveltaa sotaelokuviin, mutta koska tilanne ei länsirintamalla ollut kokonaisuutena ikinä niin paha kuin monessa paikassa muualla (esim. liittoutuneiden eteneminen Italiassa), niin osassa on tekemällä tehdyn maku. En ymmärrä miten Bob liittyy koko asiaan, en ole kommentoinut sitä mitenkään.
Pannaan OT pienellä, jos vaikka ei häiritsisi niin paljoa... Ymmärrän yskän, ja kuten alussa mainitsin, oli postauksessasi oikeellinen huomio. Tämän jälkeen jatkoin sinua sormella osoittamatta jokeltelemaan ajatuksenjuoksuani, joskin aiheeni kirvoittuivat sinun tekstisi pohjalta. Itku, johon viittasin ei ollut sinun, vaan "niiden_jotka_itkee". Sori jos pahastutuin. Oletimpa vielä, että Bobista oli edes etäisesti kyse, koska siitä tämän aiheen pyöritys lähti. Usein kirjoitan yksinkertaiset asiat jotenkin niin pitkästi tms., että tuntuvat turhan painokkailta.
Kysymys ei ole pahastumisesta vaan siitä, että niistä muutamasta kirjoittamastani lauseesta vedetään johtopäätöksiä, jotka sitten ilmeisesti kuuluivat joillekin muille. Kaikessa oli kuitenkin viitattu tekstiini eikä muut ole samankaltaista asiaa esittänyt tässä ketjussa. Tästä pystyin vain päättelemään että koko teksti oli minulle osoitettu. Sotaelokuvien genre on kovin yksitoikkoinen ja arvomaailmaltaan suppea/mustavalkoinen, ehkäpä koko genre tarvitsisi samanlaisen uudistuksen kun aikoinaan spagettiwestern uudisti western-genren (vähäksi aikaa). Ei tosin ole ihan oikeutettua sanoa näin, onhan kehitystä tapahtunut, Generation Killin kaltaista sarjaa ei varmastikaan olisi voitu tehdä 10 vuotta sitten. Toisaalta erityisesti toisen maailmansodan elokuvilla on samankaltainen teema edelleen, niissä uudistumista on tapahtunut huomattavasti vähemmän mitä taas Vietnamin sota -genren sisällä on tapahtunut jo alusta asti. Ei muidenkaan sotien elokuvat välttämättä ole yhtään parempijuonisia, mutta niissä ollaan hieman uskaliaammasti tehty toisenlaisia ratkaisuja.
Itse en enää katso näitä Amerikka hakkaa "natsit" vetistelyitä, on jo niin kulunutta.. Sama peleissä. Medal of honor, call of duty jne jne. Muutama vietnam leffa on sotaelokuvien parhaimmistoa + Das Boot & Rautaristi. Jätän jo suoraan väliin uudet tulevat "sankaritarinat", kun ei vaan vittu kiinnosta. Edelleen kaipaan hyvää elokuvaa Stalingradin taisteluista, hyviä dokumenttejä sentään löytyy. Muutosta tuskin tulee, koska markkinatalous määrää tahdin ja jenkit näitä romantisoituja kakkoja haluaa katsoa. On ne sankareita. USA, USA, USA!!!
Vieläkö täällä Band of Brothersista väitellään. Ei siinä, kyllä minusta BoB on aivan liian yliarvostettu, ainakin mitä tulee siihen missä mittasuhteissa se on täällä DVD Plazalla. Vuosien ajan BoB on ollut se julkaisu, jonka omistamisen tarpeen varmasti lähes jokainen plazalainen tuntee nahoissaan. Se ei välttämättä johdu siitä, että se olisi joku ehdoton suosikki, vaan siitä, että sen omistamisesta ja tilaamisesta on puhuttu niin paljon, että siitä on muodostunut tietynlainen legenda. Esimerkiksi eipä täällä kauheasti muita julkaisuja olla oltu yhtä kiimassa tilailemassa HD DVD:nä Aasiasta kuin mitä aikoinaan BoB:ia. Henkilökohtaisestikin minusta tuntui välillä, että niin kauan kuin en omista BoB:a, niin en ole kunnon plazalainen. Onhan se loistava minisarja, ehdottomasti paras sellainen mitä olen katsonut (omistan siis BoB:n BD:nä), mutta eihän tällainen voi olla kaikkien makuun -- oli se minustakin ajoittain hieman pitkäveteinen. Jotkut eivät tykkää sotaleffoista ja BoB ei ole niinkään popcorn-viihdettä ja toimintaa täynnä oleva minisarja, vaan enemmän filosofinen -- mikä ei useinkaan vetoa katsojaenemmistöön. Silti tuntuu, että se on vain pakko omistaa, mikäli aikoo olla kotiteatteriharrastaja. BoB ei ole kaikkien aikojen yliarvostetuin elokuva... Varmasti elokuvat kuten Citizen Kane ovat sellaisen tittelin ansainneet. BoB kuitenkin on ehdottomasti DVD Plazan yliarvostetuin julkaisu, vaikka pirun hyvä sellainen onkin.
The Dark Knight on mielestäni todella yliarvostettu.Imdb top250 listalla 7 ja arvosana 8,8 !! Hype Ledgerin kuoltua(valitettava asia tottakai)on ollut valtava,mutta näkisin että tämä elokuva ei olisi näin ylhäällä ilman kyseistä tapahtumaa.
Erinomaisen osuvasti kirjoitettu, ihan saman tuntuman oon myös saanut kyseisen (hyvinkin laadukkaan ja pitämäni) sarjan suhteen. Vastaavista syistä karsastan monia ns. kulttiteoksia: todellinen arvo suhteessa hehkutukseen on jotain muuta kuin hehkutus antaisi olettaa. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta on mielestäni vaikkapa Texas Chainsaw Massacre. Pelkkä edelläkävijyys ei riitä.
Siis mitä vittua? Joka toinen kertoo (suunnilleen) että onhan se BoB kyllä paras minisarja jne.. mutta silti yliarvostettu??? Miten jossain genressä paras voi olla yliarvostettu? En vaan tajua, aina jos joku teos saa vastaavanlaisen huomion ja suosion niin yliarvostettuhan se on tottakai, ei oikeastaan edes väliä sillä sen todellisella tasolla. Jos nimeätte nyt sitten vaikka alkuun 3 parempaa minisarjaa kuin tämä niin okei...tämä sarja ei ole yliarvostettu vaan siksi että sen toteatte ikäänkuin se olisi joku yleisesti tiedossa oleva fakta. Eri asia jos se teille henkilökohtaisesti on yliarvostettu niin okei.
Mietippäs kuule asiaa uudestaan semantiikan kannalta... Tarkoittaako yliarvostettu samaa kuin huono? Minusta ei. Mielestäni myös perustelin ymmärrettävästi miksi pidän BoB:ia yliarvostettuna. Itse asiassa tänäänhän tästä samasta kirjoitettiin jopa toiseen ketjuunkin (taisi käsitellä sitä kuinka BoB-ketjussa ei puhuta muusta kuin boksien hinnoista): kyseisen minisarjan hankkimisesta on monelle tullut hyvin pitkälle itsetarkoitus.
Siis tästähän tässä koko ketjussa on kysymys. Vai onko joku kiistämätön auktoriteetti jossain vaiheessa nimennyt "Maailman yliarvostetuimman" elokuvan? Tämä ei siis analle kommenttina vaan ketjun luonteesta yleisesti. Kysymyksenasettelu tuollaisenaan ei tule tuottamaan juuri muuta kun näitä vääntöjä siitä kenen käsitys yliarvostetusta on oikea ja kenen väärä (<-kärjistetysti).
Ei mutta täällä tuntuu että tämä "BoB on yliarvostettu" on kiistaton fakta joka kaikkien tulisi tietää, siis noista viesteistä päätellen. Ärsyttää suunnattomasti tuo. Joku sarja on siksi yliarvostettu että moni tämän foorumin tietyn ketjun lukijoista on ostanut/ajattelee ostamista? Samalla logiikalla joku varmaan nimeää Kummisedät koska eihän sellainen voi olla kaikkien makuun.
Hieman olen eri mieltä, mutta saatan ymmärtää mitä tarkoitat. TCM ja monet muut vanhat elokuvat täytyy asettaa aikakautensa kontekstiin ja arvomaailmaan ja se tietysti on meille myöhemmin syntyneille hieman vaikeaa. Moni ns. vanha klassikko lienee suhteellisen tylsä nykyisin vaikka omana aikanaan ne usein toivat runsaasti uutta, rikkoivat rajoja ja koettelivat soveliaisuuden rajoja. Esim. Psychon suihkukohtaus ei kovin kummoinen nykymielessä ole, mutta aikanaan Hitchkock osasi aina rikkoa aikakauden soveliaisuuskoodiston rajat, mutta lopettaa kuitenkin ilman että asiasta nousi kohua. Samalla tavoin TCMn arvot liittyvät enemmänkin kauhugenren uudistamiseen ja täysin uuteen toimintatapaan kuin siihen, että se katselukokemuksena olisi edelleen jotenkin ylivoimainen.
Ehkä me kaksi näemme DVD Plazan sitten eri silmin... Minusta BoB:sta on muodostunut täällä tietynlainen ilmiö yli muiden. Sen hankkimisesta on tullut lähes itsetarkoitus, ja ainakin itse olen saanut sen tunteen (suuri syy miksi itsekin menin sen hankkimaan), että sen omistamisen tarpeellisuus on kuin kirjoittamaton sääntö. Jos vertailet mitä on kirjoitettu Kummisedistä ja mitä BoB:sta, niin huomaat, että jälkimmäinen on ylitse muiden mitä tulee vuosia ja taas vuosia kestäneeseen jatkuvaan hankintahuumaan. Tämän takia minusta BoB on yliarvostettu. En tiedä sitten oletko jotenkin oppinut ymmärtämään tuon kyseisen termin, "yliarvostettu", oudolla tavalla, sillä jostain kumman syystä ärsyynnyt tällaisesta. Enpä minäkään ole ärsyyntynyt, kun hypettämääni TDK:ta on sanottu jopa siksi yliarvostetuimmaksi elokuvaksi. Voin jopa ymmärtää sen täysin. Kyseinen leffa leimataan siksi elokuvallisilta arvoiltaan, mutta ei se tarkoita sitä, että minä en saisi leimata jotain toista, kuten BoB:a, yliarvostetutuksi joltain muulta kantilta ajateltuna. Kuten sanottu, enpä jaa tätä mielipidettä edes yksin, sillä on tästä muuallakin kuin tässä ketjussa mainittu.
Eli siis EtP:n mielestä BoB on boxina jossain ketjussa yliarvostettu. Minä taas puhun yksinomaan siitä sarjan tasosta huolimatta missä formaatissa sen nauttii.
Ei... Jos nyt mieliksesi sen pitää tarkasti muotoilla, niin sen omistamisen tarpeellisuudesta on muodostunut jotain mikä on minusta yliarvostettua. Tämä liippaa niin läheltä itse minisarjan arvoakin, että siksi puhuin BoB:sta enkä sen omistamisen tarpeellisuudesta.
Tämä amerikkalaisten ''syyllistäminen'' tästä asiasta jaksaa huvittaa. Muut maat ne varmaan tekevätkin paljon sotaelokuvia, jossa keskiössä ei olisi oman maan joukot (sankareina).
Kummisetä ja Pulp Fiction pitelevät edelleen kärkipäätä omalla asteikollani yliarvostettujen leffojen joukossa. Kummisetä on hyvä elokuva, ei siitä pääse mihinkään, mutta tämä "kaikkien aikojen paras" elokuva titteli on minusta aika paksua. Pulpin suosiota en sen sijaan koskaan ymmärtänyt. Turhanpäiväistä muka-coolia jauhamista kahden tunnin edestä, vaikka homma olisi toiminut paremmin lyhärinä. Erinomaisen Reservoir Dogsin jälkeen tuntui, ja tuntuu, todella köyhältä jatkolta.