Vuoden kateissa ollut pikkutyttö pelastetaan hylätystä teurastamosta. Nälkiintynyt ja järkyttynyt tyttö ei pysty kertomaan mitään kaappauksestaan. Sairaalassa hän ystävystyy Anna-nimisen tytön kanssa. Hiljalleen hän saa jälleen elämästä kiinni. Hänen tapauksensa jää kammottavaksi mysteeriksi. 15 vuotta myöhemmin: nuori tyhjäkatseinen ja raivohullu nainen tappaa perheen heidän kotitalossaan syvällä metsässä. Veriset kädet väristen hän soittaa Annalle… Todellinen painajainen voi alkaa. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 25.12.2008
Aijaijaijai, tätä odotetaan kun kuuta nousevaa. Saas nähdä mimmosella kopiomäärällä tuo lasketaan irti, vaikka pessimistinä epäilen kyllä vahvasti että tuon kankaalta näen. Pitääpä laittaa varmuuden vuoksi ensitilassa levy tilaukseen!
6 kopiota on ilmeisesti tulossa, kiitos Cinema Mondolle tästä. Elokuva esitettiin IIKfestivaaleilla Ii:ssä (30.11. - 1.11.2008) ja täytyy sanoa että uhhuh. En voi antaa varauksetonta suositusta sillä elokuva on oli allekirjoittaneelle erittäin ahdistava kokemus, mutta sellaiseksi lienee tarkoitettukin. Elokuvan luonteen perusteella olen varsin ihmeissäni ettei suurempaa hälyä elokuvasta ole ollut.
Ohjaaja Pascal Laugier pääsee vihdoin Helsinkiin, esittelee Marttyyrit-erikoisnäytöksen Tennispalatsissa to 20.11. klo 21.15 ja vastaa katsojien kysymyksiin. http://www.finnkino.fi/news/1/629/ "Martyrs, it seems, is the new yardstick against which all forms of extreme genre films should be measured against." Ryan Rotten / ShockTillYouDrop.com "stunning masterwork and unforgettable experience" - Alan Jones / Fangoria "An upsetting modern masterpiece that will leave you thinking long after the credits have rolled..." Paul McEvoy / Film4 FrightFest
Tuoreen tiedon mukaan Tennispalatsissa olisi tavattavissa myös tulevan Hellraiser-remaken ohjaaja! http://www.hollywoodreporter.com/hr/content_display/news/e3i9a67ade749ea6ee9940baa543cf8b2d8
Enpä nyt tiedä oliko tässä mitään muuta kuin sairasta väkivaltaa. En todellakaan suosittele kenellekään. Ainoa leffa mistä olen halunnut poistua kesken vain siksi, että elokuva on niin sairas ja vastenmielinen... Tosi taiteellista joo.
Aikalailla samaa mieltä. Olisi voinut tota juonta olla enemmän ja vähemmän tarpeetonta gorea. Nyyh, oon kuravatta.
Sen perusteella mitä elokuvasta tiedän, kuulostaa tämä aika eh, mielenkiintoiselta ajatukselta.. Lähde. Spielberg ohjaa ja Sandra Bullock sekä Cameron Diaz pääosissa? EDIT: Pientä varoituksen sanaa, haastattelun edetessä ilmeisesti spoilataan elokuvaa enemmän tai vähemmän eli varovaisuutta peräänkuulutetaan.
Tästä samaa mieltä. Enpä tätä itse edes puhdasveriseksi kauhuleffaksi kutsuisi, vaikka raina kieltämättä ainakin alkupuoliskonsa aikana melko rankalla kädellä kauhukuvaston kanssa eteneekin. Osuvampi genremäärittely ainakin omasta mielestäni voisi olla jotain psykologisen trillerin ja - draaman välimaastosta. Vaikuttava elokuva yhtäkaikki. Kuulunee elokuviin joita ei ihan joka viikonloppu krapulassa katso (kuten esim. Irreversible), mutta joiden katsominen on myös omalla tavallaan katarttinen kokemus joka on aina sillon tällöin poikaa. Pisteitä 4/5
No tulipa nyt sitten viimein tämäkin katsottua. Onkohan vika minussa vai elokuvassa, kun kaiken hypen ym. jälkeen tämä ei kuitenkaan onnistunut sillä tavalla ravisuttamaan, vaikka tietenkin melko julma olikin. Ehkä sitä on vain tullut nähtyä jo kaikenlaista. Pieni sadisti minussa ehkä toivoi, että se Spoiler nylkeminen olisi näytetty vaihe vaiheelta oikein pitkitetyssä kohtauksessa Irreversiblen yhdellä otolla kuvattu kymmenminuuttinen raiskaus on varmaan viimeisin elokuvakohtaus, joka on onnistunut vaikuttamaan kaikessa raakuudessaan ja armottomuudessaan: siinä oli se kaivattu "emotional impact" mukana, Martyrsista en löytänyt samaa. Plussaa siitä, että näennäisen simppelistä asetelmasta huolimatta elokuva ei paljastanut kaikkia korttejaan kuin vasta lopussa ja juonen seuraaminen oli mielenkiintoista. Hetkittäin tuli vastaan kohtauksia, jotka pistivät miettimään että mites tämä nyt sitten tästä jatkuu, mutta eiköhän heti nurkan takaa lyödä tiskiin taas uusia elementtejä joiden seurauksena elokuvan seuraavaa kohtausta/juonenkäännettä oli hankala arvata ennalta. Tästä johtuen mieleen tuli hieman William Friedkinin paranoidi Bug: katsoja on varpaillaan koko ajan eikä lopulta tiedä ihan tarkalleen, että missä mennään ja miksi. Ja silti loppu on varsin tyydyttävä ja mieleenjäävä, ilman mitään "setä onkin täti" -twistiä. Sekin oli huomionarvoista, että tietyssä mielessä kaikella kidutuksella oli loppujenlopuksi edes jokin tarkoitus, eikä se ollut vaan Hostelmaista "kidutusta hauskanpidon vuoksi" tms. Vähän pettymys kaiken kohun jälkeen, mutta laitetaan nyt tollanen neutraali 3/5 arvosanaksi. Täytynee katsoa toistamiseen jossain vaiheessa.
Itsekkin tätä pätkää innolla odottelin, kovasti on kehuttu. Mutta taas jouduin hieman pettymään, odotukset oli ehkäpä liian korkealla. Tarina kyllä kulki hienosti eteenpäin ja juonenkäänteet olivat hyviä, raakuuttakin oli mutta odotin vielä joatin henkisempää hommaa. Kuten jo mainittiinkin niin tässä se väkivalta oli oikeanlaista,ei Saw tyylistä vaan raakaa, brutaalia, alistavaa, sellaista mitä oikeasti voisi tapahtua jollekkin ( paitsi se loppu). Jokin siinä kuitenkin mätti kun se ei ihan välittynyt kotisohvalla, ainakaan itselle niin että olis tullu semmonen olo että hyi helvetti. Kokonaisuutena kyllä ihan kelpo pätkä 3/5
Aikalailla poikkeava teos yleisestä kauhuelokuvien perinteestä. Leffassa oli melko vähän gorea ja hikoiluttavia tilanteita, mutta samalla tämä oli armottoman tyly. Todella hienosti tehty kaikenkaikkiaan, mutta en takuulla katso toiste.
Kyllä, varsin mielenkiintoinen psykologinen tutkielma. Loppuun olisi kaivannut Monty Pythonin 'Always look on the bright side of life'. Spoiler Pointseja yllätyksellisyydestä. Lopussa se kyllä katosi ja mentiin kuin juna kohti kielekettä. Mutta siltikin omilla raiteillaan. Parasta oli kyllä alkupuolisko kun ei yhtään tiennyt missä mennään. Vaihtoehtoisena loppuna olisi ollut se että tyttö olisi kertonut salaseuralaisille kuinka hienoa toisella puolella on, jolloin koko salaseura olisi suorittanut joukkoitsemurhan. Lopussa tyttö olisi hymyillyt tietäen että valehteli ja toimi kuin todellinen marttyyri kostaen ystävänsä kuoleman.
5/5 Kolahti niin perkeleesti. Ei ikinä ennen ole elokuva saanut niin erilaisten tunteiden valtaan. Pelotti, puistatti, kaikkea mahdollista. Ei varmaan koskaan ole tuntunut niin pahalta elokuvaa katsoessa tietyissä kohtaa. Mutta harvoin on tuntenut olevansa niin elossa kun oli ne tunteet pinnassa. Spoiler Siinä kun tyttöä mätkittiin niin tuntui ihan kun leffa oli jo itseltänikin lyönyt ilmat kunnolla pihalle ja lisälyönnit ei enää olleet muuta kuin muodollisuus En usko että toista elokuvaa tulen ikinä näkemään joka saa näin tunteet pintaan.
Jumaliste, miten onkin päässyt jäämään katsomatta tämmöinen pätkä. Katson heti illalla ja editoin tähän viestiin tunnelmat... :naminami: JA KATSOTTU ON, 10MIN SITTEN LOPPUI... Ngh... Yök... Äh... Mitähän tuosta nyt sanoisi... Leffan idea, juoni, tarina ja sen kuljetus, ei niistä nyt osaa sanoa mitään, järkevää. Päällimmäisenä vain viimeiset kuvat ja tilanteet. Pitää yrittää nukkua yön yli ja miettiä uudestaan, jos nyt nukkumisesta mitään tulee.