Aivan samaa mieltä. Oli tälläkin elokuvalla toki ansionsa, mm. se ihmisten hiipivä hulluus/viha, joka kasvoi ja kasvoi kunnes lopulta yltyi kohtalokkaisiin mittasuhteisiin, käsiteltiin elokuvassa hienosti. Näyttelijäsuoritukset olivat myös erittäin vahvat. Toisaalta taas kerron hitaus, suoranainen raukeus, tökki toisinaan hieman. Aihekaan ei ehkä ollut lähtökohtaisesti niin herkullinen kuin Menetetyssä Maassa. Mainio elokuva, mutta ei vuoden paras. Elokuvan soundtrack täytyy kyllä vielä mainita erikseen, se oli nimittäin aivan kamala (musiikillisesti). Aikoinaan pidin Ravenous elokuvan soundtrackiä huonoimpana, sitten Eyes Wide Shut tuli ja vei kärkipaikan, mutta kyllä There Will Be Blood pisti vielä paremmaksi - eli siis huonommaksi. Tätä en halua levynä. (Mamma Mia pistäisi todennäköisesti vielä kauheammaksi, mutta sitä en kyllä ainakaan näillä näkymin aio katsoa.)
No joo, kieltämättä tuo "hiipivä piina" soundtrack mikä toi osittain mieleen jostain syystä Kubrickin Hohdon tuntui irralliselta. Ensimmäinen tuntuma oli se, etten vain ymmärrä miksi tällaista musiikkia soitetaan juuri tässä kohdassa. Sen jälkeen paikoitellen ymmärsin sitä vähän enemmän, mutta on se kyllä niinkin, ettei musiikin koskaan pitäisi olla katsojalle jokin ratkottava mysteeri; sen pitäisi tukea tarinaa ja selventää tunnetilaa.
Kyllä makusi kuulostaa omaan korvaan erittäin omituiselta. Eyes Wide Shutin musiikki on uskomattoman loistava, Ravenousin Damon Albarnin suunnittelema äänimaailma on elokuvan ylivoimaisesti parasta antia, sekä tämä ketjun elokuva saa aivan omalaatuisen tunnelmansa Radioheadin kitaristin musiikista.
Kuten sanottu, tätä en haluaisi levynä - kuten en noita muitakaan mainittuja. Esim. John Williamsilta on syntynyt moniin elokuviin hienoa musiikkia, jota voi vain istua kuuntelemaan. Nämä em. elokuvien kilkkeet ja pimputukset eivät sen sijaan toimisi ilman elokuvaa pätkänkään vertaa ainakaan minulle. Toki ne ovatkin tarkoitettu elokuvan osaksi, mutta silti - pistipä vain korvaan.
Makuja on monia. Mielestäni John Williams tekee törkerön imelää hollywoodsaippuamusaa. Minkäänlaista variaatiota ei 30 vuodessa ole tapahtunut, vaan samalla linjalla vedetään kuin Star Warsissa aikanaan.
Pidin leffasta kovasti, mutta voipi olla, että vaatii hieman "kilometrjä alle" auetakseen. Missään nimessä ei päästä katsojaa helpolla, sillä kun raadollisuus ja viha tuppaa pintaan, ei jää kovin paljoa niitä ah niin mukavia "kivoja ja pidettäviä hahmoja", joihin olisi leffaan jälkeen ollut niin kiva samaistua. Tai jos löytyikin, niin oliko ne niitä kivoja... Kokonaisuutena silti :thumbsup:
Valitettavasti There will be blood ja No Country for Old Men (eli tätä jo useaan kertaan mainittu Oscar-kaksikko) molemmat jättivät kylmäksi. Näistä kuitenkin TWBB oli parempi elokuva. Hyvin nukutun yön jälkeen olen maiskutellut elokuvaa mielessäni ja mitään suurta vikaa en siitä en löydä, mutta en myöskään mitään niin isoa iloa, että se nousisi kaikkien aikojen parhaiden listalle. Kehutaan Danielia .. Hitaasti mutta varmasti alkoholisoituva ja mammonasta sekoava mies oli hieno rooli ja mahdollisuus kenelle vaan, mutta Danielin jälkeen ei tuohon voi ketään muuta ajatella .. tai no ehkä nuorta Sean Connerya, sillä tuosta puheesta tuli mieleen Connery enemmän kuin kerran. Uskovaisia pantiin oikein urakalla maanrakoon ja sepäs olikin hauskaa katseltavaa. Nuori saarnaaja oli vastenmielinen hahmo, muutenkin kuvottavien persoonallisuuksien meressä. Elokuva tempaisi hyvin mukaansa, mutta valehtelisin jos sanoisin etteikö loppua päin olisi vähän persausuta puuduttanut, onneksi kuitenkin kaikki palkittiin loppukohtauksessa joka oli raivokkuudessaan vertaa vailla. Loppurepliikki oli samaan aikaa hauska ja surullinen.
Katselin elokuvan blu-raylta. Ja vaikutuksen teki kymmenvuotiaaseen kollikissaani. Kun uudesta lähteestä alkoi suihkuta mustaa litkua kissa ponkaisi sohvalta olohuoneen pöydälle lähemmäs telkkaria. Tuijotti huolestuneena tapahtumia ja välillä vilkuili minua olinko huomannut uhkaavan katastrofin merkit. Öljyn syttyessä palamaan katti hyppäsi ulvahtaen lattialle ja juoksi pimeään keittiöön piiloon.
Harvinaisen ärsyttävät musiikit tässä, eivät sopineet mielestäni elokuvan tunnelmaan juuri ollenkaan. Painostavat viulut kahden miehen mittaillessa maata rauhallisesti komeissa maisemissa, ei ei.
Täytyy sanoa että olen kyllä harvinaisen vahvasti eri mieltä. Mielestäni juuri "vinksahtanut" musiikki toi tietyllä tavalla lisäjännitettä esim. kyseiseen kohtaukseen. Eikös Greenwoodin score ollut Grammy-ehdokkaanakin...
Elokuvaksi, missä Daniel Day-Lewis yrittää imitoida Sean Conneryä yli 2½ tunnin ajan, There Will Be Blood on yllättävän onnistunut tekele... ****
Tulipahan katsottua tämäkin mestariteos.. Ehkä parhaiten tätä elokuvaa voisi kuvailla sillä, että kuulin monta kertaa elokuvan aikana sanat "mä meen röökille.. ei tartte laittaa pausee" Eikä se ollut minusta edes outoa, että nämä henkilöt eivät edes normaalisti polta tupakkaa. Tunteita tuo elokuva herätti sen verran, että minua suretti syvästi etten lukenut kirjaa tuon elokuvan sijaan koska kirjan puolessa välissä olisin voinut heittää sen takkaan. Annan yhden tähden väärän elokuvan musiikeista ja luonnottomasta ylinäyttelystä.
Loistava elokuva! Greenwoodin musiikki on viime vuosien parasta elokuvamusiikkia ja Day-Lewis vetää mahtavan suorituksen - 2000-luvun parhaimman suorituksen miesnäyttelijältä. Vie vuoden 2007 parhaan elokuvan paikan Jesse Jamesin salamurha pelkuri Rober Fordin toimesta - elokuvalta. 2007 top ten näyttäisi nyt tältä: 1. There Will Be Blood 2. Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta 3. Sovitus 4. Perhonen lasikuvussa 5. Meduusan sinetti 6. Rottatuille 7. Hairspray 8. Juno 9. Michael Clayton 10. Menetetty maa
Ehkä paras analyysi ikinä! :thumbsup: Kyllähän tämä aikamoinen pettymys oli, kun aikoinaan tuli katseltua. Ei millään tavalla hehkutuksensa arvoinen. DD-L vaikutti, mutta muuten ei käteen jäänyt juuri mitään.
Alun dialogiton osuus loi heti kättelyssä erittäin hyvän ja keskittyneen katselufiiliksen. Äänimaailma toi usein Kubrickin Hohdon mieleen, hyvällä tavalla. Elokuvassa säilyi loppuun asti sopiva tempo ja muutenkin paketti pysyi hyvin kasassa. Kiinnostus tarinaa kohti säilyi loppuun asti hyvänä. Elokuva oli mielestäni lähes täydellinen. Danielin rooli oli loistava. Muut osat täyttivät paikkansa. Elokuvaa en halua kuitenkaan katsoa toista kertaa, koska kerta-annos näin raskasta henkilötragediaa riittää minulle. 5/5 P.S. UK-versio Blu-ray:ssa loistava kuva ja ääni.
There Will Be Blood (2007) Elokuva alkoi hienosti ja eteni omalla rauhallisella painollaan. Välillä tuli jopa mieleen että katseli Kubrick-elokuvaa. Daniel Day-Lewis veti hyvin ja tunnelma oli kohdallaan. Sitten jossain kohtaa tuntui että P.T. Andersonilla lipsahti homma hanskasta ja alkoi esiintymään haparointia vähän joka osa-alueella. Спойлер Tietynlainen käänne tapahtuu kohdassa missä päähenkilön ottopoika kuuroutuu, sen jälkeen elokuvalta tuntui olevan fokus hukassa Yksi heikko lenkki elokuvassa oli Little Miss Sunshinestä tuttu Paul Dano Jonka lapsenkasvoinen saarnamies ei ollut aina kovin vakuuttava ja varsinkin Спойлер viimeisessä "1927"(?) segmentissä oli aivan liian nuoren näköinen, koko homma tuntui lähinnä pelleilyltä. Samoin tuo saman näyttelijän vetämät kaksi erillistä roolihahmoa sekoittivat. Alkuosalle 5 tähteä, loppuosalle 3 tähteä. Plainview oli aikamoinen kusipää. * * * *
Musiikithan sopivat elokuvaan kuin nenä naamaan. Varsinkin niissä jousijutuissa oli upeasti uhkaavuutta ja "hulluutta" joka toi rauhallisiin kohtauksiin ainutlaatuisen tunnelmansa. Siinä mielessä voit olla oikeassa että se ei välttämättä erikseen kuultuna ole mitenkään miellyttävää musiikkia, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla.
Samaa mieltä. Maisemakuvat perinteisen eeppisen musiikin kera olisivat tehneet elokuvasta hyvinkin erilaisen - eihän tässä kuitenkaan mitään romantisoitua kuvaa öljymagnaattien synnystä oltu tekemässä.
Liian kummallinen elokuva minun makuun. Tuntui, että leffassa ei loppujen lopuksi ollut oikein mitään järkeä. Tyttökaveri oli samaa mieltä. Lieneekö ollut liian älykäs leffa meille .
Tämä oli/on todellakin hyvä elokuva. Kahtia jakautuneet kommentit ja nuo lainaukset puhuvat puolestaan. Itsellä vastaava kokemus oli esim. lapsena Avaruusseikkailu 2001 katsellessa ja torkkuessa. Eihän siinä leffassa ollut mitään tolkkua: mitä ne apinat siellä luita viskoivat slow-motionina?! :sleep: TWBB ei todellakaan selitä itseään auki, mikä on nykyaikana hienoa herkkua. Tämä elokuva kertookin ennen kaikkea siitä, mitä ihmismielessä, siellä jokaisen pään sisällä, tapahtuu ja on tapahtunut. Ei täydellinen elokuvana, mutta juuri tuosta syystä jotain mykistävän hienoa tässä on. Kyllä tämä reilut 4 / 5 tähteä ansaitsee.