Hiroshima, rakastettuni (Hiroshima mon amour) Dokumentaarinen kuva-aineisto elokuvassa on vakuuttavaa, mutta draamapuoli ei toimi. Jankuttava ja teennäinen replikointi käy pidemmän päälle ärsyttämään ja teatraaliset tunnepuuskat onnistuvat ainoastaan vieraannuttamaan kokonaisuudesta. - Elizabeth ja Essex (The Private Lives of Elizabeth and Essex) Pukudraama käsittelee kuningatar Elizabethin ja Essexin jaarlin valtapelin maustamaa suhdevenkoilua. Bette Davis tekee varsin hauskan roolin levottomine pakkoliikemaneereineen. Curtizin ja Flynnin yhteistyöelokuvista kuitenkin sieltä vaatimattomammasta päästä. Grace is Gone Perheen äiti menehtyy Irakin sodassa ja surun murtama isä vie tyttäret roadtripille kertomatta tapahtuneesta. Kyse on jälleen varsin tyylipuhtaasta jenkki-indiestä, mutta mikäs siinä - nämä tuppaavat miellyttämään. John Cusackilta hyvä pidättyväinen roolisuoritus. - Local Hero - kylän sankari (Local Hero) Lämminhenkinen komedia on selvästi toiminut esikuvana Villille pohjolalle (jopa keskusroolin Peter Riegert näyttää sangen paljon Rob Morrowilta). Karun skottikylän tunnelma mainioine tyyppeineen vie juppilobbarin katsojan tapaan nopeasti mukanaan. Huumori toimii (Lappareiden vittuilija-sketsi on myös tälle velkaa) ja kuvaus ottaa kaiken irti kauniista rannikkomaisemista. 80-luvun komediakultaa. ½
In the Heat of the Night - "They Call Me Mr. Tibbs!" sanoo musta mies, jota naakeriksi haukuttiin. Sydney Poitier nuorena kollina olikin melko häiritsevä tapaus. Tuo todella viktoriaaninen puhetapa nuoren miehen suusta kuulosti oudolle, mutta antoi kyllä loistavan vastapainon junttikylän rasisteille. Rod Steiger olisi saanut heittää purkan suustaan pois. Paikoitellen hyvä roolisuoritus alkoi ärsyttämään tuon jäystämisen takia. Jitterbugs - Laurel & Hardyn myöhäistuotantoa, ei ihan kehnoa sellaista. Jostain syystä kaksikko lyöttäytyy yhteen mukavan huijarimiehen kanssa, joka myy bensapilleriä joka poistaa polttoainesäännöstelyn. Nainen tulee mukaan kuvioihin ja tyhmä huijausjuoni avautuu ja ja .. juoni oli heikko, mutta Stan ja Oliver olivat kivoja moninaisissa rooleissaan. Kiinni on ja Pysyy - Upea komediaklassikko ja kaiken lisäksi suomesta! SF-dokumentissa kertoi Tommi Rinne miten hänet tähän alunperin pyydettiin vain vilahtamaan poliisin osassa, mutta käsikirjoitusta muokattiin öin ja päivin ja Rinteestä tehtiinkin elokuvan sankaripoliisi. Pekka ja Pätkä tässä elokuvassa ovat keksijöitä ja voi veljet mitä ne keksiikään! Todella ankeasti koottu liukuhihna elokuva. P&P sarjan heikoimpia. Pekka ja Pätkä Sammakkomiehinä - Vastapainoksi P&P sarjan parhaimmistoa. Varietee-kiertue ei oikein kulje ja kotiin palatessa on kertausharjoitusten aika. Pekka ja Pätkä (ja nuori Spede Pasanen) armeijan vietävänä on ihan kivaa kamaa. Merenneitokin on mukana ja kivat tissit olikin. Nyrkkeilyottelu päätös oli kierrätetty ensimmäistä Puupää-elokuvasta.
Ampukaa pianistia 1½/5 Typerän teennäinen ja kehno elokuva konserttipianistista, jonka rikollinen idioottiveli saattaa naiveihin ja korneihin tilanteisiin. Selkeästi paska elokuva. Erämaan armoille 4+/5 Komea ja kaunis elokuva kaverista, jota ahdistaa oman perheen taloudellinen menestys, sekä isin ja äidin paska avioliitto. Kaverin ahdistuksen paskasta pohjustuksessa huolimatta, erittäin komea ja hyvin kasassa pysyvä tarina kaverista, jolla samanaikaisesti pää leikkaa kun partaveitsi ja iso ratas heittää pahasti. Vegaaneille, turkistarhauksen vastustajille ja luontopipertäjille taatusti varma valinta! -- JP
Mitt liv som hund (1985) (Elämäni koirana) Mainio 1950-luvulle sijoittuva pojan kasvutarina. Sopiva sekoitus lämmintä huumoria ja kasvukipuja. Mitään mullistavaa tässä ei sinänsä ollut, mutta kun kaikki toimii kuin junan vessa niin tämähän taitaa olla Lasse Hallströmin paras elokuva. * * * * *
Killshot Trilleri, jossa Mickey Rourke on loistavassa vedossa. Heppuhan tekee loistavia rooleja taasen pitkän kuivan (vai oliko se märkä kausi, ja on nyt kuivilla) jälkeen. Leffan roolihahmoa en todellakaan haluaisi kohdata pimeällä kujalla. Rankka, mutta viihdyttävä kässäri. The Passion of the Christ Pääsiäisen kunniaksi todella rankka kuvaus Jeesuksen 12 viimeisestä tunnista - ei heikkohermoisille. Katsoin edellisen kerran pari kolme vuotta sitten. Herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Omasta mielestäni hieno versio aiheesta - ei väkivallan vaan hienojen näyttelijäsuoritusten, hyvän yrityksen (puhutaan Arameaa ja wanhaa latinaa melkein oikein) ja upean ajankuvan ansiosta.
Bad News Bears ***½ Entinen huippupelaaja, nykyinen viinaanmenevä renttu rupeaa hieman vastahakoisesti valmentamaan kaupungin jämämukuloista koostuvaa baseballjoukkuetta. Meno on hauskaa alusta lähtien ja mukuloiden ronski kielenkäyttö saa tämän tästä naurattamaan. Billy Bob Thornton on kuin luotu renttumaisen valmentajanrooliin ja mukulatkin ovat hyviä. Tarina kulkee tuttuja uria. Luusereista tulee voittajia ja matkan varrella opitaan kaikennäköistä kivaa itsestä sekä muista. Entrapment *** Tähtinäyttelijöiden varaan parsittu viihdyttävä, mutta yllätyksetön rikoselokuva varkaista ison saaliin jäljillä. Sean Conneryn ja Catherine Zeta-Jonesin välillä on sopivaa kemiaa. My Little Eye ** Ryhmä nuoria jumittaa Big Brother tyylisessä talossa keskellä ei mitään toiveenaan voittaa miljoonaa dollaria. Päivien vähetessä rupeaa hermot menemään ja kohta rupeaakin jo pääluku vähenemään. Jos nyt pahasti sanoo, niin Suomen Big Brotherkin tarjoaa enemmän jännitystä kuin tämä tekele. Mysterious Skin **** Luulin, että tässä olis ufoja, mutta ei ollutkaan kuin homoja. Outo leffa. Rankkoja aiheita ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Premonition *½ Rasittava elokuva muijasta joka näkee miehensä kuolevan, mutta joka ei oikeastaan kuolekka, mutta sitten taas kuolee ja sitten taas elääkin. Sandra Bullock ei ole vuosien saatossa kauheasti oppinu näytteleen. Rottweiler **½ Huonoudestaan huolimatta viihdyttävä elokuva miehestä joka pakenee vankilasta tulevaisuuden Espanjassa. Peräänsä tyyppi saa häijyn robokoiran. Verikin lentää välillä oikein komeasti. Sisältää myös yhden elokuvahistorian pisimmistä nakujuoksuista.
Pianistin sivunkääntäjä (La tourneuse de pages) Mainio tarina kostosta. Helppoja lajityyppiratkaisuja väistävä ohjaaja Denis Dercourt rakentaa elokuvasta juonittelun verkon. Déborah François on hurmaava, mutta vaarallinen - mikä hieno yhdistelmä :thumbsup:
Aamutähden poika (Son of the Morning Star) Aiheeltaan Custer-historiikki kyllä kiinnosti, mutta toteutus ei ole kovinkaan kummoinen. Nimihahmo jää etäiseksi ja muutenkin sisältö on paikoitellen melkoista patsastelua. ½ Brianin elämä (Life of Brian) Onnistui yhä huvittamaan ja sopi vallan mainiosti pääsiäiselokuvaksi. Mr. Deeds tulee kaupunkiin (Mr. Deeds Goes to Town) Yksi Frank Capran perusteoksista. Jättiperinnön saava yltiörehti perusmies kohtaa arvattavat ongelmat, mutta kukapa tämän lajityypin Capraa paremmin taitaisi. Viimeinen kierros (Last Orders) Brittidraamassa hyviä näyttelijöitä riittää, mutta monella aikatasolla jatkuvasti poukkiva kerronta ei tekijöillä pysy aivan hanskassa. Mukava pikkuelokuva kuitenkin. ½
Rautakolmonen Rautakolmonen tuli katsottua boksilta. Loppu oli yllättävän outo. Kuitenkin mukava itämainen pläjäys.
Tulipahan katsottua boksin levyllä lojunut Lucky number Slevin ja mainio leffahan tuo oli. Turhan päiväinen väkivallalla mässäily ärsytti leffan alussa ja pieni sekavuuskin meinasi vaivata. Vauhtiin päästyään leffa kuitenkin rullasi hienosti ja tarjosi hienon juonen muutamalla koukulla. Näyttelijät vetivät hyvät roolit, Lucy Liu oli valloittava ja Josh Hartnett sopivan velmu. Muut vetivätkin sitten perinteisen jäyhät gangsterielokuvan roolit. ****
Last Yeat at Marienbad (1961) Hupsista heijaa. Tulipa tämäkin Alain Resnais'n "klassikko" katsottua. Täytyy heti sanoa, että jäi viimeiseksi katsomiseksi. Ei auennut. Kyseisessä hyvin hitaassa, modernistisessa elokuvassa seilataan sekavasti eri aikatasoilla. Tarinan keskellä on Marienbadin loistohotelli, jossa on kolme päähenkilöä: mies, nainen sekä naisen aviomies. Ensin mainittu mies muistelee koko elokuvan hänen ja naisen ensimmäistä tapaamista vuosi takaperin. Todellisuus ja aika sekoittuu, eikä olekaan ihan varma että puhutaanko edellisestä vuodesta vai tästä hetkestä. Mies on kuitenkin ihastunut naiseen ja yrittää vietellä hänet. Elokuvan rakenne toimii muistin tavoin. Elokuvassa esitetään vaan asioita, joista mies kertoo. Esimerkiksi näytetään pitkä kamera-ajo pitkin palatsi-hotellin käytäviä ja muut ihmiset ovat jähmettyneet paikoilleen koska mies ei muista/kuvaile mitä kukin oli tekemässä. Sen sijaan hän saattaa mainita jonkun taulun seinällä, pilarit käytävällä, rappuset ym. joka taas näytetään korostetusti. Tuskin pilaan kenenkään elokuvanautintoa mainitsemalla, että mies ei onnistu taivuttelemaan naista mukaansa - mutta miksi toinen mies jopa ampuu naisen? Paljon avoimia kohtia. Masculin Feminin (1966) ½ Maskuliini feminiini on erinomainen Godard-elokuva. Se on 15 kohtaukseen jaettu elokuva nuoren miehen ja naisen rakkauselämästä vuonna 1965. Tosiaankin, Jean-Pierre Léaudin tulkitsemana Paul on rakastumassa Madeleine nimiseen naiseen (Chantal Goya). Samalla seurataan Madeleine kavereiden edesottamuksia kyseisestä aiheesta. Herkkä tulkinta ja hauskan kevyt tunnelma. Puolikas hymiö tipahtaa pois päälleliimatusta, taustalla olevasta, pienestä, mutta näkyvästä godardilaisesta politikoinnista. Esimerkkinä erään kohtauksen otsikko: This film should be called "The Children of Marx and Coca-Cola." Godardin 60-luvun elokuvien parhaimmistoa! Made in U.S.A (1966) ½ Made in USA on edellisen jälkeen ja osittain aikana valmistunut elokuva. Tämä on jo selkeästi aikaisempaa enemmän politiikkaa ja esillä olevia viestejä sisältävä. Ihan minun silmään häiritsevässä määrin. Tarina on hyvin yksinkertainen gangsteritarina, jossa Anna Karina esittää Femme-fatalea. Revolveria pyöritetään ja pari ruumista syntyy. Hieman on Godardilla ollut ote kateissa, ja tässä yritetään kehitellä jotain poliittisen elokuvatyylin aloitusta. Elokuvaa voisi sanoa myös värilliseksi versioksi Pienestä sotilaasta(1961). Suurena plussana monivärinen sixties-maailma ja nuori Marianne Faithfull laulamassa "As Tears Go By".
Let's Scare Jessica to Death Juuri oikeanlainen leffa katsottavaksi kuulokkeilla ja pimeässä yksin. Ei ne vaan tee enää tällasia. Mahtavan spooky ja utuinen tunnelma läpi leffan ilman goretehosteita tai (juurikaan yhtään) valesäpsäytystä. 4/5
Storm Warning Dark Label boxista löytyi viimein myös laatua. Eikä tullu kyllä kauheana yllätyksenä, että kyseinen elokuva tulee Australiasta. Sieltä päin tuntuisi tulevan tämän hetken parhaimmat genrepätkät. Mainio Wolf Creek etunenässä. Wolf Creekin menestyksen johdosta myös Storm Warningin käsikirjoitus pääsi valkokankaalle asti yli 30 vuoden odotuksen jälkeen. Ohjaajaksi tähän pienen budjetin indietuotantoon valittiin Hollywoodissa pari keskinkertaista kauhuilua ohjannut Jamie Blanks, joka pääseekin nyt oikein kunnolla irroittelemaan, kun ei ole studionpomot seläntakana toppuuttelemassa. Jälki onkin aivan eri luokkaa pienestä budjetista huolimatta kuin vaikkapa miehen Hollywood räpellykset Urban Legend ja Valentine. Storm Warningin juoni on yksinkertainen. Pariskunta eksyy veneretkellä ja päätyvät tuulensuojaan ränsistyneeseen maataloon. Kohta paikalle saapuvatkin talon isännät. Kaksi hullua poikaa ja isukki. Siitä alkaakin piinaava terrori, mikä huipentuu lopulliseen välienselvittelyyn, missä ei pahemmin jarrua painella. Juuri kun mopo on karkaamassa, niin Blanks joka vastaa myös elokuvan musiikeista iskee kehiin vielä sen luokan hillbillyrockit, että katsojalla on vaikeuksia pysyä enää tuolissaan. Kerrassaan huikeeta settiä. Plussaa tulee myös parista kekseliäästä gorekohtauksesta, mistä varsinkin viimeinen ei tule jättämään ketään (varsinkaan miespuolisia katsojia) kylmäksi. Sanotaan nyt, että kohtaukseen sisältyy Spoiler naisen elimeen tungettu pullo, rosoinen korkki ja epäonninen penis. Nerokasta... :thumbsup: Myös näyttelijätyö on parempaa, mitä yleensä näissä elokuvissa on. Varsinkin sekopää veljekset isukin kera pistävät parastaan. Nadia Farès naispääosassa pitää hyvin huolen siitä, että sympatiat pysyvät oikeassa osoitteessa. Olihan tässäkin ne muutamat perus tyhmyydet, mutta kokonaisuudessa ne eivät paljoa paina, sillä senverta loistavaa genremättöä Storm Warning tarjoaa. ****
The Matrix, piti paikata aukko sivistyksessä ja ostaa tuo, en ollut koskaan edes nähnyt ykkösosaa. Olihan se hyvä, aivan ok juoni ja viimeiset puoli tuntia loistavaa toimintaa. Ehkä se olisi voinut alkaa jo hiukan aiemmin. ***½
Rourke nyt on aina loistavassa vedossa, mutta Joseph Gordon-Levitt pilaa tämän(kin) elokuvan. Siis, eihän tuossa jannussa ole mitään uskottavaa koviksen karismaa, nössö se on tässäkin elokuvassa, niin kuin aina, vaikka yrittää esittää kovista tässä elokuvassa. Miten on tehty näin paha moka roolivalinnassa, että koviksen/roiston osa on annettu tälle maitonaamalle? Minulle Joseph Gordon-Levitt tulee aina olemaan Kolmas kivi auringosta -pikkupoika.
Eden Lake Tämä pienellä draama-otteella höystetty tyly kauhujännäri piti otteeseen ja laittoi veren kiertämään. Piristävä poikkeus, sillä odotin tämänkin olevan vain tasoa "aivot narikkaan ja silpotaan vähän ihmisiä". Elokuva on myös hyvä valinta, jos haluaa masentua ihmisten tyhmyydelle. Vahva 3,5/5.
Olen nähnyt senkin, annoin sille lefalle tähtiä 1, siinä lefassa ärsytti ainakin se homomeininki+tietenkin Joseph. The Lookoutissa Gordon-Levitt nyt oli nipinnapin siedettävä, ja olen ko. jannulta nähnyt pari muutakin elokuvaa, ainakin Stop-Loss ja Brick, mutta kyllä näissäkin kaikissa elokuvissa häiritsi se sen nössömäisyys, ja se sen tausta Kolmas kivi auringosta -pikkupoikana. Uskottavuus=Nolla. Tosiaan tossa Killshotissa oli aivan huikea ero Rourken ja Gordon-Levittin välillä kovuuden karismassa. IMDB:stä on löytynyt muitakin vastaavia kommentteja, ettei Gordon-Levittillä ole mitään uskottavuutta koviksena, vaan että hän on naurettava esittäessään kovista.
Kauriinmetsästäjä. http://www.imdb.com/title/tt0077416/ Sitä oon tähän asti vältellyt kun luulin että se on Aki Kaurismäen elokuva. No olihan sen varsin intensiivinen kokemus välillä. Vaikka oli turhan hidas nykyaikaisiin elokuviin verrattuna. Alun hääjakso jne. Vaikka toisaalta se mukavasti kasvatti kiinnostusta niihin henkilöihin. Vietnam jaksokin menetteli. Ja varsinkin loppu aika vietnamin jälkeen oli todella onnistunut. Eivät pojat tienneet mitä on luvassa kun alussa baarissa jututtivat vietnamista tullutta sotamiestä joka sanoi vaan:-Fucked. Mutta kyllä se hahmottui itsellekin aika karulla tavalla toisen matsin aikana jonka pääosan esittäjät ottivat keskenään. Vain yksi laukaus all you need is one shot. Saas nähdä mitä kaikkee menneeltä vuosituhannelta vielä sattuu löytymään.
Eikös sen pidäkin olla tuollainen wannabe-kovis joka on oikeasti heittopussi, tuohon osaan siis sopivahko valinta.