Mullan Alla - Six Feet Under. MTV3 / Yle Teema

Mitä se sitten on?

 

Vähän kyllä.

 

Jarkko Ghän sen kyllä jo hyvin paketoi.
(yksi vähän- sana vähän liikaa lipsahti lauseeseen )

Mitä tarkoitin: Teemalla ei ole niinpaljon katsojia kuin Yle1 tai 2. Plazanörtti varmasti huomaa ajoissa miltä kanavalta sarja tulee, mutta usealta tavalliselta pulliaiselta jäänee Six Feet Underit näkemättä. Ja eipä aina nuo Teeman lähetysajatkaan mitään loogisia ole.

 

Muistutellaanpas tästä. Eli 1.4. alkaa...

 

Taksomykke, olisi mennyt taatusti ohi tämä ilman muistutusta.

 

No muistutetaan nyt vielä kertaalleen, että tänään tämä yksi nolkytluvun parhaista draamoista alkaa alusta Yle Teemalta, kello 22:00.

Uusinta perjantai-iltaisin.

 

** VOI SISÄLTÄÄ PIENIÄ SPOILEREITA **

Mullan Alla sarja on nyt katsottu kokonaisuudessaan ja ylisanoja tekee mieli vuodattaa. Ensimmäisen kauden katsoin aikoinaan nopeasti dvd:ltä ja sitten seuraaminen vain jäi, vaikka tykkäsinkin kovasti ekasta kaudesta.
Uusinnat kun Teemalta alkoi niin tallensin kaikki jaksot, koska oletin että tässä olisi sarja josta vaimokekkin tykkää. Vaimoke tykkäsikin sen verran että television esitystahti ei kelvannut, joten tilasin tuon kaikki kaudet sisältävän boksin. Sen tahtiin sitten elettiin ja aika nopeaan tahtiin kaikki 5 kautta katsottiin.

Viimeinen jakso loppui n. tunti sitten ja vaikka tuntui että liian monta tarinaa jäisi selvittämättä niin ei nyt tule oikein mitään mieleen, mikä olisi jäänyt ilmaan leijumaan. Kyyneleet toki valuivat ja haikea olo oli kun lopun musiikkikollaasi loppui, mutta se on kai normaalia kun näin helvetin hyvä sarja loppuu.

Vaikea sanoa mikä sarjassa oli parasta ja edes sitä kuka oli suosikkihahmo, mutta koetetaan.
Vaikka niin monia loistavia hahmoja vilisi niin jatkuvasti tuntui että Perheenäiti Ruth (loistava Frances Conroy) oli se jonka tekemiset kiinnosti eniten. Tuo täysin eksyksissä ollut hahmo sai nauramaan ja kyynelehtimään hyvinkin usein. Surkuhupaisat suhdesekoilut vuorotellen lämmitti sydäntä ja sitten repi sen rikki. Aivan mahtavaa televisioviihdettä.

Natea voi varmaan pitää koko sarjan päähahmona, mutta omalla listalla tämän tarina jää Davidinkin taakse. Naten Brenda-suhde ärsytti välillä todella paljon, johtuen toki myös siitä että Brendasta oli tehty todella kamala hahmo. Kun Lisa tuli Naten elämään niin se tuntui päälleliimatulle, mutta tämä tarina aiheutti koko sarjan parasta antia.

Davidin kamppailu ensin oman seksuaalisuuden ja myöhemmin niin monien muiden ongelmien kanssa oli hienoa seurattavaa. Jotkut toki vierastavat tätä hahmoa ja on kuulemma pari chattilaista leimanneet koko sarjan "homosarjaksi" Davidin ja Keithin takia.
Viimeisen jakson hienoimpia hetkiä oli kun David sanoi olevansa onnellinen .. ainakin itselleni tuli sellainen "Vihdoinkin!" olo.

Claire oli kiva, mutta hänen tarinansa tarjosi myös sarjan heikoimpia hetkiä. Niistä kohta lisää.

Sivuhahmoja sarjassa vilisi ja suurin osa oli loistavia.
Top3 (ei järjestysnumeroita):
* Nikolai - Mahtava ryssäjyrä jonka sympaattista olemusta jäi kaipaamaan.
* George Sibley - Mieleltään heikko isäpuoli Fisherin sisaruksille. James Cromwell sai hahmosta aikaiseksi niin rakastettavan.
* Bettina - Kathy Batesin rempseä hahmo repi Ruthista esiin uudenpuolen ja toi aina esiintyessään sarjaan lisää eloa.

Toki sarjassa oli heikkouksia, mutta vaaka kallistuu niin vahvasti loistavan puolelle että niitä on vaikea nimetä useita.
Välillä ärsytti liian usein käytetty tehokeino, jolla esitettiin mitä hahmon pään sisässä liikkuu. Eli kohtaus meni aivan absurdiin suuntaan ja sitten palataan todellisuuteen ja joku olikin vain vajonnut ajatuksiin.
4. kausi toi mukanaan ärsyttäviä Clairen opiskelijakavereita, joista etenkin Mena Suvarin hahmo oli todella kamala ja Claire/Eden-tarina tökerösti kirjoitettu.

Tiivistettynä:
Mullan Alla oli sarja joka sai nauramaan, kyynelehtimään ja miettimään asioita. Onko tässä uusi kaikkien aikojen suosikkisarjani, nyt ainakin tuntuu sille.

 

:weep: Mun mielestä Brenda on ihqu :weep: Ei saa kiusata.

 

Jaa, jokos tätä tuolta asti on tullut seurattua? Ensimmäisellä kierroksella sarja meni ohi, mutta onneksi nyt sain uuden tilausuuden tutustua sarjaan. Ja onhan tämä ollut makoisaa seurattavaa... kyllä sitä Laadun isolla L:llä aina tunnistaa, ilman HBO:n tunnustakin. Harvan draaman koukkuun tulee jäätyä, mutta tähän tuli. Idea hautaustoimiston työntekijöiden elämän seuraamisesta tuntui kiehtovalta, ja sitä se on ollutkin.

Ollaan näköjään siis 2. kauden loppupuolella tällä hetkellä. Vähän hitaaltahan tämä jakso viikossa-tahti kieltämättä tuntuu, mutta vaikka diggailenkin isolla kädellä ja dvd:t olisivat olemassa, en niitä varmaankaan tule hankkimaan. Seurataan nyt näin.

 

Tuli katsottua syksyn/joulun tienoilla sarjaa omaan tahtiin DVD-uusintoina ja vaikka aiemmin en yhdellekään televisiosarjalle tai elokuvalle ole kirjaimellisesti itkenyt, niin nyt sarjan loppuun päästyäni pamahti kyllä hanat auki. Enpä ole missään muussa televisiosarjassa nähnyt yhtä tunteikkaita kohtauksia kuin mitä Six Feet Under tarjosi jakso toisensa jälkeen. Huikean sarjan päättävä vielä huikeampi päätösjakso on surullisuudessaan, mutta toivorikkaudessaan ja kauneudessaan jotain sellaista jonka edessä jää sanattomaksi punnitsemaan mielessään juuri näkemäänsä ja kenties omaa elämäänsä.

Sarjassa parasta ilmiselvien seikkojen kuten mahtavan kässärin ja loistavien näyttelijöiden lisäksi oli mainiot, moniulotteiset hahmot ja tapa jolla hahmojen välisiä suhteita kuvattiin. Hahmogalleriakin oli miellyttävän kirjava aina Clairen nistikavereista, Brendan äitiin ja maan mainioon Bettinaan.

Ylisanat taisivat mennä jo fanilasien läpi ladeltuihin naurettavuuksiin, mutta minkäs teet. Paras sarja kautta aikain, ei sille mitään voi. :naminami:

 

Jos tämä on vielä joltain näkemättä, niin ensi maanantaista (30.5.) alkaen Yle Teema näyttää sarjan alusta loppuun, jaksot joka arkiyö.

 

Hmm, joko taas... Yle voisi kyllä hyvällä syyllä esittää myös The Wiren jossain vaiheessa, varmastikin se on monilta näkemättä.

 

Katsoin tätä aikoinaan yhden (ekan) jakson. Ahdisti ja väsytti. Ehkä noista hautaustouhuista ei sitten saa kunnon kiinnostavaa draamaa ainakaan näin.

Hemmetin hyvin todettu. Itsekin muuten ihailin tuossa joku päivä Kaunareiden näyttelijöitä.

 

Naah. Brooken (Katherine Kelly Lang) kirurgeilta alkavat olla paukut lopussa.

 

Laatuahan tämä sarja on heti on heti ensimmäisestä jaksosta lähtien, kun muistin virkistämiseksi eilisen jakson katsoin. Ja "sieluton" taitaa olla viimeinen adjektiivi jolla Six Feet Underia kuvailisin.

 

Minäkin tuota ensimmäistä jaksoa hieman vilkuilin, vaikka koko hoito tulikin katsottua toistamiseen läpi n. vuosi, puolitoista sitten ja kyllähän tästä taas se tietty maaginen tunne tulee kun sarjaa vähänkin katsoo. Oikeasti parempaa draamaa saa hakea ja se että sarja kirjoitti viimeiset rivinsäkin uskomattoman tyylikkäästi ja sarjan perusluonteeseen/tematiikkaan kuuluvalla tavalla on esimerkillistä. Henkilöhahmot ja heidän suhteensa ovat kaikessa moniongelmaisuudessaan kiehtovia ja kokonaistoteutuksesta oikein huokuu se syvä ymmärrys ja sydämellisyys näitä kohtaan. Halvan mauttomuuden puolelle ei sorruta missään vaiheessa. Kuolema ja menetys ovat niitä pääteemoja läpi sarjan, mutta mitenpä tämä samaan aikaan onnistuu olemaankin niin täynnä sydäntä ja elämää. Ja tosiaan, SFU:n kutsuminen sieluttomaksi on kyllä pahimmanlaatuista pöljyyttä ja näköalattomuutta. Mutta oh well... mihinpä täällä dvdplazalla ei törmäisi?

Ihmettelen sitä, miksei sympaattisesta ja osaavasta Peter Krausesta ole tullut suurempaa staraa SFU:n jälkeen. Kaikki edellytykset löytyy.

 

Tästä tulikin mieleen, että Krausen uusi sarja Parenthood alkaa kohta pyörimään Maikkarilla.