Nuori poika elää äitinsä kanssa syrjäisellä maatilalla metsän keskellä. Väkivaltainen isä on suljettu vankilaan, jossa poika aika ajoin vierailee. Elämä on yksinkertaista, kunnes eräänä sateisena iltana kotitilalle saapuu muukalainen luoti kyljessään ja mukanaan viesti pojan isältä. Vastahakoisesti äiti ja poika antavat tuntemattomalle turvapaikan. Jukka-Pekka Valkeapään ensimmäinen pitkä elokuva on arvoituksellinen ja voimakas tarina petoksesta, rakkaudesta ja uskollisuudesta. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 30.01.2009
Kuvista päätellen hienon näköinen leffa! Tarinasta en sitten tiedä, mutta tämän voisi katsella jo pelkästään visuaalisen ilmeen vuoksi.
Tämän ensi-ilta on ollut viime perjantaina, ja tämä kiinnostaisi, mutta näytöksiä ei ole Finnkinon sivuilla merkattu muualle, kuin Helsinkiin ja Turkuun? Eikö tätä tosiaan ole ko. kaupunkien ulkopuolella ollenkaan, ja eikö ole edes tulossakaan?
Huh huh, kun tosi tylsä. En oo pitkään aikaan nähnyt noin tylsää lefaa. Varsinkin ekan 75 min aikana (kokonaiskesto 105 min) silmät menivät vähän väliä kiinni, enkä ole ihan varma, vaikka olisin vähäksi aikaa nukahtanutkin. Välillä tosi kovat äänet elokuvassa herättivät silmät auki. Ainakaan sinä aikana, mitä näin (siis jos vähäksi aikaa nukahdin) yksi suosikkinäyttelijöistäni Jorma Tommila ei ollut edes paljoa lefassa. Tää leffa oli vähän tällanen taidelefa, josta en oikein tajunnut, mihin siinä milläkin pyrittiin, ja mitä siinä oikein tapahtui, tai siis mitään ei oikein tapahtunut, ja jos tapahtui, niin en tajunnut, mitä. Puhetta oli todella vähän elokuvassa. Ehkä mua väsytti vähän muutenkin, mutta kyllä se elokuvan tylsyys lisäsi väsymystä entisestään. Ei ollut paljoa elokuvaa mennyt, kuin ekan kerran meni silmät kiinni. Suomalaisissa arvosteluissa tätä on enimmäkseen kehuttu, ja verrattu Tarkovskyyn, ja voittihan tää jonkun Göteborgin filmifestivaalin pääpalkinnon. Tähtiä 2+.
Ihan puskista tää tuli, en edes tiennyt että moinen leffa on olemassa ennenkuin kaveri käski lähteen kattoon. Kyllä kannatti. Tää oli about kaikkea sitä mitä AJ Annilan "Saunan" olisi suonut olevan; tyylikäs, vaikuttava, ahdistava ja mystinen olematta tippaakaan korni tai hölmö. Kovin suomalainen elokuva, hyvässä merkityksessä Tunnelma on hieno, ja sitä tuetaan äänimaailmalla ja kuvauksella nätisti. Lapsen näkökulmasta tarina ja tapahtumat esitetään varsin onnistuneesti, kyllä tämä mielestäni toimii huomattavasti paremmin kuin esim Pan's Labyrinth. Lähes tuntematon näyttelijäporukka on myös tilanteen tasalla, mutta varsinkin tuota nuorta poikaa esittänyt venäläinen(?) onnistui hienosti. Paljon jätettiin asioita auki ja symboliikkaa tuntui asioista löytyvän, mikä luonnollisesti takaa sen että tulen tämän elokuvan vielä monesti uudelleenkin katsomaan. Kerronta oli tietysti melko viipyilevää ja dialogin vähyys saattaa joitakin rasittaa, mutta en kyllä näin vahvaa teosta voi mitenkään tylsäksi sanoa. Tietysti tämä kannattanee jättää väliin jos Tarkovskit ja Lynchit ei iske, tai jos leffoja katsoo lähinnä viihteen vuoksi. Kyllä kelpasi kerrassaan! Nyt ei hävetä olla suomalainen. *****/*****
Olet väärässä, Muukalainen oli kaikkea muuta kuin tylsä! Mitään en tästä tiennyt kun nappasin alelaarista eurolla kotiin. Kyseessä on hyvin kerrottu tarina. Kokonaisuus on visuaalisesti upea ja kerrankin suomalaisessa leffassa dialogi ei tökkinyt. Hieno leffa kaikin puolin. Odottelen innolla tältä kaverilta lisää. 4½/5