Mua ihmetyttää, miksi elokuvissa tulee näitä mokia, että ensin näyttelijä vaikka osoittaa vasemman käden sormella ja seuraavassa kuvassa oikean käden sormella. Onko se oikeasti niin vaikea muistaa seuraavassa kohtauksessa, kumman käden sormella osoitti edellisessä kohtauksessa. Tai, miksei tarkisteta kameran nauhalta, kumman käden sormella osoitti edellisen kohtauksen lopuksi, jos ei muista.
Tuota itsekin olen joskus ihmetellyt ja naureskellut. Mutta on tullut vastaan kohtauksia, jossa on esimerkiksi leikattu jotain siitä välistä ja näin näyttää tökeröltä.
Itse teen jonkinasteisia lyhytelokuvia, ja voin kokemuksesta todeta, että yllättävän vaikeaa on näytellä täysin samalla tavalla useita, jopa kymmeniä kertoja. Pilalle menneet uusintaotot ja muu sähellys vaikeuttaa muistamistakin, eikä kehittämätöntä filminegatiivia niin vain kelailla ja katsella kuin videota.
Elokuvia ei kuvata kronologisessa järjestyksessä, vaan esimerkiksi sen mukaan missä kohtauksissa jotakin lavastetta tarvitaan. Peräkkäisten kohtausten välillä on saattanut siis kulua viikkoja. Ei ihme, jos virheitä jää filmille.
Niinpä. Otoksien välillä saattaa olla viikkoja ja joskus jopa kuukausia (jos esimerkiksi kuvataan jälkeenpäin jotain follow-up:eja). Kuvauspaikalla on henkilö, Script Supervisor, jonka tehtävänä on tehdä pilkuntarkkoja muistiinpanoja kaikista otoksista. Esimerkiksi kirjoittaa muistiin missä kädessä sankari piteli savukettaan ja oliko solmio löysällä vai kireällä jne. Script Supervisor myös yleensä kirjaa alas mikä otoksista oli silloin ohjaajan mielestä "se" otos joka leffaan tulee ja mitä linssiä, valaistusta jne käytettiin. Sanomattakin pitäisi olla selvää että tehtävä on melkoisen haastava. Paljon pitäisi saada paperille lyhyessä ajassa, eikä sekoilla yhtään. Joskus nuo muistiinpanot eivät ole täydellisiä, tai niitä ei jälkeenpäin osata/viitsitä tulkita oikein. Joskus ohjaaja muuttaa mieltään, ja "se" otos ei tulekaan elokuvaan, vaan joku ihan muu. Tällöin muistiinpanot savukkeesta ja solmiosta joutuvat roskakoppaan. Silloin tapahtuu noita jatkumomokia.
Jonkun elokuvan dvd-extroissa oli juttua, että kyseisen elokuvan kuvauspaikalla oli joku henkilö Polaroid-kameran kanssa kuvaamassa. Yrittivät tällä konstilla minimoida jatkuvuusvirheitä.
Argh. Kyllä välillä menee mieli elokuvista, kun bongaa näitä jatkumovirheitä, tai kun lukee niistä. Nyt katsoin äsken Spider-Manin, enkä siinä huomannut paljoa virheitä, mutta kun katoin IMDB:stä, niin sinne oli jatkumovirheitä listattu aivan valtava määrä. Itse bongasin lopusta lähinnä kohdan, jossa Dunstin hahmo pitää oikean käden hanskaa suunnilleen Maguiren poskella. Välillä se käsi on siinä leuan/posken tuntumassa, mutta sitten Maguiren korva onkin Dunstin hanskojen sormien välissä, ja yksi kohtaus on välissä, jossa Dunstin käsi ei edes ole Maguiren naamassa, ja seuraavassa kohdassa se taas on. Molemminpuolinhan tuo on kuvattu, että saadaan molempien naamat vuorotellen kuviin, mutta eikö totakin nyt olis voitu kattoo nauhalta, että missä se käsi on, niin olisi sitten voitu sanoa Dunstille (jos ei se muista), että pidä se käsi siinä kohdassa Maguiren naamaa, kun kuvataan kohtaus seuraavasta kulmasta. Ja jos ei tällaista asiaa osata tehdä oikein, niin pidetään se käsi sitten vaan koko ajan alhaalla, niin ei tule mokaa. Tuntuu välillä, ettei elokuvantekijät välitä edes mokistansa, miettivät että "rahaa on, ei sen niin väliä, vaikka tehtäs hutasten", haaskaavat elokuvaa tehdessä valtavan määrän rahan kuin kankkulan kaivoon vasemmalla kädellä tehden. Lisäksi ihmetyttää, kun usein elokuvan ulkokohtauksessa autot/kävelijät katoavat taustalta seuraavassa kuvassa. Perkele, älkää tehkö mitään ulko-/liikennekohtauksia, jos ette osaa tehdä niitä kunnolla ilman jatkumovirheitä, tai sitten kuvaatte yhdellä kameralla yhdellä otolla kohtauksen, niin ei ainakaan tule mokia. Ne on kans aika pahoja ja käsittämättömiä virheitä, jos mikki näkyy. Siinä Hollywood-elokuvien lopussa on niin käsittämättömän ison listan tekijämäärä, että täytyy ihmetellä, miten nämä mokat ovat mahdollisia. Itse en kyllä usein lue IMDB:stä näitä mokia, alkaa vaan vituttamaan. Nykyään tulee kyllä elokuvista tarkkailtua häiritsevänkin paljon näitä jatkumovirheitä, että miten käsien paikat vaihtuvat kuvakulman vaihtuessa. Kuinka paljon muita harmittaa elokuvien virheet? Ja millaiset virheet harmittavat (eniten)? Vievätkö mokat pois makua/nautintoa elokuvasta, vai onko virheitä kiva bongata? Mulla nimenomaan jatkumovirheet (kun esimerkiksi käden ja esineiden paikat vaihtuvat) vievät makua, nautintoa, arvoa, uskottavuutta ja realistisuuden tuntua pois elokuvasta. Jatkumovirheistä tulee jotenkin olo, että nyt ovat olleet amatöörit asialla, kuin elokuva olisi halvalla tehty. Mua sen sijaan ei häiritse juuri sen tyyppiset virheet, että "tuota asiaa ei oltu keksitty vielä 1983, johon elokuva sijoittuu, se keksittiin vasta 1984". En tuollaisiin virheisiin kiinnitä juuri huomiota, tietysti sellaiset mokat vituttaisivat, jos vaikka 60-luvulle sijoittuvassa elokuvassa puhuttaisiin kännykällä. Eikä mua häiritse sellaiset jotkut tieteelliset virheet, tai että vaikka joku tietty kemiallinen aine ei oikeasti aiheuta tuollaista reaktiota. Itse en edes monasti kiinnistä siksi tuollaiseen huomiota, koska en edes välttämättä tiedän asian oikeasti olevan niin. EDIT: Tuli mieleen The Kid, jossa Bruce Willisin esittämän hahmon elämään tulee Bruce Willisin hahmo nuorena pikkupoikana, jolla on kuitenkin eriväriset silmät, kuin Bruce Willisillä on. Ei sitten tullut elokuvantekijöillä mieleen tarkistaa pikkupojan silmien väriä, kun tekivät castausta.
Itse en avaa omaa ketjua, mutta toki joku saa avata, vaikka äänestyksenkin kanssa, tyyliin "minkätyyliset leffamokat häiritsevät, vai häiritsevätkö mitkään".
Mielestäni aikajatkumovirheet eivät ole varsinaisia virheitä, saisihan sillä leffaan 30min.lisäpituutta jos kaikki ajalliset asiat pitäisi näyttää. Mites esimerkiksi jos leffassa lennettäisiin Jenkeistä Kiinaan, pitäisikö koko lentomatka kuvata. Pitäisikö ilmoittaa tyyliin 10h tuntia myöhemmin, sitten joku rupeis valittamaan että ei se noin kauan kestä vaan 12h. Perkele leffa maksaa 50milj, eikö siihen hintaa ois voinu soittaa finnairille ja kysyä kauanko se lento kestää. Eli itseäni ei häiritse käden liikkeiden paikat, ellei se nyt ole ihan radikaalia että ensin oli peukalo omassa hanurissa ja sekunnissa se onkin kaverin suussa. Tämä on vaan mun mielipide, mutta jokaista häiritsee eri asiat.
Sitten voisi katsoa ja tarkistaa nauhalta, miten asiat/esineet olivatkaan silloin aiemmin, ennen kuin jatketaan tietyn kohtauksen elokuvantekoa tauon jälkeen. Kuvakulmien miettimiselläkin voi välttää jatkumovirheitä, ja sillä että näytetään yhtä ihmistä kerralla. Siis että pöydässäkin kuvataan pelkästään ensin henkilöä A, sitten henkilöä B, sitten taas vuorostaan henkilöä A, eikä siten, että molemmat (A ja B) näkyvät kohtauksen missään vaiheessa samassa kuvassa. Elokuvien jatkumo- ja muille virheille voisi jakaa palkintoja, eli esim. jaettaisiin Razzie -tyylisesti palkintoja elokuvalle, jossa on eniten jatkumovirheitä, ja jossa on pahin jatkumovirhe. Voisivat elokuvantekijät enemmän alkaa huomioimaan virheiden välttämistä, kun julkisesti ilmoitettaisiin tällaisen gaalan "voittajista". Lisäksi joku voisi jälkeenpäin näyttää elokuvantekijöille aina elokuvistaan kohdat, joissa on virheitä. Saattavat elokuvantekijät muuten punastella tälläkin hetkellä ensi-illassa, kun huomaavat elokuvansa jatkumovirheitä. Varsinkin kun tietävät palkkansa suuruuden (Hollywoodissa varsinkin). Harvoin muuten lukee mediasta mitään juttua, missä ohjaajat kertoisivat suhtautumisestaan jatkumo-, ja muihin, virheisiin elokuvissaan.
No tämähän se olisikin fiksu tapa tehdä taidetta. Eikö olisi parempi jättää tekemättä kokonaan ettei vaan tule mokia? Tai sitten ei... Ehkä tämä ei yleisesti ottaen kiinnosta kovin montaa. Monet kun käyttävät aikansa ennemmin itse musiikin kuunteluun kun levyjä väärinpäin pyörittäen saatanallisia viestejä etsien tai nauttien elokuvasta teoksena ennemmin kuin tähystäen jotain klaffivirheitä. No, meitä on moneksi...
Usein nuo ovat heillä tiedossa, mutta jättävät ne silti sinne koska joku elokuvallinen seikka painaa otoksessa enemmän. Esim. katsoin juuri dokkarin Batmanin teosta jossa maskeeraaja valitteli kun Burton oli Nicholsonin nappisuorituksen takia jättänyt leffaan kohtauksen jossa Jokerin valkoisessa kaulassa näkyi purppuraa kenkälankkia. No kuinka tämä lankki joutui kaulaan? Jokerin valkoista maskia oli tarttunut hänen purppuraan takkiinsa ja sen sijasta että olisivat puhdistaneet takin, he peittivät sen purppuralla kenkälankilla, joka taas tarttui takaisin Jokerin valkoiseen kaulamaskiin:OI:OI Tuo on typeryyttä. Burtonin päätöksen kohtauksen nähtyäni ymmärrän. Maskeeraajien päätöstä en sitten vähääkään...
Ei pienet jatkuvuushäiriöt haittaa, mutta joskus isoimmissa leffoissa tulee sellaisia mokia vastaan että ei hyvää päivää. Esim. Shooterissa Mark Wahlbergin esittämää hahmoa ammutaan kahdesti, olkapäähän ja tuohon kyljen kohdalle. Nämä kaksi haavaa näytetään selvästi ja mainitaan dialogissa, mutta myöhemmin haavoja ommeltaessa ja paikatessa on jäljellä vain olkapään osuma. Melkoista elokuvataikaa kun haava häviää itsestään.
Katsoin eilen Lord of Warin. Päähenkilö katseli uutisista Gorban ilmoitusta Neuvostoliiton kaatumisesta, niin silmään pisti että telkkari oli littumallia. Samassa kohtauksessa päähenkilön poikavauva otti ensimmäiset askeleensa. Myöhemmin kun elokuvassa siirryttiin vuoteen 2000, niin poika oli viisi- tai kuusivuotias. Noh, kaikki muksut eivät kehity samalla tavalla...
Tuohan on jo pieni ihme että haavoja edes ommellaan. Yleensä elokuvissa ampumahaavojen vauriot "menevät ohi" samalla tavalla kun normaaleilla ihmisillä menee ohi se kipu joka seuraa kun lyö varpaansa johonkin kiinteään. Ylipäänsä näiden haavojenompelemiskohtausten funktio tuntuu olevan että saadaan hetki jonka aikana hahmot voivat pohtia syvällisiä, ennen seuraavaa teurastuskohtausta. Näin saadaan toimintaleffaan ujutettua ainakin se 5-10 sekuntia käsikirjoitusta jonka tarkoituksena on syventää sankarin persoonaa, ja vaikkapa luoda hiukan romantiikkaa kun haavoja ompelevan naispääosan ja sankarin silmät kohtaavat vain hetkeksi.
Ainakaan muksu ei ole sitten Forresterien sukua. Kaukkareissa kun erinäisistä salasuhteista syntyneet mukulat ovat aina muutaman tuotantokauden ajan sylilapsia, ja yhtäkkiä yhden kausitauon jälkeen sellaisia 16-vuotiaita. Ilmeisesti tuommoissa romanssien ja petosten ympärillä pyörivissä saippuaoopperoissa ei ole juuri juonikuvioita joihin 5-12-vuotiaat lapset sopisivat.
Minua eivät elokuvamokat haittaa, elleivät suorastaan hypi silmille. Vaikka Esimerkiksi joku kuvaa antiikin Roomaan sijoittuvaa gladiaattoritaistelua kännykkäkameralla ja sitä esitetään monen minuutin ajan lähikuvalla. Virheiden etsiminen ei edes pitäisi olla itsetarkoitus, sillä kaikki tekevät virheitä. Ihmisiä ne elokuvatekijätkin vain ovat. Virheiden etsiminen ei mielestäni edes ole aitoa elokuvaharrastamista. Jos keskittyy elokuvan nauttimisen sijasta etsimään virheitä, niin kannattaa harkita harrastuksen vaihtamista.
Monkin kohtaus jossa esitellään jatkuvuushäiriöt oikein kunnolla: http://www.sendspace.com/file/erld13 Ei tarvitse Monkin havainnointikykyä huomatakseen virheet.