The Curious Case of Benjamin Button (David Fincher)

Ihan mukava ja kiva ja vaimo tykkäs ni sen kanssa jakso kattoa. Lyhyempi ois saanu olla ja jotenkin hidas ja paljon turhaa. Juoni oli toisaalta ok toisaalta aika turha. Vaikea sanoa. Aika pettymys kuitenkin.

3-/5

 

Tämä ei millään voi olla noi huono.

 

Mielestäni ihan mainio pätkä ja sai raavaan miehenkin kyyneliin lopussa. En ehkä toista kertaa katso, mutta kyllä tämä kannatti kerran kokea.

3.5 / 5

 

Alkuvuoden parhaita ja miksei samantien vuoden parhaita.

5/5

 

Uskomatonta tuubaa. Oliks tän ohjannu Ere Kokkonen vai Timo Koivusalo? Leffa on tämän vuoden Oscar-ehdokkaista ainoa torttu, ja jokainen Oscar tälle on isku vasten elokuvataiteen kasvoja. Oikein vastenmielistä amerikkalaista pseudo-intellektuellia plörinää, joka kantaa harteillaan vaivaannuttavaa akateemisuuden viittaa, ja kierrellen kaarrellen mankuu niitä pystejä, ikään kuin muka ei olisi niiden kiilto silmissä tehty.

http://www.funnyordie.com/videos/35b0167b17/the-curious-case-of-forrest-gump

0/5

 

Kiitokset "RobanHood":ille linkistä.

Aiempaa postaustani (löytyy sivulta 1) kirjoittaessa ihmettelin, miksi kukaan ei ollut maininnut Forrest Gumppia, kun se kummitteli minun mielessäni koko leffan ajan.

Olo nyt varsin helpottunut

 

Jos vähän googlettaa niin voi myös löytää nuo kaikki asiat mitä video mainitsee (osittain myös vääristellen molempien elokuvien kohtauksia) yhdistettynä melkein mihin tahansa julkaistuun elokuvaan. Täysin pinnallisia yhtäläisyyksiähän nuo ovat.

 

Joku ei tykkää

http://uutiset.msn.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Benjamin%20Button%20on%20laskelmoitu%20ja%20falski/1135243669754?ref=msn

 

Ei ollut hyvä tämä.

-Kehystarina oli täysin turha
-Tarina kellosta oli täysin turha
-Forrest Gump
-Liian pitkä
-Liian lyhyitä kohtauksia
-Ei mitään juonta, menee vain alusta loppuun
-Voi ...... se mummo siellä sairaalassa oli huonosti näytelty

Oli siinä jotain hyvääkin, hienon näköinen toki ja ne Benjaminin ulkomaan reissut oli mielenkiintoisia. Mutta muuten täyttä Forrest Gumpia huonommin tehtynä.

 

Hienon Zodiacin jälkeen joidenkin kovin arvostamalta "mestariohjaaja" Fincheriltä vuorossa taas heikompi tuotos. Ylipitkä ja hengetön love story ei onnistunut saavuttamaan tavoittelemiaan tunnelmia oikein missään vaiheessa, eikä se Benjaminin ihmeellinen elämäkään lopulta nyt niin ihmeellinen ollut, että olisi jaksanut kannatella elokuvaa koko kestonsa ajan. Aikamoinen sokeamykkä kana saa olla, jos Buttonin ja Forrest Gumpin välillä ei huomaa muita yhtäläisyyksiä, kuin käsikirjoittajan nimen. Ei tämä nyt varsinaisesti huono ollut, mutta vastaavaa kerran katsottavaa keskinkertaisuutta on elokuvamaailma pullollaan.

3-/5

 

Ei tullut kertaakaan katsottua kelloa, mitä pidän hyvän elokuvan merkkinä. Selvästi kääntyy positiiviselle puolelle ja muutamat jutut jättävät mietityttämään jälkeen päin. Love storyn rinnalla vähintäänkin yhtä tärkeinä asioina omasta mielestäni tässä käsiteltiin vanhenemista ja luopumista, yksinäisyyttäkin, ja kaiken katoavaisuutta varsin kauniilla otteilla.

Onhan tässä yhtäläisyyksiä Gumpiin, mutta perusvireessä on selvä ero. Siinä, missä Gump on kepeä ja hauskuuttava, on tämä enemmänkin seesteinen ja melankolinen.

 

Luojan kiitos tämä ei voittanut parhaan elokuvan pystiä. The Curious Case of Benjamin Button on komeannäköinen, kaikinpuolin hyvin tuotettu ja kohtalaisen hyvän tarinan omaava elokuva. Samalla se on kuitenkin ylipitkä, varman päälle pelattu ja kovin hengetön teos. Missään vaiheessa elokuva ei onnistunut koskettamaan, vaikka se sitä kovin yritti, ja tässä tulee suurin ero tässäkin ketjussa monesti verrattuun Forrest Gumpiin (joka sekin on hieman yliarvostettu leffa).

Outoja olivat monet kohtaukset...esim. miten elokuvan keskivaiheilla oleva hassu leikittelyosuus sattuman osuudesta

Спойлер

Daisyn onnettomuuteen

liittyi elokuvan muuhun sanomaan? Näyttelijät olivat ihan hyviä, mutta ongelma olikin valjuissa hahmoissa, joista ei loppujen lopuksi jäänyt yhtä onnistuneen hauskaa sivuhahmoa (salamaniskujen kohteeksi joutunut papparainen) lukuunottamatta mitään käteen.

Zodiac oli komea paluu Fincheriltä ja on hiukan harmi, että mies lähti tällaiseen oscarjahti-projektiin. 2½/5

 

Спойлер

Pappahan kertoi koko ajan, että salama iski 7 kertaa, mutta sain laskettua vain 6. Sekosinko laskuissa vai jätettiinkö yksi näytämättä?

 

Спойлер

Chatissa mietimme, että 5-6 iskua näytettiin, mutta ei kyllä kaikkia seitsemää ja muutenkin papan kohtalo jäi avoimeksi. Hieman omituinen ratkaisu tämäkin.

 

Спойлер

Pappahan kuoli ja viimeinen isku näytettiin hautajaisten / kuolinkertomuksen yhteydessä / epilogin yhteydessä. Mutta ei sitä sen tarkemmin kyllä kerrottu.

 

Спойлер

Juuri näin. Tätähän pohjustettiin myös Papan viimeisen kohtauksen parissa, jossa tämä kertoo Benjamille elämästään ja lopuksi toteaa ukkosen olevan tulossa - arvaten että nyt viedään viimeistä.

 

Olen noita mainoksia ja trailereita katsoessa miettinyt, että miksi vanha Button on jotenkin epäaidon ja jollain tavalla jopa inhottavan näköinen.
Asia sitten selvisi tänään, kun luin MBNetiä: Vanhan Buttonin pää on täysin digitaalinen (linkki).

Jostain syystä omistan jonkinlaisen absoluuttisen digisilmän joka reagoi heti, jos jokin asia on tehty huonosti (tai ei tarpeeksi hyvin) cgi:nä.

Joten taitaapi jäädä katsomatta tämä leffa.

 

Спойлер

Ahaa, no papan kuoleminen meni itseltä täysin ohitse. Siltikään noita salamaniskuja ei kyllä mielestäni seitsemää näytetty .

 

Pitäisi varmaan katsoa joskus tämä uudestaan, tosin liian pitkä huvikseen uudestaan katseltavaksi. Ei tämä kuitenkaan surkea tekele ole, mitä jotkut väittävät. Hieman sama kuin pitkissä kirjoissa, niin nämä kolmen tunnin elokuvat vaativat hieman eri asennoitumisen. Kun kyseessä on vielä suht hidastempoinen draama, niin ei nykyimmeisen mtvpää voi kestää tätä kärsimystä, kun kuva ei vaihdukaan joka sekunti ja missään ei näy räjähdyksiä. Ihan kelpo kuva tästä jäi katsomisen jälkeen, vaikkakin pituus vaikutti katselukokemukseen heikentävästi. Siltikään en olisi rainaa laittamassa leikkauspöydälle, koska kyllä mereen muutama kolmen tunnin pätkäkin sopii. Onhan Bitt tässä hieman eri vedossa kuin esim. Burning After Readingissä . Muutenkin elokuvan vanhenemisnuorenemis idea on suht näppärä ja jo sen vuoksi elokuva on näkemisen arvoinen. Ei tätä väliinkään voi jättää, jotta taas tietää, mistä puhutaan.

Kenelle? Ei-mtvpääimmeisille.

 

Eipä tämä tosiaankaan sen enempää Oscareita olisi ansainnut. Saavutetut kolme pystiä toisaalta menivät kyllä ihan oikeaan osoitteeseen.

Benjamin Button on harvinaisen hyvä esimerkki elokuvasta, jossa käsikirjoituksen heikkous sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti ja kenties myös leikkausvaiheessa tehdyt ratkaisut vesittävät muuten hyvää potentiaalia omanneen kokonaisuuden.

Keskushahmolle ei elokuvan edetessä kasvanut minkäänlaista persoonaa, vaan Benjamin pysyi loppuun asti tyhjänä tauluna. Usein tällaisissa elokuvissa hengen luovatkin sivuhahmot, mutta nyt yllättäen myös sillä rintamalla oltiin päädytty kovin hailakoihin ratkaisuihin. Sivuhahmot kyllä pohjustettiin (laivan miehistö, vakoojamies, merkittävä nainen vanhainkodissa, jonka nimeä Benjamin ei muistanut jne.), mutta jätettiin tämän jälkeen lähes huomiotta. Osin kerrontatavan syytäkin, mutta kaiken lisäksi elokuva loppupuolellaan unohti itsensä Benjamininkin lähes täysin. Koko vanhuusaika "eli nuorena olo" käsiteltiin vain häivähdyksinä, muutamana satunnaisena tuokiokuvana ja nousuna moottoripyörän selkään.

Hahmojen ohuudesta johtuen elokuvassa haettu tunnepuolen vaikutus jäi sekin kovin hailakaksi. Yllättäen pelkkä elokuvan trailerikin oli enemmän tunteisiinvetoava kuin lopputulos.

Kauniita yksittäisiä kohtauksia oli nivaska, irtonaisilta tuntuvia kohtauksia ja juonenpätkiä sitäkin enemmän. Hyvänä esimerkkinä vaikka tuo Hurricanen tuossa yllä mainitsema, joka oli kuin suoraan Ameliesta napattu. Pariin otteeseen elokuvaa katsoessa nousi muutenkin mieleen, että juuri Jean-Pierre Jeunet puikoissa olisi saanut lopputuloksesta aikaan varmasti kiinnostavamman.

Tehosteet onnistuivat kyllä erinomaisesti. Vanhennettuina hahmot huomasi keinotekoisesti vanhennetuiksi, mutta näyttelijöiden nuorentamisesssa elokuvassa onnistuttiin ennennäkemättömän hyvin. Varsinkin loppupuolen kohtaus Pittistä nuorempana oli uskomattoman aidonoloinen.

Haaskatun potentiaalinsa johdosta tämä yllättäen on Fincherin kenties heikoin elokuva, moni ohjaaja toki tällaisen keskinkertaisuuden mielellään heikoimmakseen varmasti ottaisikin. Tarina oli kiinnostava, tapa jolla se kerrottiin ei vain ollut aivan onnistunut.