Kivahan se on, jos sinä pidit tätä hihhulileffaa hienona ja koskettavana ja ymmärsit täysin kaverin motiivit. Tämä nyt sentään oli rohkea kaveri, normaalisti nämä vaativat vielä kansalaispalkaa että saavat olla vapaita ja toteuttaa itseään. Ja jos et ole tajunnut tai osannut lukea, niin minähän olen väärinymmäretty nero huumorintajuttomien maailmassa.
Käännös suomeksi: "Olen melko välinpitämätön leffan suhteen, tajusin silti leffan luonteesta ja muiden täällä kertomista kommenteista että tämä leffa oli joillekkin todella syvä ja koskettava kokemus, siispä dissaan sitä täällä, hieman vielä liioitellen ja ehkä joitakuita loukkaavia sanoja käyttäen, saadakseni jonkun (leffasta pitäneen) kanssani täysin tyhjänpäiväiseen väittelyyn" Älkää astuko siihen miinaan
No sinähän se herkkänahkainen olet jos kirjoituksestani olet loukkaantunut. Vai eikös täällä saa kertoa mielipiteensä leffasta? Tarinansa puolesta se oli aika turha leffa. Penn on ilmiselvästi osaava ohjaaja, joten pidän silmällä miehen muita ohjaustöitä. Ja luvallani saat rakastaa hippiä sydämmesi pohjasta ja synnyttää sille vaikka 12 rakkauslasta jos niin haluat. Jos koit elokuvan syvälliseksi ja koskettavaksi kokemukseksi, niin hyvä vaan sillä ei se minulta ole pois. Eikä sinulta ole pois vaikka minä en lirauttanut housuihin innostuksesta.
Melko tyhjänpäiväinen tapaus (leffa). Ei onnistunut aiheuttamaan minkäänlaista sympatiaa päähenkilöä kohtaan. Tuli hieman sellainen fiilis, että tyhmästä päästä kärsii. Symppispisteitä irtosi kuitenkin hieman vanhalle vaarille joka onnistui luomaan pientä tunnettakin. Tarinan opetus tais olla, ettei erakoitumalla mitään iloa saa elämään, ihmiset tarvitsevat toisiaan ja toisten rakkautta..? Sinänsä kuvaus ja ohjaus sekä näyttelytyö oli laadukkaasti toteutettu...
Tämä nyt ei vastannut millään tavalla kysymykseeni, joten ana198 lienee tosiaan oikeilla jäljillä. Kiva jos on kiva että pidin elokuvaa hienona, mutta tosiaan lähinnä ihmettelin tuota viimeistä kommenttiasi, jossa sanot ettei elokuva tarjoa katsojalle mitään vaikka oma viestisikin oli pääasiassa positiivista palautetta itse tarinaa lukuunottamatta ja siihenkin liittyen itse totesit olevasi päähenkilön motiiveista aivan pihalla. Tosin viimeistään näistä myöhemmistä vastauksistasi päätellen tunnut olevan sitä hieman muutenkin, joten se kai sitten selittänee sitten loputkin.
En oleta. Pilkunnussijoiden vaatimuksesta korjaan sanomaani: "kuin mitä katsoja saa tästä leffasta... " muotoon "kuin mitä katsojana sain tästä leffasta..." Helpottaako? Jaa olen hieman pihalla kun en ymmärrä hippiromantiikkaa? ana198 taas kerran yrittää ystävällisenä ihmisenä tulkita sanomisiani ja lukee oikeinymmärrettynä nerona rivien välistä. Onneksi tämä näyttää uppoavan samanmielisten laumaan.
Kyllä. Nyt kun keksit tuon vaihtaa niin ymmärtänet myös lausahdusten erot vaikka hieman vielä pitikin ärhennellä joistain pilkunnussijoista. Eipä siinä, sattuuhan näitä aivopieruja paremmissakin piireissä. Olet hieman pihalla mm. tämän kysymyksen (johon siis vastasin jo edellisessä viestissäni) johdosta. Kertauksen vuoksi mainitsen vielä kohdan "viimeistään näistä myöhemmistä vastauksistasi päätellen" aiemmasta viestistäni. Jos vielä pitää vääntää rautalangasta, niin esim. aiempi vastauksesi kysymykseeni (joka ei siis kysymykseeni millään tavalla vastannut) vihjaili vastaajan olevan hieman pihalla.
Jaaha. Hieno leffa. Helposti väärinymmärrettävä, kun pointteja ei paukuteta lekalla eikä iskuporavasaralla katsojan päähän. Ja tokkopa kaikella niin pointtia pitää ollakaan, mutta matkana ja vanhemmuuden analyysinä upea kokemus. Nuorukaisen visio menee ymmärryksen ja hyvinvoinnin edelle. Mutta lopussa kiitos kaunis seisoo. "Happiness only real when shared". Kipsis.
Näinkin kauan kesti ennen kuin sain Sean Pennin tuoreimman ohjauksen katsottua. Pidän kovasti kaikista miehen ohjaustöistä, eikä Into the Wildin kanssakaan tarvinnut pettyä. Lähes 2,5 tuntia vierähtivät yllättävän vaivattomasti leffan upeaa kuvausta katsellessa ja tarinaa ihmetellessä. Yhtään ottamatta pois Emile Hirschin roolityöstä, niin jotenkin jäi tunne, että sivuosahahmot olivat ne jotka elokuvasta muistettavan tekevät. Pienen ongelman aiheutti monen muun tavoin päähenkilön aiheuttama ristiriita. Chris/Alex vaikutti kautta elokuvan turhan fiksulta verrattuna elokuvan päättäneisiin tapahtumiin. Eddie Vedderin musiikit, vaikka miehestä pidänkin, eivät itseeni kovin suurta vaikutusta tehneet. 4/5
Tämä kyllä teki itseeni vaikutuksen. Kaunis tarina kuinka lapsuuden traumat voikaan vaikuttaa yksilöön. Sopivan rauhallinen tahti leffassa. Ehdottomasti viime vuosien parhaimmistoa. Score oli myös hyvä.
Tuli aikoinaan katsottua yksin krapula-aamuna putkitöllöstä korvakuulokkeet korvilla, ettei vaimo heräisi. Johtuikohan kauheasta hedarista, mutta loppukohdassa pääsi tämän ukon ensimmäinen kyynel leffaa katsoessa. Ehdoton 5/5 Jälkeen päin tulin lukeneeksi kirjan, joka ei yltänyt yhtä hienoksi kokemukseksi. Missä viipyy Blu-Ray?
Katsoin tässä joulun alla uusiksi, tykkäsin ensikatselullakin, mutta nyt toimi paljon paremmin. Ihmettyttää miksi tämänkaltaiset leffat saavat yleensä osan ihmisistä vihaisiksi. Spoiler Ei kai saisi kuolla muuten kuin sydänkohtaukseen, kun katsoo sohvalta leffaa. Ei sillä, saamaton pullamössömies olen itsekin. Toki Darwin-awardsit mainittu täälläkin, niitä pitäisi kai myöntää about jokaiselle ennen sotavuosia kuolleelle, ihmiskunnan historiassa siis.
Spoiler Hyvä leffahan tämä on, eikä vihaiseksi saanut, mutta jos on ikinä käynyt metsässä edes marjastamassa niin hoksaa kyllä, että erittäin köykäisin eväin kaveri lähti metsään asumaan (eikä marjastamaan) - Darwin-palkinto on siis ansaittu. Ei se metsässä samoilu ja telttailu mitään sotimiseen verrattavaa extremeä ole.
Minut tämä leffa kyllä sai vihaiseksi. Sen takia että se muka oli tositapahtumiin perustuva mutta siinä kuitenkin esimerkiksi lopun osalta oli tapahtumat kerrottu eri tavalla vääristellen ja muutama melko tärkeä pointti itse päähahmosta jätettiin kertomatta.