Henry Millerin Kravun Kääntöpiiri tuli tässä lukaistua ja diggasin aika kympillä. Bukowskimainen iloittelu saattaa kesken kaiken katketa übersyvälliseen eksistentialismi-pohdiskeluun mutta mindfuckia ei harrasteta. Millerin kielikuvat on kyllä varsin nerokkaita. Nyt pitäisi vielä jonkin sortin essee mokomasta nykäistä maanantaiksi. Tällä hetkellä menossa pari sivistyksestä puuttuvaa klassikkoa eli Kafkan Oikeusjuttu ja Hemingwayn Vanhus ja Meri. Sitten vielä Palahniukin Eloonjäänyt ja kevennyksenä Kinskin biografia. En oikein osaa keskittyä yhteen kirjaan kerrallaan.
Tänään tuli kirjastosta haettua pari laaturomaania, jotka ovat vielä lukematta: Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys ja José Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Tuollainen 900 sivun paketti siitä muodostuu, eli hurahtaa tovi jos toinenkin :thumbsup:
Cormac McCarthyn No Country For Old Men eli suomeksi Menetetty maa tuli juuri luettua melkein yhdeltä istumalta. Uskomattoman hienosti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu jännäri, joka on samalla hyvinkin pohdiskeleva teos perseelleen menneestä maailmasta. Ja yllättävä ja erilainen loppu pisti melko hiljaiseksi. Pitää yrittää haalia muitakin McCarthyn kirjoja luettavaksi, jos sattuisivat olemaan samanlaisia helmiä.
Jokunen aika sitten luin Steven Pressfieldin Tuliportit (Gates of Fire) ja täytyy sanoa, että yksi parhaista kirjoista ikinä. Kertoo siis Thermopylain taistelusta. Välillä sai repeillä ääneen ja välillä oli pala oikeasti kurkussa. Ja tietty kylmät väreet kulki vähän väliä. Suosittelen. Muutama päivä sitten aloitin Gaimanin Tähtisumua -kirjan, ja olenkin jo puolessa välissä. Onpa muuten varsin loisteliaasti tämäkin kirjoitettu. Kivan satumainen.
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys - Viimeksi luettu, todella mielenkiintoinen kirja kyseessä. Elias Canetti: Marrakein ääniä - Nyt menossa tämä.
Koulusta joululomaa joten innostuin taas lueskelemaan. Ensimmäisenä luin harry potter sarjan päätösosan englanniksi. Viimetalvena luin englanniksi 6:nen osan (puoliverinen prinssi), ja siihen nähden tuo 7. oli paljon helpompilukuisempi. Sarjan päätösosa jaksoi pitää mielenkiintoa yllä kokoajan, ja oli teemaltaan selvästi tummempi kuin ensimmäiset osat. Harry potterin lisäksi luin Ilkka Remeksen nimessä ja veressä. Remekseltä olen lukenut aiemmin vain uhrilento teoksen, mutta sama tyyli jatkui tässä mielestäni. Kuka tahansa ihminen voi olla petturi ja lopuksi mikään ei ole sitä miltä on aluksi näyttänyt. Lisäksi tuntuu että kokoajan tapahtuu, vähän kuin 24-sarjassa. Ei tule sellaista tasaista päläpälä kohtaa. Mutta kaikenkaikkiaan oikein mielenkiintoinen kirja.
Joel McIver: Metallica Mielenkiintoinen katsaus aikamme suurimmasta yhtyeestä ja sen taipaleesta nostalgisesta 80-luvusta nykyaikaan. Joel-poika ei ole mikään virtuoosimainen sanankäyttäjä mutta mielenkiintoista tietoa diggareille tämä kirja kyllä tarjoaa.
Günter Grassin Koiranvuosia-teoksen sain luettua muutama päivä sitten. Erinomaisen Danzig-trilogian (muut osat Peltirumpu sekä Kissa ja hiiri) päätösosa. Grass jatkaa lapsuutensa Danzigin (ja osittain myös muun Saksan) kuvailemista ja samalla peilaa Saksan lähihistoriaa ja sen vaikutuksia nykyisyyteen (siis 50- ja 60-luvun taitteeseen, jolloin trilogia on ilmestynyt). Kirjan alku oli jotenkin hämmentävä ja muutaman sivun lukemisen jälkeen teki jo mieli jättää koko kirja kesken, mutta sellainen periaate itsellä on, etten kovin helpolla jätä kirjaa kesken, joten sitkeästi vain jatkoin ja se palkitsi. Koiranvuosia on mielestäni trilogian paras ja syvällisin osa. Grass tuntui olevan ainakin kirjoitusaikana aika lailla pettynyt Adenauerin talousihme-Saksaan ja siihen, miten synkkä lähihistoriaa oli maassa käsitelty. Tai Grassin mielestä ilmeisesti jätetty käsittelemättä. Grass on ilmeisesti mestarillinen kielenkäyttäjä, joten suomentajalla on ollut vaikea tehtävä. Esimerkiksi Koiranvuosia-teoksessa Grass käyttää paljon sivuja filosofi Martin Heideggerin ja erityisesti tämän käyttämän kielen ivaamiseen, joten siinä on suomentajalla tehtävää. Saksaa osaamattomana vaikea toki sanoa, miten hän tässä oli onnistunut, mutta hyvältä ainakin vaikutti. Hyvä kirja ja trilogia. Suosittelen.
Juuri aloin lukemaan uudestaan George Martinin A Song of Ice and Firea. Jos tuo seuraava osa nyt vihdoin tänä vuonna tulisi, niin pitää hiukan saada edellisten osien tapahtumat parempaan muistiin.
Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie tuli kahlattua läpi. Paikoin varsin ahdistavakin kertomus suomalaisen miehen pakkomielteestä takaisin perheensä luo omakotitalon hankinnan kautta. Hotakaisen humoristinen tyyli keventää kuitenkin tunnelmaa, ja tekee kirjasta jopa varsin viihdyttävän. Finlandiansa ansainnut.
Yhtä mieltä. Ei kannata vaivautua katsomaan ko elokuvaa, kirja on (kuten yleensä aina) aivan eri planeetalta. Huomattavasti synkempi vaikka jotenkin kepeälukuinen ja -tunnelmainen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastair_Reynolds Lunastuksen arkki sarjasta tuli luettua Phuketissa. (<- kirja myytävänä, kunto kohtalainen, vaikka vain kerran luettu. Sivut ehjät, ei taittuneita/läikkiä/kastunut, mutta yleisilme on nuhjuinen. 26€? taisi maksaa, 10+pkt?) Suosittelen lukemaan alusta koko sarjan. Erittäin viihdyttävää. Sovituksen kuilu odottaa...
Tulen alla: Emerson, Ralph Waldo: Luonto Lawrence, D.H: Poikia ja rakastajia Rodley, Chris: Lynch on Lynch Tolstoi, Leo: Sota ja rauha Twain, Mark: Tom Sawyerin seikkailut
Kunhan loma alkaa taas olisi tarkoitus saada luettua Oliver Sacksin The man who mistook his wife for a hat...
Luetuttaa, kesällä tarkotus lukea H. Potterit lävitse. Nyt Feeniksin kilta menossa, kyllä nää vaan edelleen uppoaa.
George R.R. Martinin Valtaistuinpeli oli aika loistopakkaus. Huomenna homma jatkuu sitten Kuninkaiden koitoksella. Tuo on kyllä parasta fantasiaa mitä on tullut luettua.
Viime talvena tuli luettua kaikki neljä osaa yhteen putkeen. Jos pitäisi yksi kirjasarja valita, joka lukea elämän aikana, niin se olisi tämä. Uskomaton mestariteos, jossa toimivat kaikki elementit. Hyvä arvostelu Tulen ja jään laulusta: http://koti.mbnet.fi/jsinton/gmartin.php#asoiaf Haittapuolena vain on se ettei noiden kirjojen jälkeen ole oikein mikään muu kirja enää napannut eli ei enää luetuta ja seuraavien osien odotus on tuskallisen pitkä prosessi. Lisäksi kirjasarja on aika tuntematon suurelle yleisölle. Toivottavasti mahdollinen tuleva TV-sarja muuttaa asiaa. Muutamia kavereita olen saanut pakotettua Tulen ja jään laulun pariin ja he ovat pitäneet sarjasta todella paljon. Suosittelen siis kaikille. Jos tulette pettymään niin minua saa lyödä. Nepalla on vielä monet hienot hetket luvassa sarjan parissa. Olen kateellinen.
Ehdottaisiko joku minulle jotain kirjaa, kun on tulossa pitkä junamatka ja mikä sen parempaa viihdettä kuin kunnon kirja. Aika vähän tulee luettua ja juuri luen Vanki nimeltä Papillon -kirjaa, joka on ensimmäistä kertaa saanut minut suorastaa lukkiutumaan kirjaan kiinni. Jotain saman tyylistä voisi siis suositella...
Historia-aiheisten romaanien ja tietokirjallisuuden suurkuluttajana meikäläisellä on tällä hetkellä luettavana Adrian Goldsworthyn massiivinen Caesar -elämänkerta. Tiukkaa asiaproosaa mutta todella hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Seuraavana jonossa saman tekijän "Rooman puolesta Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan". Jos Caesarista haluaa lukea viihteellisemmän ja ei-niin-faktoihin-perustuvan romaanisarjan, niin suosittelen Conn Igguldenin 4-osaista Keisari-sarjaa. Muita antiikin Roomaan sijoittuvia, suhteellisen tuoreita ja hyviä romaaneja, ovat esim. Robert Harrisin Pompeji ja saman tekijän Imperiumi (Cicerosta kertovan trilogian ensimmäinen osa). Niin ja onhan jonossa vielä Wolfgang Schullerin teos "Kleopatra, kolmen kulttuurin kuningatar". Eli mielenkiintoista luettavaa piisaa... :thumbsup: