Esimerkki: onko hyödyllistä lääkitä vaihdevuotisia naisia osteoporoosin takia ja tuhlata tutkimuksiin ja lääkkeisiin miljoonia euroja vuosittain, kun samalla joku ohitusleikkauspotilas kuolee jonoon. Jos lääkityksellä piennennetään selvästi riskiä sairastua vakavaan osteoporoosiin, niin yksittäinen potilas hyötyy mahdollisesti hoidosta. Se sydäntautipotilas taas kuolee sinne jonoon. Jos tehtäisiin toisinpäin, niin "fatso" saisi jokusen lisävuoden verisuonten kalkitsemiseen hampurilaisilla ja ihralla, mutta vaihdevuosieukko voisi murtaa lonkkansa kaaduttuaan hyvin hoitamattomalla kadulla. Kolmas optio olisi hoitaa niitä katuja ja ohitella lonkkaluunmurtumaleikkauspotilailta sästyneillä rahoilla ne sydänpotilaan sepelvaltimot. Tämä kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi turhaa, sillä kaikki tulevat kuolemaan; ainoastaan entropia on varmaa. Ja koska se on varmaa, ei oikein voi sanoa, että sen edistäminen on hyödyllistä. It´s just inevitable...
Tämäpä hauska kysely :thumbsup: Toivon että minusta on hyötyä ja hupia monellekin ihmiselle. Ainakin lapseni, vaimoni ja ystäväni kokevat riemuisaa seuraani päivittäin. Se, onko tästä yhtään mitään hyötyä tällä pikku pallosella suuressa äärettömyydessä, on jotakuinkin jokaisen oma mielipide. Aika lohduton elämänasenne kyllä on jos ei pidä itseään minkään arvoisena :weep:
Tämähän on silkkaa matikkaa. Lasketaan vain kaikki henkilön suorittamat negatiiviset asiat yhteen mm. lasten lukumäärä, jätteiden määrä, kulutetut uusiutumattomat luonnonvarat yms. yms. Sitten tästä tuloksesta miinustetaan kaikki positiiviset teot kuten metsän uudelleen istutus, kasvissyönti, luonnonsuojelu, lapsettomuus, kierrätys aste yms. yms. Mitä vähemmän negatiivisia tekoja on lopulta jäljellä sitä hyödyllisempi olet
Mulla on kaksi lasta, eli olen ollut ainakin näille hyödyksi. Olettaen että heidän elämistään tulee elämisen arvoisia.. Ilmastonmuutoksellisesti meistä kaikista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nyt ei kysyttykään sitä. Joku voisi kyllä kysyä! Montakohan ei-vastausta siihen tulisi..?
Hyöty ei ole oleellinen asia, CP-vammaisella kuuromykkäsokealla on täysin identtinen hyötyarvo kuin syöpälääkkeen keksijänerolla. Täsmälleen yhtä tärkeitä ihmisiä ovat molemmat. Ahneet Omahyväiset Terveet KapitalistiPaskiaiset vain eivät ymmärrä inhimillisyydestä mitään, eli joutaisivat hyödyttöminä saunan taakse kuopattavaksi. Mutta koska Ahneet Omahyväiset Terveet KapitalistiPaskiaiset ovat täsmälleen yhtä hyödyllisiä ja arvokkaita ihmisiä, tepastelkoon hekin rauhassa asioillaan. Mutta haitallisuuden kanssa on hieman toisin. Suurinta haittaa tuottavat oliot pitäisi installoida roskakuopan pohjalle matoja ilostuttamaan. Esimerkkinä lentokoneiden + kaksoistornien pyrotekniset väärinkäyttäjät. Ellei keksi muuta harrastustoimintaa iltansa ratoksi kuin 3000 murhaa, tällaisen haittaotuksen oikea paikka on kastematojen mahassa. Tulette ymmärtämään tämän pointin selkeämmin sitten kun kyseiset iloiset parrakkaat pyroteknikot saavat harrastetoimiensa välineiksi ydinaseita ja kemiallisia+biologisia aseita. Eli 3000:n asemasta uutisissa näkyy lukuja 30000 tai 300000 tai vielä enemmän. Ongelma on siinä, että nykymaailma arvottaa ihmisen hyötyä, eli palkitsee ennestään hyvin pärjääviä ja sorsiii sorsittuja. Jos sama budjetti (miljardi potenssiin miljardi taalaa tai sinne päin) kulutettaisiin haittahemmojen karsimiseen, loppuisi iloisten partapyroteknikoiden bileet kertalaakista. Haittojen poistaminen maailmasta on tärkeämpää kuin hyötyjen lisääminen. Kermakakku ei kaipaa lisää kermaa päälleen, vaan seassa lilluvat paskakikkareet kannattaa ennemmin noukkia pois, kakku maistuu silloin paremmalta.
Jos rahaa tai muita hyödykkeitä ei käytetä mittarina, on hyödyllisyyttä aikas vaikea määritää. Silloin ihmiset ovat täysin hyödyttömiä muille paitsi itselleen ja "perheyksikölleen". Toisaalta silloinkin tuo kuuro-mykkä rankkautuu aika alas, koska hänestä ei ole kuin taakkaa oman lähipiirinsä ihmisille. Eli näyttää siltä että The oma napa (TM) on se mikä on tärkeä :king:
Maapallon kannalta ihmisistä saatika minusta ei ole mitään hyötyä, galaktisesta näkökannasta katsoen olemme ns. pieru Saharassa, pieni määrä jätteitä avaruudessa ei tunnu vielä missään. Ihmiskunnalla on seuraavien 40-80 vuoden aikana edessä suuria haasteita, joista ei selvitä ilman tiivistä yhteistyötä tai vaihtoehtoisesti ilman kunnon maailmansotaa tai tautia joka harventaa väestöä useita kymmeniä prosentteja. Toivottavasti yhteistyö kansojen välillä saadaan toimimaan ja päästään nousemaan kehityksessä ns. seuraavalle tasolle, eiköhän sitä ole sodittu, tapeltu ja tapettu jo ihan riittämiin. Lohduttomuus näkyy valitettavasti mediassa paljon useammin kuin toivokkuus, tähänkin olisi hyvä saada muutosta. Toisaalta vaikeistakin asioista pitää puhua, mutta ns. turha kohkaus voisi jäädä vähemmälle. Pazze: Olet kyllä oikeassa tuosta haittapuolestakin, aurinko kuitenkin polttaa maapallon autioksi kivipalloksi viimeistään tuossa muutaman miljardin vuoden kuluttua, luultavasti jo paljon ennen tätä maapallon ytimen jäähtyminen ja muut seikat tekevät maapallon asumiskelvottomaksi (muutama sata miljoonaa vuotta muut kuin ihmisestä johtuvat seikat?). Toisaalta nykyisen tietämyksen valossa on mahdotonta sanoa olemmeko todella merkityksettömiä, tietomme ympäröivästä maailmankaikkeudesta on kuitenkin vielä niin hataraa, emme esim. tiedä vielä edes sitä mikä aiheuttaa esineiden massan (CERN yrittää selvittää mm. tätä).
Tuossa mittakaavassa meistä ei myöskään ole haittaa. Ihmiset ovat siis täydellisen merkityksettömiä, paitsi tietysti minä joka olen maailmankaikkeuden napa!
Aihetta on sivuttu Richard Dawkinsin kirjassa The God Delusion ja vielä aggressiivisemmin Sam Harrisin opuksessa End of Faith. Edellistä kirjaa suosittelen luettavaksi kaikille, jälkimmäisen kanssa kannattaa olla varovaisempi, koska Harrisin antiteistinen hurma käy välillä niin ylikierroksilla, että itseänikin hirvitti. Itse valitsin vaihtoehdon "Ei ole hyötyä". Ei kestänyt kauan harkita. Olen tyypillisen länsimaisen itsekkään kulutushysteerikon perikuva. Käytän paljon rahaa omaan hyvinvointiini ja viihtymiseen, ja teen aivan liian vähän mitään yleishyödyllistä. Edellämainitussa Harrisin kirjassa esitetään teesi, jonka mukaan jokainen euro, jonka käyttää mihin tahansa muuhun kuin omiin välttämättömiin perustarpeisiin tai kehitysapuun, on sijoitus kehitysmaiden asukkaiden tappamiseen. Vahva väite, jota on paha käydä kieltämään. Me kaikki olemme siis murhaajia. Mutta onko minusta haittaa? Ei niin paljon, kuin joistain aatteista.
Jokainen killinki, jonka sijoitat johonkin muuhun kuin kehitysapuun, lyhentää kehitysmaan ihmisen kärsimystaivalta.