Onko George Lucas taiteellinen nero?

Kerro toki, missä olen sanonut näin.

 

Juuri samaa yritin minä myös selittää. En hyökkää Woody Allen -threadehin haukkumaan häntä paskaksi vain sen takia, että mielestäni leffansa ovat tylsyyden huippu. Woody Allen ei ole paska, vaan varmasti loistava oman genrensa ohjaaja. En vain jaksa katsoa hänen leffojaan. Ne eivät ole minun makuuni. Kunnioitan kuitenkin sitä, että on olemassa muita jotka arvostavat sellaisia elokuvia ja en ala haukkumaan heidän leffamakuaan vain oman kapeakatseisuuteni takia.

Jos ei "Yrjö Luukasan" leffat innosta, ei myöskään pidä ruveta koko äijää haukkumaan. Mikään mestariohjaaja hän ei ole, mutta kyllä se jotain vaatii äijältäkin jos menestyy tuolla tavoin. Haluaisin nähdä ohjaajantaidoiltaan vastaavantasoisen, esim. Harlinin, tekevän saman perässä. Ei taida äijällä paukut riittää...


-DMC-

 

Sorry, en tarkoittanut juuri sinua vaan yleistä linjaa täällä.

Itselläni on sattumoisin samankaltainen suhtautuminen Woody Allenin tuotantoon, ei vaan tunnu olevan minun juttuni. Olisi kuitenkin ihan älytöntä alkaa haukkumaan miestä huonoksi elokuvantekijäksi tästä syystä.

Lucas on omalaatuinen ohjaaja jolle ohjaus on elokuvan tekemistä siinä missä käsikirjoituksen kirjoittaminen tai lavasteiden suunnittelu. Hänen tyylinsä on suoraviivainen, dokumentoivan neutraali. Ikäänkuin hän yrittäisi hävittää/piilottaa ohjaamisen elokuvistaan. Tämä on todella tervetullutta nykyaikana monen nuoremman polven ohjaajan omaksuttua MTV-tyylisen ärsyttävän näennäis-"mageen" linjan. Minusta Lucas on varsin hyvä ohjaaja kun hänen tyylinsä ottaa huomioon enkä kyllä itse kohottaisi Harlinia lähellekään hänen tasoaan.

 

Hahhah! Onpa analyysi kohdallaan. Jesh, tarttee ryhtyä pitämään sittenkin silmällä 71 dB:n kirjoittelua. :thumbsup:

Ota hyvä ihminen kuumeeseesi nopeasti mustaviinimarjamehua!

Noh, ehkäpä johtopäätöksessä on paljon perää mutta kyllähän Georgella rehellisyyden nimissä oli noina aikoina hieman korkeampia kynnyksiäkin ylitettävänä kuin seuraavan filmin ohjaajalla (ja toisaalta Jedin paluun nalleista vasta arvostus alkoikin pyllymäkensä).

Kaukana ollaan kieroutuneesta linnunradan valtiaasta. Nyttemmin Lucasin Phantom Menaceen jne. luomat pahikset häviää jännittävyydessä jo Toystory 2:n Evil Emperor Zurgille. Olisihan se ollut todella kiintoisaa nähdä prequelleista jonkun lahjakkaamman kyvyn uusi näkemys vapaasti ohjattuna ja käsikirjoitettuna. Minusta aihe ei ole kylläkään puhkikulunut. Samaan "universumiinkin" jopa mahtuisi hienosti kaikenlaista näkökulmaa mutta eihän leffan tarkoitus pidä olla rajautuminen muka oikein kerralla keksittyyn raamiin. Vähän samoin kuin esimerkiksi nyt Batman-elokuvien uudemmat versiot on vieneet sarjaa täysin uudenlaiseen alkuun ja sitäkautta leffat onnistuu viihdyttämään uudelleen vaikka filmatisoitaisiin tismalleen samoilla valmiiksi 'kuolleilla' hahmoilla.

 

tämä viimeistään paljasti (sen 5db liian lujalla musat jutun kanssa) että sä olet maailma paras trolli ja huudatat tällä vain ihmisiä.. Ei kukaan voi noin sanoa tosissaa..


tai jos sanoo niin lääkitystä pitäisi muuttaa...

 

Täsmälleen samoilla sanoilla voitaisiin puolustella vaikkapa Uwe Bollin elokuvia. Ainoa vaan että menestystä ei ole juuri tullut mutta jos sitä käytetään mittarina niin Salkkarit on taiteellisesti hienoin sarja ikinä, ja mcdonalds paras ravintola.

 

Kuulkaas nyt kaverit, minua loukkaa trolliksi kutsuminen. Olitte sitten mitä mieltä tahansa mielipiteistäni niin ne ovat minun aitoja mielipiteitä eikä mitään trollausta. Kai se sitten on niin että jos on päänsä sekoittanut Clint Eastwoodin leffoilla ja länkkäreillä niin Lucasin arvostaminen tuntuu oudolta/hullulta mutta sitä ette voi kieltää ettenkö olisi sanomisissani johdonmukainen.

Ymmärtäkää se että meitä "fanipoikia" on olemassa ja meille Lucas on suuri suuruus.

 

Kyllä tässä itse kukin fanittaa kaikenlaista (outoakin). 71B (tämä on siis käsitys minkä olen saanut lukemalla viestejäsi) tuntuu pyrkivän siihen, että omat suosikit ovat kaikessa ainutlaatuisia ja pienkikin kritiikki itseltä romuttaisi koko elokuvan erinomaisuuden. Toinen näkökulma on ymmärtää oman fanituksensa kohteen rajat. Esim. enpä kehtaisi alkaa täällä heittelemään kaikenlaiselle roska-elokuvalle ja tietyille toimintagenren osa-alueen elokuville kovinkaan paljon hypeä. Ne ovat toki erinomaisia, mutta enemmän tai vähemmän kapealla sektorilla, osa saattaa olla vain lähes täydellisiä teoksia oman lajityyppinsä sisällä. Niistä on toki mukava väitellä, mutta vain jos kaikki osapuolet tiedostavat rajat. Tietysti voi heittää, että Lucas on paras kaikilla sektoreilla - niinpä, ja siitä tässä keskustelussa lähinnä väitelläänkin (ainakin minä). Faniudessa itsessään ei tietenkään ole mitään pahaa.

 

No enpä nyt menisi sentään moista väittämään mutta kumma kyky miehellä on vääntää elokuvia joita katselen haltioituneena kymmeniä kertoja. On sitten varmaan niin että satun olemaan Lucasin kanssa samalla aaltopituudella...

 

Voisiko olla todennäköisempää, että olet vain sattunut näkemään alkuperäiset SW:t lapsuudessasi hetkenä, jolloin mieli on herkimmillään ulkoisille vaikutteille..?

 

Näin kävi ainakin mulle. Ekan leffan näin 7-vuotiaana vuonna 1977, ja kaikki loputkin aina heti kun tulivat teattereihin. Jumankauta että kuulkaas kolahti!

 

Vai näin tällä kertaa . Toisten kunnioitus olisi hyvä muistaa myös jatkossa.

Eihän mikään muuta sitä tosiasiaa, että alkuperäinen Star Wars-trilogia on monelle kurjan lapsuuden ainoa ilopilkku. Se aidosti onnellinen hetki, kun sai käpertyä television eteen, laittaa videoilta pyörimään Star Warsin, uppoutua kaukaisen galaxin sankaritarinaan ja unohtaa että todellisessa maailmassa humalainen isi antaa remmiä ja vahvemmat "kaverit" koulussa lumipesuja. Ymmärrän että fanipojalle Star Wars edusti ja varmaan edustaa vieläkin maailmaa, jossa koolla ei ole väliä ja fyysisesti pieni ja heikko voi olla henkisiltä kyvyiltään vahva Jedi-ritari! Star Wars toi iloa myös angstisina teiniaikoina, kun ne ennen lumipesuja antaneet karpaasit koulun discossa pussailivat tyttöjä ja näppylänaamainen jedi-sankarimme jäi nurkkaan rillipäisen ja läskin kaverinsa kanssa. Onneksi ei tarvinnut olla yksin, vaan saattoi keskustella vaikka Ewokeista ja odottaa rauhassa, että se oma Prinsessa Leia vielä löytyy. Kotiin palattua oli kiva laittaa video pyörimään ja katsella Star Warsia, johon Lucas-setä oli lisännyt hassuja hahmoja ja turhia eikun uusia kohtauksia. Niitä kaipasikin jo, Lucas kun ei ole kovin tuottelias elokuvaohjaaja, ja vanha Maikkarilta nauhoitettu VHS alkoi jo olla aika tuttu. Mutta näillä lisäyksillä sitä jaksoi, varsinkin kun kuuli että uusia osia on tulossa. Näitä episodeja fanipoika sitten odotti yhdessä kymmenien tuhansien nettikavereiden kanssa! Ja koska näitä kavereita oli ympäri maailmaa, fanipoika tiesi olevana oikeilla jäljillä. Ei kai ole sattumaa, että niin suuri joukko maidensa lahjakkaimpia ja älykkäimpiä ihmisiä oli kokoontunut yhteen. Star Wars tarjosi taas hienon kokemuksen, kun samanhenkisten fanipoikien joukko, jota eivät vieläkään tyttöystävät häirinneet, kerääntyi yhdessä miettimään, että mitähän se Lucas-setä keksii. Ja kyllähän se kiva setä keksikin mm. Jar Jar Binksin, elokuvahistorian hulvattomimman hahmon. Uuden numeroinnin elokuvilleen. Ja... no, kaikkea kivaa ja hauskaa! Alkuperäisen trilogian muutokset haittasivat vain tyhmiä maallikoita, joilla ei ollut edes tunnuksia Star Wars -keskustelupalstoille. Ja kun fanipoikien odottama Episodi toisensa perään sai murskaavat tuomiot sekä kriitikoilta että yleisöltä, fanipojat tiivistivät yhteisöään. He päättivät etteivät anna periksi. Fanipojat ovat oikeassa, muut tyhmiä ja väärässä. Ja nyt, taas kerran jossain kaukaisessa pienessä tasavallassa, Star Warsin luojan kunniaa loukataan. Fanipojasta on tyhmää, että muut eivät tajua, vaikka kuika kerrotaan että Lucas nyt vaan on paras kaikessa elokuvaan liittyvässä. Ja tyhmää että vääntävät vielä perusteluja väitteilleen. Fanipojilla niitä ei ole, mutta kuinka sitä voi muille selittää että kaikki tähänastisen elämän onnelliset hetket liittyvät Star Warsiin. Miten sen voi kertoa, että Star Wars on merkinnyt enemmän kuin mikään muu, ja että Lucas on tärkein ihminen maailmassa? Jopa tärkeämpi kuin se oma Leia, joka halusi häämarssiksi Tähtien sodan tunnusmarssin... Eivät kai ne lumipesuja ala-asteella antaneet vieläkään ymmärrä, että nöyryytys sattui silloin ja sattuu nyt. Niskasta paidansisään tungettu lumi on nyt korvattu argumenteilla Star Warsin ja Lucasin erinomaisuutta vastaan, mutta yhtä pahalta se tuntuu fanipojasta.

Pitäisikö meidän lumipesuja antaneiden Chewbaccojen nyt vihdoinkin hyväksyä, että nuo fanipojat rakastavat Star Warsia ja Lucas-setää. Kyse ei ole elokuvasta, kyse on elämästä ja kaikesta mikä siinä on ollut hyvää, siksi Lucas on fanipojalle suuri suuruus. Eihän Star Warsin fanitusta kukaan järjellä voi perustella.

 

Tuon "analyysin" voi varmaan jättää omaan arvoonsa, mutta itselläni hieman pisti silmään tuo "olen koulukiusaaja ja ylpeä siitä".

 

71db:llä on Lucas, Pazzella Jeesus. Molemmat yhtä hörhöjä.

 

Eikä mikä tahansa Jeesus... :love:

 

Lainaus:
Viestin alkuperäinen lähettäjä: Pazze
...

Kenties eräät ovat jääneet osin lapsenmielisiksi niissä asioissa, joissa se ei haittaa muita lähimmäisiä. Toiset taas eivät ole aikuistuneet asenteiltaan niildenkään asioiden suhteen, joilla on jo todellista merkitystä muillekin kanssaihmisille...?

Kukin kun useimmiten toimii myös käytännössä asenteidensa ja vakaumuksiensa mukaan...

 

Juu. Hauskaksi muuttuu threadi pikkuhiljaa...

Niin, onhan niitä fanityttöjäkin olemassa. Itsekin tunsin kerran yhden (ennenkuin muutti toiselle paikkakunnalle). Sai multa "Dark Side:a" oikein olan takaa. Sänkykammarikommentit olivat hulvattomia. Repesin nauruun kun tuli läppää tyyliin: "Impressive... Most impressive.", tai "Look at the size of that thing".


-DMC-

 

En löydä tuota "olen koulukiusaaja ja ylpeä siitä" -kohtaa edellisestä viestistä enkä edellisistäkään, missä se on?

E: v, w ja D. Asia oli kyllä selvä mutta ajattelin että onko ollut suora lainaus ja kuka on sen poistanut, sekin olisi ollut mielenkiintoista. Sarkasmi on vaikeaa ja siitä usein erimielisyyttä, kenelle. Se muistuttaa myös huumoria ja leikkiä, se on tosissaan olemisen kätevä naamari. Sillä voi paeta sanomisensa vastuuta, olla sarkastinen tai tosissaan reaktiosta riippuen, jopa lause lauseelta.

 

Et löydä suoraa lainausta koska sellaista ei ole. Mutta jos luet ajatuksella tuon analyysin niin se on itse asiassa parempi analyysi kirjoittajasta kuin sen kohteesta.

 

Myöntäähän Pazze olevansa "lumipesuja antanut Chewbacca." Eli myöntää olevansa koulukiusaaja. Ja tekstin kun lukee, niin huomaa, että on ylpeä.