Eipä taida olla olemassa suoraan piuhaa, kun siinä tapahtuu kuitenkin muutos optisesta sähköiseksi. Miniplugi-johdotkin ovat perus-kodinelektroniikkakaupoissa: Mustapörssi, gigantti, tekniset aika kadoksissa. Itse etsin viimeviikolla toslink kaapelia, jossa olisi ollut miniplugi ja tavallinen päät. Eipä löytynyt mistään, teknisiltä löytyi kuitenin joskus markka-aikaan liikkeeseen ostettu miniplugi-adapteri, johon sain perinteisen toslinkin liitettyä.
Nyt tämäkin asia on selvää pässinlihaa. Jos läppärissä on S/PDIF tuki, niin tuo digitaalinen audio voi tulla 3,5mm plugista optisena tai sähköisenä. Jos optinen niin punainen valo pitäisi palaa, jos kurkkii reikään. Ja kaapelivaihtoehdot läppärin päähän ovat siis: Optinen: 3,5mm optinen Miniplug Sähköinen: 3,5mm metallinen plugi (vastaavan näköinen kuin normi stereoplugi), jolloin piuhan toisessa päässä on siis RCA mallinen coax liitin. En kyllä ole varma onko tämä jälkimmäinen vaihtoehto kovinkaan yleinen.
1) DVD-soittimessani on sekä scart-lähtö että komponenttilähtö mutta tv:ssä vain scart sisääntulo. Onko mitään järkeä ostaa nykyisen scart-scart kaapelin tilalle RGB-scart kaapelia, eli semmoista kaapelia missä input on 3 RCA piuhaa ja output on scart-liitin? Eli paraneeko kuvanlaatu? 2) 100hz kuvan"parannus"tekniikka tekee ilmeisesti liikkuvan kuvan virheitä telkkariini, DVD:tä katsoessa valitsen lähtösignaaliksi NTSC joka ilmeisesti ohittaa tuon 100hz parannuspiirin. Nyt haluaisin tehdä saman digiboksilleni, kannattaako ostaa PAL-NTSC- muunnin digiboksin ja telkkarin väliin vai huononeeko kuva ihan älyttömästi? 3) Huomasin juuri että telkusta, sekä dvd-soittimesta löytyisi myös s-vhs liittimet. Mites eroaisi s-vhs-johto vs. RGB->scart-johto kuvanlaadultaan?
S-Videokuvaa voi telkkarissa terävöidä ja sen sävyihin muutenkin vaikuttaa. RGB-kuvalle ei säätöjä oikein voi tehdä. Ja jos voi, silloin kyseessä on "digitoiva" töllö, joka lisää kuvaan muunnoskohinoitaan ja säröjään, ei on ihan sama mitä kuvalle tekee, se on jo mennyttä kalua, raato. Tyypit, jotka eivät ole nähneet analogista käsittelemätöntä RGB-kuvaa (kuvalähteen DA-muunnin komentaa näyttölaitteen elektronitykkejä ilman mitään edestakaisia formaattimuunnoksia), eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Eli jos näyttö on niin huono, että se digitoi saamansa RGB-signaalin, sitten tekee sille ties mitä kamalia laskutoimituksia ("parannuksia"), ja taas muuttaa sen analogiseksi ja vie elektronitykeille, silloin katsellaan MP3-kopiota eikä alkuperäistä CD-musiikkia, näin vertauskuvallisesti ilmaisten. Tekninen laatu kuvasta on menetetty, kuolla kupsahtanut, mutta huonoilla silmillä eroa ei huomaa. Siis: kaiken saamansa kuvan digitoivassa töllössä on ihan sama mitä signaalimuotoa siirrossa käyttää, kuvanlaatu on kiinteästi huono, television itsensä määräämä, rajaama. Ja vastaavasti analogisesti kuvaa käsittelevä tv ottaa RGB-signaalin sellaisenaan sisään eikä tee sille mitään konversioita, mutta S-Video ja muut videoformaatit kulkevat kuvaprosessorin läpi, kuvanlaatu huonontuen. Tämäntyyppisellä töllöllä RGB-kuva on täysin ylivertainen, aivan toisesta ulottuvuudesta, kannattaa käyttää RGB-kuvaa aina. Tietokoneen pystyy komentamaan antamaan kuvaa samanaikaisesti sekä RGB:nä että S-Videona. On helppo verrata kumpi on parempi. Minulla RGB oli parempi kuvaputkitöllössäni. Onneksi. Jos DVD-soittimenenne tai muu laite osaa antaa kuvaa samalla hetkellä sekä RGB:nä että S-Videona, vertailkaa kuvaa omin silmin. Ellei eroa näy, eroa ei ole, kuvanne on aina pakkodigitoitua pakkolomituspoistettua ym. pakkopilattua. Luultavasti töllössänne lukee jossain teksti "100 Hz", joka yleensä on tae huonosta kuvanlaadusta; prosessoidusta, epäluonnollisesta.
Ehkäpä täällä joku voi auttaa... Eli vahvarissa on vaan yksi coax-in ja haluais lyyä dvdt ja kompuutterin kiinni ja molemmissa vaan just tuo coaxiaali ainoana digitaalisena lähtönä. Analogisena ollu kone kiinni mutta aivan kauhia kohina tuli välille Uskaltaako tuota haarottaa?? Kärsiikö äänenlaatu kohtuuttomasti??
Tavallinen Y-haaroitus toimii ihan ookoo kunhan laitteet ovat "hyviä", koska hyvissä laitteissa liitäntä on kelluva, irti maasta, suurtaajuusmuuntajalla erotettu. Kun toinen antava laite nukkuu, se ei haittaa linjaa ja toinen antava laite pääsee siirtämään datansa yhteiseen ottavaan laitteeseen ihan normaalisti. Kummassakin antavassa laitteessa voi jopa olla virta päällä, kunhan toinen ei tuota ääntä; ei lähetä dataa linjalle. Halvoissa galvaanisesti erottamattomissa systeemeissä asia voi olla toisin, eli nukkuva antava laite kuormittaa linjaa niin pahasti, ettei data pääse perille hereillä olevasta antavasta laitteesta yhteiseen ottavaan. Kannattaa kokeilla miten käy, muutamassa sekunnissa selviää, ovatko laitteet hyviä vai huonoja, ja sen mukaan sitten eletään, eli kuunnellaan ääntä tai kuunnellaan hiljaisuutta. Ennakolta voisi asiaa arvuutella yleismittarin ohmiasennolla, mittaamalla (kaapeli irti) koaksaialisen anto- tai ottoliittimen ja saman laitteen peltikotelon välisen resistanssin. Ping-pong-lelulaitteissa lukema on noin nolla ohmia, hyvissä laitteissa ääretön ohmia.
No mites onko tuossa mahollisuutta napsauttaa tuota pc:n lähtöä kiinni jos ei halua käyttää? Liitäntä ei taidakkaan olla edes äänikortissa vaan emolevyn juttuja... Säädintä sille en näin äkkiseltään mistään löytäny. Emo on tyyppiä acpi/pnp0c01/1. Dvd-soittimen ei luulis kuormittavan jos on standbylla? Ei kai se dataa lähetä jos ei ole edes mitään lähdettä? Dvd-soitin ei kyllä ole mitään highendtasoa:hitme: Uskaltaakohan tuota kokeilla... Ei kai riko mitään??
Lähettävät laitteet ovat varautuneet 75 ohmin kuormaan. Pahimmassa tapauksessa ne näkevät 37,5 ohmin kuorman jos rinnakkainen lähettävä laite lepää. Tällainen tuplakuormitus ei vielä riko mitään, eikä missään tapauksessa vastaanottava laite mitenkään kärsi asiasta. Jos 2 laitetta lähettää samaan aikaan signaalia, silloin vastaanotto tietysti sekoaa (se ei kuitenkaan mene rikki), ja huonommilla komponenteilla varustettu lähettävä laite voi rikkoutua. Mutta koska on olemassa yleinen riski, että kaksi antavaa laitetta yhdistetään vahingossa toisiinsa kaapelilla, laitteet on suunniteltu kestämään tämäkin tilanne. Todennäköisesti mikään ei rikkoudu, mutta huonosti suunniteltu halpalaite voi silti rikkoutua. Ei ehkä sekunnissa, mutta tuntikausia kestävä väärinkytkentä voi ylikuormittaa antopuskurin ja rikkoa sen. Takavuosina minä rikoin kiintolevy-, rinnakkaisportti- ja näppäimistöporttien puskureita, koska käytin ylipitkiä kaapeleita, eikä silloin vielä laitteissa ollut virranrajoitusta. Mutta nykylaitteissa on virranrajoitus, eli nykyään on vaikeampi rikkoa mikropiirejä.
Juu juu. Oiskohan nuita y-liittimiä katkaisimella.... Ei mielellään ottais sitä riskiä että mitään rikkoontuu ihan vaan sen takia että on niin laiska että ei kehtaa vaihtaa yhtä johtoa sillon harvon kun dvdn koneeseen laittaa Säästäis rahaa ja hommais kunnon soittimen ja optisella lähöllä... Hyviä neuvoja sain:thumbsup:
Rakennat relepurkin vaihtokärjellisellä pitovirtareleellä. Otat virrat tietokoneen powerista. Eli kun käynnistät tietokoneen niin se ottaa äänet koneesta. Virrattomana se ottaa äänet dvd:stä.
Kuka tietää? Jos unohdetaan kotiteatterin johdotuksista perinteiset virta-, kaiutin- ja antennijohdotukset), riittääkö teatterisetin: viritin/vahvistin - digiTV- DVD välille pelkät keskinäiset HDMI-kytkennät, jotta kuva ja ääni kulkee tarvittaville laitteille? Eli tarvitaanko scartti- tai optisia/koaksaalikaapeleita ollenkaan?
Jos vahvistin osaa ulostaa hdmi-datan mukana töllöttimelle myös äänen, ei tarvita mitään muita signaalikaapeleita. Ehkä tarvitaan IEC-liittiminen antennikoaksiaali antennista töllöön, mikäli siinä on DVB-viritin, mutta jos näyttölaite on virittimetön, se ei tarvitse antennisignaalia. Ja mikäli vahvistin syö saamansa hdmi-signaalin seasta äänet itselleen, ulostaa pelkän kuvadatan, sitten televisio on ikuisesti täysin mykkä, se kun ei saa mitään kautta minkäänlaista ääneksi kelpaavaa informaatiota. Eli jos vahvistimeen liitetään kuvanauhureita ja muita vanhoja audiosoittimia, niiden analogiset äänet eivät mene hdmi-linjan kautta töllöttimeen saakka, mutta ei kai ole tarviskaan, jos hifilaitteisto toistaa äänet. Mikäli haluaa analogiset äänet viedä televisoon hdmi-piuhaa pitkin, vahvistimen pitää olla ad-muuntava ja hdmi-dataksi reaaliajassa enkoodaava.
Kytkin DVD-soittimen komponentilla LCD-töllöön ja kuva näyttää hyvältä, mutta ongelma on että tv ei siirry automaattisesti komponentin signaalin kun sieltä jotain ulos tulee (kuten scartilla on tehnyt). Ongelma tietysti korjaantuu kun kytken komponenttipiuhan adaptedilla scart-liittimeen, mutta kärsiikö kuvanlaatu siitä (eli häviääkö komponentin tuoma kuvanlaadun parannus scartiin verrattuna)? Eli bottom line: Onko "komponentti->scart" yhtä hyvä kuin "komponentti->komponentti" vai sama kuin "scart->scart"?
Se ongelma ei korjaannu jos laitat scart-adapterin. Periaatteessa scartilla ja komponentti-liitännällä ei ole kuvanlaadullisesti paljoa eroa mutta komponentin kautta on mahdollista ajaa lomittelematonta kuvaa jolloin se on parempi.
Scart-liittimen kautta voidaan siirtää sekä komponenttimuotoista että RGB-kuvaa. Samoin RCA-pistokkeiden (halpalaitteissa) sekä BNC-pistokkeiden (paremmissa laitteissa) kautta voidaan siirtää kaikkia signaalityyppejä. Ei siis voi liitintä silmällä katsoen päätellä varmuudella, että mitä signaaleja liittimen kautta milloinkin kulkee. On harhaanjohtavaa/sekoittavaa puhua liittimistä sinänsä, pitäisi puhua signaalityypeistä. Komponentti-tyyppinen signaali on kuvaputkinäytöissä lopputulokseltaan hieman huonompilaatuinen verrattuna RGB-tyyppiseen signaaliin, koska RGB:llä voi ohjata suoraan elektronitykkejä ilman mitään ylimääräisiä muunnoksia; elektronitykit toimivat analogisella RGB-signaalilla. Komponenttisignaali ja komposiitti ja S-Video ja kaikki muutkin signaalityypit taas vaativat ylimääräisen muunnoksen, joko digitaalisen tai analogisen signaalinkäsittelyn, ennen kuin niistä saa tuotettua RGB:tä, joka lopuksi elektronitykeille viedään. Eli kuvaputkinäytöissä RGB antaa parhaan kuvanlaadun. Vähiten kohinaa, vähiten säröä, vähiten formaattimuunnoksia. Litteissä näytöissä, joissa ei siis ole mitään elektronitykkejä, niissä on ihan sama mitä signaalityyppiä kuvan siirtoon käytetään, koska kaikki signaalityypit joudutaan käsittelemään digitaalisesti ja monimutkaisesti. Tällöin signaalin käsittelyn laatu (analoginen vahvistus, ad-muunnos, digitaalikäsittely) määrää kuvanlaadun, ei signaalin siirtotapa niinkään. Digitaalinen siirtotapa on periaatteessa aina parempi. Mutta siitä huolimatta kuvalle vielä tehdään monimutkaisia käsittelyitä, jotka huonontavat kuvanlaatua ainakin teoreettisesti. Lyhyesti: SD-kuvatyyppi analogisesti siirrettynä nestekidenäyttölaitteeseen: Ihan sama onko siirtotapa RGB vai komponentti, signaali joka tapauksessa käsitellään näytössä aluksi analogisesti, sitten ad-muunnetaan, sitten käsitellään digitaalisesti. Eikä voi mitenkään ennustaa etukäteen, mikä signaalityyppi pilaantuu käsittelyissä vähiten. Kaikki riippuu näyttölaitteen suunnittelijasta ja jopa kuvaa lähettävän sekä vastaanottavan laitteen firmware-versioista.
Näin se sitten on. Kysyn kuitenkin ihan oppismiellessä, tuoko progressiivisuus tähän päätelmään mitään lisää. Tallentavassa DVD-soittimessani on komponenttilähtö ja tv:ssä vastaava tulo, joten toisen scartin (joka siinä nyt on) voisi korvata tällä liitännällä (ääni kulkisi po.laitteiden välillä rca-kaapelissa). Tallentavan DVD:n ohjekirjassa puhutaan progressiviipainikkeesta, joka toimii tällä liitäntätavalla. Lainaus tallentimen ohjekirjasta: "Jos tv:ssäsi voi käyttää progressivisen formaatin signaaleja (525p/625p), sinun pitää käyttää tätä liitäntää..." Tv on Sonyn LCD 32D2710, joten tuo vaatimus täyttynee. Mutta olisiko tallentavan soittimen antama kuva, kun ohjelmalähteenä on kunnollinen ostettu (elokuva) DVD-levy) tuolloin selvästi parempi kuin nykyisellä scartilla (RGB)?. Voisin muuten kokeilla, mutta kun ei ole tuota komponettijohtoa, eikä viitsisi turhan päiten ostaa, jos sillä ei kuitenkaan ole vastavaa merkitystä. Lisäksi epäilen, että laitekombinaatioiden hyvä käytettävyys kärsii tuosta komponenttiliitäntätavasta. Sitten vielä, pitäisikö ja jos niin miksi digiboksikin (Humax 9200C) kytkeä viritinvahvistimeen RCA-johdolla? Televisio on jo kytketty sillä johtimella, jotta sen ääni kuuluu (myös) kaiuttimista. Tulevassa (kuten ei nykyisessäkään 25 v. JVC) Harman Kardon stereovirintin vahvistimessa (3480) ei ole digitaalisia liitäntöjä. Erittäin harvoin tulee DVD:stä videolevyjä katsottua. Musiikin kuuntelu on pääsia. Onko näissä liitännöissä järkeä? Reply With Quote
Liitännöistä kysymyksiä, ehkä tyhmiäkin: Mikä on tapas tapa liittää mainitut laitteet? DVD, TV ja vahvistin on varustettu HDMI liitännöillä. 1. DVD HDMI:llä vahvariin 2. Vahvarista HDMI:llä telkkariin 3. Digiboksi scartilla telkkariin 4. Digiboksi optisella (S/PDIF?) vahvistimeen? Toimiiko? Ja vaikka toimisikin onko parempia tapoja tehdä ko liitännät? Vai onko vaiheissa 1 ja 2 tarpeellista vetää DVD suoraan HDMI:llä telkkariin ja äänet TV:stä RCA:lla vahvariin? Eli kulkeeko kuva ja ääni molempiin suuntiin TV-vahvari välillä yhdellä HDMI piuhalla? Kuten huomaatte niin ensi kertaa näin monta palikkaa yhdistämässä ja vieläpä HDMI piuhoilla..
Ihan kaikkea en tuosta ymmärtänyt, kuinka olet laitteesi nyt kytkenyt, mutta... Kun kytket Digiboksin suoraan RCA:lla/optisesti vahvistimeen, niin saat TV:n äänet vahvistimeen liitetyistä kaiuttimista. Jos kierrätät nyt digiboksin äänen tv:n kautta vahvistimeen, niin eipä sillä kai ole väliä, jollei ääni jotenkin huonone matkalla. Jos ja kun käytät digiboksista äänen vientiin analogista tapaa (scart/2 RCA:ta) niin monikanavaääniä et saa viedyksi siten vahvistimelle. Siihen tarvitset digitaalisen liitäntätavan. Monikanavaääniä lienee odotettavissa tänä vuonna myös Ylen kanaville (viite: DVDPlazan ketjut).
DVD:lle tallennettu kuva lomiteltua. Lomitus poistamalla saadaan lomittelematon eli progressiivinen kuva. Progressiivista kuvaa ei useimmista (jos mistään) DVD-soittimista saa Scart-liittimestä ulos. Yleinen uskomus* on, että DVD-soittimessa tehty lomituksen poistaminen ja näin nestekide-näyttölaitteeseen toimitettu progressiivinen kuva (analogisena komponenttinakin) on parempi kuin lomiteltu kuva (analoginen RGB). *netistä lukemalla saatu käsitys ja tähän parempaan laatuun ohjekirjasikin luultavasti viittaa progressiivisestä puhuessaan. Mutta aivan kuten DVB-G toteaa kuvan paremmuuden ratkaisee se, missä laitteessa kuvan prosessointi, mukaan lukien lomituksen poistaminen, tehdään parhaiten.