Kävin katsomassa oikeastaan ennakkoon elokuvasta mitään tietämättä tämän kovasti kehutun Joe Wrightin ohjaustyön. Hyvin ovat jälleen kehut osuneet, sillä kyllä tämä oli todella komeasti kuvattu sotavuosien tuntumaan sijoittuva rakkaustarina. Alun "kartanodraaman" perusteella hieman yllättikin että tässä lopulta mentiin ihan rintamalle saakka. Ehkä kaikkein vakuuttavin elokuva oli nimenomaan tuossa alkuosassaan, jossa kahdesta perspektiivistä kuvatut kohtaukset toimivat hyvin. Ihan vaikuttava on myös raakuuksia kuvaava rintamavaihe, mutta sota jää kuitenkin tarinassa statistiksi, sillä intohimot ovat etusijalla koko leffan ajan ja sen kuvaamisessa leffa onnistuu erinomaisesti. Lopun koskettavuus ihan yllätti. Tutunnäköinen mutta nimen perusteella itselleni tuntematon James McAvoy on oikein hyvä pääosassa ja ei käy vastanäyttelijä Keira Knightleytakaan haukkuminen. Suosittelen elokuvaa draaman ystäville lämpimästi. 4½/5
Mietin jo, että milloin tästä tulee ketju vai perustanko itse sellaisen. Kävin pari päivää sitten katsomassa tämän ja olin todella vakuuttunut. Elokuvassa oikeastaan kaikki loistaa. Näyttely on todella vakuuttavaa, pääosat ja kaikki sivuroolit vedetään nappisuorituksilla, nuoremmatkin näyttelijät olivat kaikki todella hyviä. James McAvoy ansaitsee oscarin tästä ja nuorempi Briony eli Saoirse Ronan oli myös mahtava. Pienemmissä sivuosissa loisti myös nuoria näyttelijöitä kuten Juno Temple (Lola). Elokuvan kuvaus oli ihan uskomattoman realistisen tuntuista, alusta loppuun tosiaankin tuntuu siltä kun "olisi siellä". Erityisesti puistattaa ne kohtaukset sota-ajan tapahtumista. Draama ei kuitenkaan voi mielestäni kunnolla toimia ilman hyvää musiikkia, mutta sitä tässä tarjottiin riittämiin. Dario Marianelli näyttää taas taitojaan ja Pride & Prejudicen sekä V for Vendettan loistavista soundtrackeista tuttu säveltäjä tekee taas uuden uniikin soundtrackin. Tässä oli nerokkaasti käytetty vanhan kirjoituskoneen vasara-ääntä musiikillisena elementtinä ja muilta osin musiikki oli hienoja viulu/piano-kokonaisuuksia. Tarina oli hyvin tehty alusta loppuun, ei voinut todellakaan elokuvan alussa tietää miten elokuva tulee menemään. Ei tullut kertaakaan elokuvan aikana tylsää hetkeä vaikka tämä ei ole mikään audiovisuaalinen tykitys vaan itseasiassa suhteellisen rauhallinen elokuva. Alku oli hyvä, loppu oli hyvä ja kaikki siinä välissä oli myös hyvää. Atonementin draamallinen vaikutus ei iskenyt minuun ihan niin kovana kuin olisin toivonut ja siitä tulee elokuvan ainoa miinus. Tässä olisi helposti voinut tulla tippa linssiin tai itkun tynkää jos loppu olisi toteutettu traagisemmalla tavalla, nyt se oli vaan pirun hyvä ja surullinen, muttei todella koskettava. Itse haen siis aina äärimmäisiä tunteidenpurkauksia elokuvilta ja pohjimmiltaan arvosanani määrittyy ihan suoraan sen perusteella miten paljon hyvän olon tunnetta, ajattelua, väreitä, itkua ja naurua koen elokuvan aikana. Tarina, dialogi, näyttely, musiikki, kuvaus jne. ovat kaikki vain keinoja saada mahdollisimman paljon erilaisia tunteita esiin. Annan siis elokuvalle IMDB-asteikolla 9/10, eli elokuva kykeni kaikkeen muuhun paitsi ihan korkeimpiin tunnetasoihin mitä elokuvia katsomalla voi kokea (itku, järjettömät väreet, suuri hyvän olon tunne jne.). Tässä kuitenkin päästiin melkein noihin tavoitteisiin, joka on erittäin hyvin. Yksi tämän vuoden parhaista elokuvista ellei paras.
Komea draamaelokuva oli kyseessä eikä laisinkaan turhaan kehuttu. Tarina imaisi mukaansa säilyttäen yllätyksellisyytensäkin aivan loppumetreille saakka. Pientä suvantoa oli sota-aikaa kuvattaessa mukaan sentään eksynyt. Näyttelijäsuoritukset olivat järjestään vahvoja ja varsinkin James McAvoy teki hyvää työtä. Takaumien ja eri näkökulmien käyttö kohtauksiin toimi harvinaisenkin sujuvasti. Kuvaus oli osaavaa, paikoin vähän kikkailevaakin, muttei missään nimessä häiritsevissä määrin. Aivan uskomattoman taitavasti oli tehty yksittäisellä kamera-ajolla toteutettu pitkä kohtaus Dunkirkin rannalla.
Joe Wrightin ohjaus Atonement tuli suurin odotuksin teatterissa katsastettua. Se sai hyvin kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen elokuva, jonka Jyväskylässä valkokankaalta näen. Varsin miehekästä sijoitusta odotuslistallani pitänyt ja aivan upean trailerin houkutuslinnukseen saanut elokuva oli hyvä, mutta valitettavasti joudun myös käyttämään sanaa pettymys. Onhan se vähän hölmöä, että näinkin korkean arvosanan saava elokuva on pettymys, mutta jotenkin vain odotin astetta hienompaa kokemusta. On helppo aloittaa Atonementin alusta ja startata samalla niistä seikoista, jotka toimivat. Elokuvan ns. kartano-vaihe, eli suurin piirtein ehkä ensimmäiset 40 minuuttia ovat aivan mahtavaa elokuvaa. Vaikka pientä nutinaa voisinkin antaa kirjoituskoneen naputtelun turhan häiritsevästä käytöstä (vaikka sille ihan järkevät syyt ovatkin), niin katsojan silmien eteen vieritetään jatkuvasti todella kauniita kohtauksia. Enkä nyt puhu ainoastaan visuaalisesta ilmeestä, vaan niiden intensiteetti ja tunnetaso ovat jotain todella poikkeuksellista. Useamman kerran elokuvan aikana suorastaan hätkähdin uuden kohtauksen alettua, kuinka 100%:sti edeltävät hetket olivat onnistuneet minut mukaansa viemään. Yleensä seuraavat minuutit saivat aikaan saman. Tarjolla on suuria tunteita, laadukasta draamaa ja toimivaa huumoria. Tuplakerronta ajaa asiansa, vaikka ei soittokunnan paikalle kutsumista edellytäkään. Puvustus, lavastus, kuvaus ja leikkaus ovat kaikki ammattitaidolla tehtyjä. Erityisesti yhdellä (?) otolla vedetty Dunkerque-kohtaus on todella kaunista katsottavaa ja siitä voidaan helposti puhua samassa yhteydessä Children of Menin pitkien ottojen kanssa. Se olikin sitten ehkäpä ainoa Atonementin sotaan sijoittuva kohtaus, josta en missään nimessä luopuisi. Juonenkäänteiden seuratessa toisiaan tapahtuu se iso käännekohta niin elokuvan laadussa kuin vähän tyylissäkin. Kokonaisuus ei missään nimessä tipahda pohjalle missään vaiheessa, vaikka keskinkertaisuuden portteja aina silloin tällöin uhkaavasti koputellaankin. Alkaa aikahyppely, jossa pompitaan niin edestakaisin kuin vuodesta toiseen. Tarjolla on lähinnä irtokohtauksia alun tapahtumien seurauksista. Jokunen näistäkin tuokioista aiheuttaa penkkiin liimautumista ja kankaan hypnoottista tuijottamista. Nämä hetket ovat kuitenkin huomattavasti enemmän yksin kuin alun ehjä kokonaisuus, jossa kohtaukset hienosti tukivat toinen toistaan. Kun loppuratkaisu alkaa pyöriä, olin varma että nyt sukelletaan ja kovaa, mutta yllättäen se toimi vaikka ei ihan mieleiseni ollutkaan. James McAvoy miespääosassa on nimi, johon tämän ja viime vuoden aikana on tullut useamman kerran törmättyä, mutta enpä voi sanoa mieheltä mitään aiemmin nähneeni. McAvoy oli roolissaan vakuuttava selviytyen monista haastavista kohtauksista hienosti ja miehellä on varmasti edessään suuri tulevaisuus pääosamiehenä, joka osaa ennen kaikkea näytellä. Jos se nyt jollekin oli vielä epäselvää, niin viimeistään tämän elokuvan jälkeen pitäisi hitaammankin kaverin tajuta, että Keira Knightley on näyttelijänä muutakin kuin kauniit kasvot. Tarinan omalla tavallaan keskushahmona toimii niin Romola Garainin kuin Saoirse Ronanin näyttelemä Briory Tallis. Molemmat tekevät tasokkaat roolit, eikä 13 vuotta vanha Saoirsekaan pääse ryssimään. 3½ / 5
Pirun hyvä! Jorsea häirinnyt kirjoituskoneen äänen käyttö oli mielestäni aivan loistava kikka musiikillisesti. Mut joo, vielä paremman tästä olisi saanut keskittymällä vain ydintarinaan ilman turhia aikakikkailuja.
Pidin kovasti. Kuvaus oli kaunista, miljööt hienoja, rytmitys toimi ja näyttelijät olivat erinomaisen uskottavia (Keiraa lukuunottamatta).
Parhaan draaman Golden Globe meni tälle leffalle ja yleensä se lupaa myös hyvää menestystä Oscareissa.
Mutta Oscar äänestyslippujen viimeinen palautus päivä oli lauantaina, ja Sovitus ei ole kovin suuressa suosiossa ollut muiden kuin Globen kautta, mikä todellakin on sääli sillä kyseessä on viime vuoden paras elokuva, joten ei se välttämättä kovin vahvoilla Oscareissa ole, mutta ken tietäää.
Eilen illalla katsoin tämän ja oli kyllä hieno elokuva. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä mutta hyvällä tavalla erilainen. Musiikin ja kuvan käytöstä erikoismaininta, tarinakin oli kiinnostava. ***/*****
Aika pitkälti samoilla lonjoilla minäkin. Voisin lisätä vielä että, ainakin minusta ne sekavat flashbackit ja mitkälie "kuvitelmat" olivat jokseenkin tylsiä ja ärsyttäviä. Keira kyllä taas oli niin namu että. Nyt voikin hyvillä mielin odotella sitä blu-ray versiota tästä että näkee kunnolla keiran pimperon. :love:
Aika pitkälti Jorsen, sekä kahden edellisen kirjoittajan linjoilla olen. Odotin tältä elokuvalta ehkä hieman liikoja juuri Oscar-ehdokkuuksien ja Golden globe-voiton takia, joten hieman tämä pääsi pettämään odotukseni. Kyseessä oli kerrassaan erinomainen tarina ja varsinkin ensimmäinen puolisko oli erinomaista elokuvaa, mutta toisen puoliskon ajalliset hyppimiset ja Spoiler mielikuvituskikkailut söivät tunnelmaa. Lopetus oli myös mielestäni pettymys. Ehkä hieman "suoraviivaistamalla" tarina olisi päässyt hieman paremmin oikeuksiinsa. Muun muassa kuvaus ja näyttelijätyöskentely olivat kuitenkin ensiluokkaista, joten selvästi keskivertoa parempi teos oli kuitenkin kyseessä. Tämä on kyllä ehdottomasti katsottava uusiksi, kun osaa ehkä hieman paremmin sitten varautua tarinan kuljetukseen, mutta näillä näppäimillä arvosanaksi antaisin 3,5/5.
Tuli tämäkin nyt katsastettua ja samalla ainoastaan Michael Clayton on katsomatta Oscar-elokuvista. Tämä oli se joka olisi ansainnut joka ikisen Oscarin! Tarina oli uskomattoman hieno ja koskettava. Kirjaa en ole lukenut, mutta käsittääkseni tämä on aika uskollinen sille. Kirjastahan ollaan sanottu, että sitä ei voisi millään muuttaa elokuvan muotoon, niin tämän onnistuminen on vielä hienompi suoritus. Aikahyppelyt ja näkökulman muutokset toimivat loistavasti ja ovat piristävä lisä tälle. Leikkaukset toimii mahtavasti ja samoin kuvaus oli häikäisevän kaunista. Näyttelijät toimivat loistavasti sivuosia myöten. Kirjoituskoneen hyödyntämisestä musiikeissa plussaa. Valitettavaa ei oikeastaan ole yhtään. Tälle voisi lätkäistä aika surutta 5/5 ja suosittelut perään.
Samaa kuin edelliset. Kirjoituskonetta käytettiin ehkä vähän liikaakin mutta toisaalta loppu ehkä antaa sille syyn. Musiikissa huomiolle jäi myös kohta missä pianokappale päättyy nuoren tytön pianonpimputukseen. Loistavia pikku juttuja. Keira ei kuulu ihastuksiini, joten rooli meni näyttelijänlahjoilla ja sitä riitti. Parin kohtaaminen kahvilassa, loistavaa. Aikahyppely rytmitti paremmin, kronologisesti tarina olis ollut liian suoraviivainen.
Deeveedeeltä tuli viimein tämäkin viikonloppuna katsastettua. Kyllähän leffa vakuutti. Todella kauniisti kuvattu elokuva piti otteessaan koko kestonsa ajan, mutta erityisen tehokas oli ensimmäinen, kartanossa vietetty tunti. Tässä osiossa oli Agatha Christien parhaiden romaanien fiilistä - kaikki on vielä hyvin, mutta tulossa olevan myrskyn voi kuitenkin jo aistia. Toisella tunnilla tunnelma ei ollut yhtä vangitseva ja pieni pettymys ehti jo hiipiä mieleen, kunnes leffan loppu pärähti käyntiin. Tarina suljettiin todella hienosti. Minä ainakin liikutuin ja paljon. Yksi vaikuttavimpia viime aikojen leffoja ja aiheutti suurempia väristyksiä kuin Menetetty maa ja There will be blood.
Taidan olla (taas) ainut joka tota luurankoa ei jaksanut mielellään vahdata. Tylsä naisten leffa.. 1/5
Miltä siellä kujalla näyttää? Erinomainen elokuva ja kirja kyseessä. Kirjoituskonekikkailu meni ehkä hitusen liiallisuuteen kun toistoa alkoi olla jo neljättä kertaa, mutta pääasiallisesti jäi todella posiitivinen makuu siitä, miten kalkatus koneesta siirtyi musiikkiin. Näyttelijät kaikki olivat erinomaisia, McAvoysta alkaa kehkeytyä yksi kiinnostavimpia nuoria nykynäyttelijöitä, eikä Knightleykään ollut huono. Kaikki naiset Brionyn rooleissa suoriutuivat erittäin hyvin, keskimmäinen heistä oma lemppari.
Tietyllä tapaa vaikuttava kokonaisuus, mutta liiaksi kuitenkin tukahdutettua briteille ominaista kiertelyä. Kaikki on keitettyä ja maku sekä mausteet lähtevät keitinveden mukana viemäriin... Tietty tuskaisuus välittyi katsomoon asti, mutta siitä huolimatta enemmänkin olisi voitu saada irti esitellyista tragedian ja draaman aineksista. Loppuosan osin "fiktiiviset" juonenkulut olisi ehkä saanut jättää väliin. Näyttelijöiden suoritteet olivat esitettyyn aikauteeen perustuen jäykkiä ja muodollisia ja verbaalinen ilmaisu oli paikoin myös kapulaista. On helppo kuvitella mistäpäin maailmaamme eräs avaruusfantasioiden kehittäjä on hakenut innoitusta dialogeihinsa käsikirjoituksia laatiessaan... 3½ on oma arvosanani tälle sinällään laadukkaalle esitykselle. Ei varsinaisesti mikään pettymys, mutta odotin silti jollakin tapaa hiukan enemmän.
Tykkäsin erittäin paljon. Kauan oli bluray odottanut hyllyssä katsomisvuoroa mutta kyllä oli katsomisen arvoinen. Hienoa kuvausta, hyviä näyttelijäsuorituksia ja ennen kaikkea loistava ja koskettava tarina. Sydäntä raastoi päähenkilön syyllisyyden taakka ja lopussa tuli tippa linssiin. Toistoilla, aikatasoilla ja mielikuvituksella kikkailu oli toteutettu erityisen hyvin, niin etteivät missään vaiheessa päässeet ärsyttämään vaan päinvastoin tukivat hienosti tarinaa. Vähintään 4,5/5, eipä olisi viitonenkaan liioittelua.
Oli tämä pettymys. Alun "kartanovaihe" lupaili hyviä. Olisi mielestäni ollut paljon parempi stoori jos oltaisiin jatkettu siitä suoraan kuulusteluilla, oikeudenkäynnillä, vankilalla yms. eikä hypätty vuosien päähän. Nyt oli liikaa patsastelua, kökköromantiikkaa eikä välillä oikein tiennyt kuka oli elokuvan päähenkilökään. Alussa kirjoituskoneen äänen ja musiikin yhdistäminen toimi joten kuten, mutta joissain myöhemmissä kohdissa se rupesi ärsyttämään, varsinkin siksi ettei kirjoittamista oltu käsitelty pitkiin aikoihin. Hienoa kuvausta ja lavastusta tässä toki oli. Yksi erityisen hieno sota-otoskin oli myös mukana, mutta kun tarina ei jaksanut oikein kiinnostaa niin eihän tämä oikein koossa pysynyt. 2½