Woody Allenin uusin ohjaustyö Wonder Wheel (2017) liittyy yhdysvaltalaiseen teatteriperinteeseen niin viittaustensa kuin sisältönsäkin puolesta. Teos on näytelmänoloinen ja näytellyn tuntuinen. Samoin kuin Blue Jasmine tämäkin kuvaa naispäähenkilön vähittäistä luhistumista vaikeaan elämäntilanteeseensa. Wonder Wheel on hienovarainen mutta myös hiukan aneeminen (jos ajattelee esimerkiksi Viettelyksen vaunua). Käsikirjoitus vaikuttaa jotenkin luonnosmaiselta, eikä se tarjoa Kate Winsletille samanlaisia mahdollisuuksia kuin Ylilyönti. Minkäänlaista huumoria ei ole, vaan Wonder Wheel on puhdastyylinen tragedia ja pastissi kuten Varjoja ja sumua. Elokuvassa nähdään asetelma, jota Allenin elokuvissa harvemmin kohtaa: nuorempi mies Mickey ja vanhempi nainen Ginny (rooleissa Justin Timberlake ja Kate Winslet). Kahdessa muussa pääroolissa ovat aviomies Humpty ja tytärpuoli Carolina (Jim Belushi ja Juno Temple). Päähenkilö on Ginny, mutta tarina kerrotaan Mickeyn näkökulmasta, ja hän puhuttelee elokuvayleisöä ja katsoo suoraan kameraan. Tapahtumaympäristönä on Coney Islandin huvipuisto 1950-luvulla, ja päähenkilöt edustavat kaupunkilaisköyhälistöä. Wonder Wheel vaikuttaa olevan Spoiler jonkinlainen freudilais-darwinilainen tutkielma siitä, kuinka veri on vettä sakeampaa: kumpikin vanhempi suosii sitä lasta, joka on hänen biologinen jälkeläisensä, ja lopulta Ginny on valmis tapattamaan tytärpuolensa — jättämällä soittamatta varoituspuhelun. Kyseessä on pohjimmiltaan rikostarina. Elokuvan freudilaiset ainekset jäävät avoimemmiksi, mutta Ernest Jonesin (Freudin elämäkerturin) kirjalla Hamlet and Œdipus ja pyromanialla on juonessa oma osansa. Alkutekstit ovat vanhaa tuttua fonttia, mutta tilaääntä käytetään. Kuvasuhde on 2,00 : 1 (valkokankaan ala- ja yläreunassa on ohuet mustat palkit). 2/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 1.12.2017. — Ensi-ilta Suomessa: 29.12.2017.