Jussi Vares löytää kaksi ruumista Turun laitamilta: naisen, jota on ammuttu päähän, ja miehen, jonka keho on täynnä riimuja muistuttavia viiltoja, jotka viittaavat siihen, että murha olisi ollut osa hämärää rituaalia. Vuotta myöhemmin Vares palkataan tutkimaan näitä henkirikoksia. Johtolangat vievät Varesta kohti Turun alamaailmaa hallitsevaa näkymätöntä kummisetää, Sheriffiä. Sheriffi on mies, jota kukaan ei tunne ja josta ei puhuta. Vares ajautuu vaarallisen lähelle “Raatia”, alamaailman salaista herrakerhoa, jonka jäsenille ihmishenki on halpa hyödyke. Penkoessaan tapausta Vares pääsee liian lähelle totuutta. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 07.01.2015
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menivät sen Vareksen vaihtamaan. Ihan hyvin hoiti hommansa se Veijosen poika. Siisti mies, Kekkosen ajan hyvää laatua. Sitten tuli siihen sellainen mikä lie resupekka, joka ei tiedä miten päin mies naamansa raakaa. Ruotsissa kuulemma mennyt pilalle. Humööriä ei niissä vilmeissä enää pahemmin ole. Kaikki olen teatterissa käynyt katsomassa, enkä toista kertaa lähde. Niin se on tämä viimeinenkin, oikein Sheriffi. Minä niin kaipaisin sellaista juonta, että siinä hitaampikin pysyy kärryillä. Nyt oli menoa ja pauketta, kovin raakaakin, peukaloa olivat pojalta leikkaavinaan ja pyssyillä oikein naista ampuivat päähän. Ei ole kunnollisten miesten touhua sellainen. Ja kauhea kiire koko ajan. Vähän väliä kelattiin vilmiä pikakelauksella, kun eivät ne nämä nuoret malta edes autolla kaahailua enää katsoa. Semmoista vauhtia oppivat siitä intternetistä. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäitä penskoja. Toista oli silloin kun minä olin nuori, oli McQueen ja oli Nicholson ja Ameriikan laveat maisemat, ja puhumalla selviteltiin asioita. Turussa en ole koskaan käynyt, enkä aio mennäkään. Kovin on köyhän oloinen kylä. Helsinkiin piti kerran matkustaa, vysioterapiaan, ja heti oli miniän kanssa sukset ristissä, kun ei ole tuo poika sitä saanut kuriin. 1/5
Kaikki Varekset nähneenä sanoisin, että tämä on kaikkein lähimpänä Juha Veijosen V2 Varesta - hahmot ovat samalla tavalla sarjakuvamaisia ja leikkaukset nopeita. Kirjojen tunnelmaa ei Vares-leffoissa ole oikein onnistuttu saavuttamaan. Lähimmäs osuu ehkä Kaidan Tien Kulkijat. Huhtikuun Tytöissäkin olisi ainesta, mutta Törhönen joutui tekemään omat Vareksensa pikavauhtia ja kyllähän se jossakin näkyy. Raakuuksia tässä Sheriffissä oli yllättävän paljon ja ne eivät mielestäni oikein kuulu Vareksen maailmaan. Vareksissa kyllä tulee ruumiita ja väkivaltaakin on, mutta ei niitä asioita kuvailla kirjoissa ollenkaan tarkasti eikä ruhjeilla herkutellen. Kyllähän tämän nyt katsoi ja tuotantoarvot olivat kohdallaan. Juoni oli hieman sekava kun siihen on yritetty ängetä jos jonkinlaista twistiä. Alkutekstit ovat kyllä harvinaisen hienot! Mutta kuitenkin, vaikka Törhösen Varekset eivät ole tosiaankaan täydellisiä nekään, niin pidin niistä kuitenkin Sheriffiä enemmän. Parempia Vareksia odotellessa. Toivelistalla on sopivasti huumoria, hölmön koomisia yllätystilanteita ja murhamysteeri ja kesäistä Turkua. Ei raakuuksia. Näyttelijät hoitivat hommansa hyvin eli sen suhteen ei ole valittamista.
Kaikki Varekset olen lukenut ja muistelisin että kaikki leffat on myös tullut nähtyä. Tämä saa nyt jäädä viimeiseksi elokuvaksi, sillä ei näistä oikein löydy millään hyvää sanottavaa. Kirojen ongelma on siinä, että ilmeisesti kirjailija on niin suuri stara, ettei hänen tekstiään kukaan uskalla tiivistää. Vares siis seikkailee sen 400 sivua Turussa ja tarina poukkoilee, sekä mukaan mahtuu keski-ikäisen miehen paasausta siitä, miten mailman pitäisi toimia. No elokuvat taas tiivistetään 1½ tuntiin, joten tarina jää väkisinkin pintapuoliseksi ja kerronta epäselväksi. Tässä leffassa oli yksi erittäin onnistunut juttu ja se oli Miska Kaukosen esittämä Pekka Koskenlaskija. Sopivan överi, mutta erittäin toimiva hahmo Varekseen. Muuten leffa oli huono. 1½/5.
Kirjoja lukematta ja nämä leffat nähneenä ihmettelen lähinnä miten noin helvetin tyhmät tarinat ja hahmot uppoaa kansaan että näitä tehdään. Useita Mäen radiohaastatteluita kuunnellessa tulee väistämättä mieleen että koko Vares on kirjailijan oma alterego joka seikkailee vaan jossain viinanhuuruisen fantasian parissa. Niin uskomattoman typeriä hahmoja ja nimiä näillä on ja tapahtumat aivan naurettavaa paskaa. Tulee väistämättä mieleen ettei näistä leffoistakaan tämän parempia voi tulla kun lähdemateriaali on tämän kaltaista paskaa. Vares leffoista se eka on lähinnä sellainen jota jaksaa ja edes kehtaa vielä joskus katsoa uudelleen. Kai se on vaikeaa tehdä sitten Beckin, Wallanderin yms Johan Falkin tyylistä suomituotantoa kun kaikki on enemmän ja vähemmän pelkkää hupsuttelua hassuilla hahmoilla ja viinan kanssa sekoilua övereissä piireissä.