Hyvin pelattua jatkoa ensimmäiselle. Ei häpeile oikeastaan yhtään sen ensimmäisen osan rinnalla. 20 vuoden takainen Trainspotting on toki se vimmaisempi tapaus näistä kahdesta, mutta se hahmojen vahvempi ja kypsempi käsittely pisti kyllä kovasti viehättämään tässä. Kaikki alkuperäiset näyttelijät tekevät mallikasta työtä aivan kuin minkäänlaista taukoa ei olisi edes ollutkaan. Ikää ja elämän tarjoamia kolhuja nautinnollisilla hahmoilla, joilla on vielä niitä keskeneräisiksi jääneitä solmukohtia selvitettävänään. Hoitaa tehtävänsä tarinaympyrän sulkijana ansiokkaan viihdyttävästi. 3.5/5 edit. puolikas tähtönen lisää pienen sulattelun jälkeen.
^ Täsmälleen sama arvosana kuin minkä itse olin päättänyt. Ykkösen klassikkotasolle ei tietenkään ylletä, mutta hyvä meininki tässäkin oli. Erityisen kiinnostavalla aiheella, eli mitä tapahtui Rentonin pöllittyä rahat, pääsee jo pitkälle. Visuaaliset ansiot ja musiikit olivat kohdallaan, ja se Sick Boyn tyttöystäväkin oli roolissaan hyvä ja ihqn söpökin, eli plussia löytyy. Vanhoja sivuosanaamojakin oli kiva nähdä. Trainspotting tulee katsottua aina uudestaan, tälle en uskalla samaa veikata. Mutta onnistunut jatko, ei huolta.
Jotenkin tämä jäi laimeammaksi kuin odotin, mutta toisaalta mitään erityistä valittamistakaan en keksi. Alkuperäiset ja muutkin näyttelijät ovat edelleen huippuvedossa. Päähenkilöt ovat ns aikuistuneet, kukin tavallaan, enää ei jaksa riehua kuin ennen vanhaan... paitsi Begbie. Ehkä turhan sentimentaalinen tekele, tässä kun oli leikattu mukaan vilahduksia alkuperäisestä leffastakin muutamiin kohtiin. Silti, tarinassa riittää tapahtumia ja käänteitä sen verran että mielenkiinto pysyy kyllä yllä loppuun asti. 3,5/5
Hienoa että vanha porukka saatiin mukaan tähän uuteen, näkee että kukin on vanhentunut sitten viime kohtaamisen. Mielestäni parasta antia oli ihanan Edinburghin maisemat (sydämeni halajaa päästä uudelleen käymään tuolla, joten taitaa olla reissun paikka kohta) ja nuo vanhojen aikojen muistelut. Jotenkin just siistiä, raadollista mutta niin aitoa se että samalla katsojakin mietti oman elämänsä muutoksia sitten edellisen Trainspottingin. Kaikki vanhenee, eikä jaksa enää niin kovaa heilua ja riehua, Begbiellä tosin vielä oikeutettu raivo jäljellä vanhoillakin päivillä. Jotenkin tässä hyvin tuli ilmi se miten vanhentuu, vaikka mieleltään olisikin vielä lähellä sitä nuorta aiempaa ihmistä ja samalla noissa tilanteissa hahmot itsekin huomasivat etteivät ole kuitenkaan lähelläkään sitä mitä joskus olivat. Visuaalisesti ja musiikin puolesta ehtaa tavaraa, olisin ehkäpä toivonut piisien osalta osittain rohkeampaakin uudistamista, toki ne tutut pätkät ja uudet remixit toivat vanhan leffan ajat mieleen (mikä oli tarkoituskin). Muistelot olivat mukavia mutta ehkäpä noiden takia tuntui että leffan on turhankin sentimentaalinen, kuten @Super-J mainitisikin. Ehkäpä noilla ratkaisuilla vedottiin kovemmin katsojan fiiliksiin ja muistoihin, mikä saattaa tuntua oudolta kun eka leffa ei moista erityisesti harrastunut, se oli vain puhtaasti synkän kolkko komedia narkkinuorten elämästä. Leffan loppukin oli jo helppo arvata miten käy. Ihan ok leffa mutta siltikin ehkäpä pienimuotoinen pettymys ja kenties odotin juonelta enemmän (tosin en oo tuota Porno-kirjaa lukenut mutta sehän on eri juttu kuin tämä leffa) ja toisaalta tuntui että tässäkin oli kestoa pikkasen liikaa. Ei toisaalta huono ollenkaan mutta taisin asetella hieman turhat kovat ennakko-odotukset leffalle. Osin se lunastikin ne mutta osin ei. Toki se eka on ainakin omalla kohdallani niin legendaarinen leffa ettei kannata toki vertailla ollenkaan. Trainspotting tulee aina säännöllisin väliajoin katsottua uudelleen ja on vakiokamaa, kun sen kuitenkin on kymmeniä kertoja nähnyt, tämän voisi kyllä katsoa uudestaan. Armeijassa silloin aikoinaan 90-luvulla tuli luettua skottimurteella kirjoitettu Trainspotting-kirja. Ekaa leffaa ei valitettavasti tullut katsottua teatterissa silloin aikoinaan (muistaakseni) mutta se sitten löytyikin paikallisesta videovuokraamosta heti sinne ilmestyttyään. 3½/5
Tuossa kun tuo alkuperäinen Trainspotting sattui tulemaan eilen telkkarista niin tulipa sekin taas katsottua, ja parempi leffahan se on, ei voi mitään. Lisäksi mielestäni siinä oli enemmän ja parempaa musiikkia kuin tässä uudessa. Niin se maailma muuttuu...
Ensimmäinen Trainspotting kuuluu elokuviin, jotka niin sanotusti paranevat vanhetessaan eli joiden parhaita hienouksia oppii arvostamaan vasta ajan mittaan. Heti tuoreeltaan on vaikea sanoa, tuleeko T2: Trainspottingista samanlainen klassikko, meidän aikamme Hätä ei lue lakia. Silti jatko-osakin on täynnä luovaa hulluutta ja kieronhauskoja hahmoja, varsinkin Begbie ja Spud. Toisaalta Robert Carlylesta on tullut jo sellainen pappa, että nuorempaa (mutta ei kovin paljon nuorempaa) jullia hirvittää. Tämäkään jatko-osa ei kokonaan vältä tunnelmaa, että edellisen osan menestystä yritetään toistaa samoilla keinoilla, ja spontaaniutta jää hiukan kaipaamaan. Pääjuoni Spoiler pyörii taas rahan ja huijauskeikan ympärillä, mutta yllättäviä (ja kipeitä) käänteitä riittää ja tragikomedia viihdyttää aivan loppuun saakka. 3½/5
Kyllä mulle maistui T2: Trainspotting vallan hyvin. Ensimmäisestä osasta tutuille hahmoille oli kirjoitettu hienosti elämänkokemusta. Ja hienoa oli, että jokainen oli sitä hankkinut omalla tyylillään. Elokuvassa ei myöskään sorruttu selittämään, paheksumaan, opettamaan tms. Nämä hahmot nyt vaan on tällaisia. Tarina oli myös kivasti kasattu, ja jos nyt oikein lukemisiani muistan, niin taisi olla parikin Welshin kirjaa siihen käytetty. Pitää katsoa T2 parin vuoden kuluttua uudelleen ja mietitään sitten nostanko arvosanaa. Nyt 4/5