Olen viimeaikaisen "hifiheräämiseni" tuoksinnassa törmännyt väitteisiin, että Sonoksen (ainakin ZP-80/90) digitaalianto on toteutukseltaan vahvasti keskinkertainen, minkä johdosta digitaalisignaalissa on varsin runsaasti jitteriä, mikä taasen johtaa siihen, että vastaanottavan pään DA-muunnin ei tyypillisesti selviä muunnoksesta mitenkään erinomaisesti. Toisin sanoen, Sonoksen kautta digitaalisesti soitettu häviötön (FLAC tms) ääniraita saattaa hyvinkin kuulostaa huonommalta kuin vastaava ääniraita soitettuna digitaalisesti CD-levyltä (olettaen, että CD-soitin hoitaa digitaaliannon paremmin) tilanteessa, jossa kaikki muut palikat ääniketjussa ovat samoja. Tätä varten on tarjolla jopa joitakin modifikaatioita, joiden avulla Sonoksen digianto saadaan viritettyä hifistisempään suuntaan, esim. http://www.cullencircuits.com/webapps/site/67005/78076/shopping/shopping-view.html?pid=299746 Toinen vaihtoehto tilanteen parantamiseen on tietty tyyris DAC, joka ei hämäänny niin helposti inputin jitteristä. Onko kellään kokemuksia Sonos-modifikaatioista tai erilaisista DAC:sta Sonoksen kanssa ja oletteko vertailleet ääntä CD-levyä ja -soitinta vastaan?
Se vastaaottopää on se ratkaisevin tekijä. Jos DA-muuntimessa on palikat kohdallaan, ei syötettävällä digisignaalilla ja laitteella ole niinkään merkitystä. Jitter on muutenkin asiana aika monimutkainen, eikä se aina ole kuultavissa, vaikka sitä oliskin mitattuna runsaasti. DA-muunnos kokonaisuudessaan ja varsinkin analoginen osuus muunnoksen jälkeen vaikuttaa ääneen enemmän.