Ensimmäisestä suomalaisesta kokoillan supersankarileffasta on julkaistu ensimmäinen teaser. Budjettia on käytössä noin miljoona, joten ei ole luvassa mitään mahtipontista menoa, mutta toivotaan että tästä genrestä alkaisi suomalaisten isompien toimintaleffojen aikakausi.
[QUOTE="Plisukainen, post: 1627081]toivotaan että tästä genrestä alkaisi suomalaisten isompien toimintaleffojen aikakausi.[/QUOTE] Todennäköisempää, että tavoitteena on olla pääsylippu Hollywoodiin ohjaajalle / muille tekijöille. Mutta erittäin tervetullut siitä huolimatta!
Jos suomalainen keskibudjetin vakava toimintaelokuva joskus menestyisi kotimaan markkinoilla niin varmasti niitäkin alkaisi löytyä enemmän. Nykytaso ei tosin päätä huimaa eikä taida oikein näkyä vielä tuottajienkaan tileillä mutta Rendelin suhteen uskaltaa jo olla varovaisen optimistinen. Iron sky ilmeisesti menestyi ihan kohtalaisesti rahallisesti vaikkei mikään kovin erikoinen muuten ollutkaan ja jos nyt Rendelin myötä tulisi vielä vähän huomiota ja menestystä suomenkieliselle genre-elokuvalle niin ehkä SES:kin saattaisi harkita uudelleen minne niitä tukirahoja oikein tunkee.
Ja huomennahan on ensi-ilta! Vaikuttaa jossain määrin kiinnostavalta. Arvostelut ovat ihan laidasta laitaan, IL:n täysteilauksesta Episodin neljään tähteen. Uskaltautuuko kukaan foorumilaisista katsastamaan tämän teatteriin? Rendel the Movie IL: Suomalainen Rendel on yksi maailman huonoimmista supersankarielokuvista Episodi: Brutaali, yllättävä ja synkkäsävyinen supersankarielokuva...
^ Kyllä tämä sen verran kiinnostaa, että olisi tarkoitus lauantaina käydä. Varmasti joku Ikitie olisi elokuvana parempi, mutta tämä aihe vetää nyt enemmän puoleensa.
Hesarikaan ei oikein innostunut, vaan läiskäisi yhden tähden: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005377362.html
HBL: 2/5 Metro: 2/5 Entisenä mikkeliläisenä tämä tuotos tietenkin kiinnostaa perin törkeästi ja pyrin katsomaan, jos vain Tennispalatsi vielä ensi viikolla on pystyssä.
Tiistain Rakkautta & Anarkiaa -näytöksessä Rendelin näin. Mitä siitä nyt sanoisi. Sinänsä melkein uskottavan näköinen ja oloinen Punisher/Daredevil/Batman-pastissi Frank Miller -mausteella, mutta ei sitten niin mitään omaperäistä tai mielenkiintoista. Huumori välillä nauratti, välillä vaivaannutti (festariyleisöön tuntui kyllä keskimäärin uppoavan paremmin kuin minuun). Lopun kliimaksissa tehtiin suuri "paljastus", mutta jos olet nähnyt ennenkin elokuvia, tuo yllätys on itsestäänselvä jo elokuvan alkumetreiltä lähtien. Nämä näin päällimmäisinä mietteinä. Mutta ei se mikään kaikkien aikojen paskin ole, menkää vaan jos ei ole parempaa tekemistä.
^ Samaa tekstiä täältä. Kyllä tässä oli osattukin, mutta kokonaisuutena ei läheskään tarpeeksi hyvä tai originelli menestyäkseen sen kummemmin. Veikkaan. Nuo Lepikset ja DD:t paistoivat kyllä läpi turhankin selkeästi. Kovasti pisti pohtimaan varsinkin alkupuolella, että onko tämä nyt siis jotain parodiaa, vai ihanko tosissaan tehtyä. Paransi loppua kohden, ei kuitenkaan korkeammalle kuin 2½/5. Ymmärsikö muuten joku, miten Spoiler siitä pukujannusta tuli noin vain lähes voittamaton Rendel?
Samaa jäin minäkin ihmettelemään. Spoiler En huomannut mitään edes ohimennen mainittua juttua taistelulajitaidoista tms. Se vaan yhtäkkiä oli tappokone.
Rendel on suomalaisessa elokuvahistoriassa harvinaislaatuinen ilmestys: sarjakuvaan pohjautuva Hollywood-tyylinen toiminnallinen supersankarielokuva. Väkivaltaa riittää alusta loppuun — ukkoja (ja vähän akkojakin) heitellään, hakataan, potkitaan ja ammutaan. Toiminnallisuudessa piilee elokuvan ongelma. Juoni on ohut, epäonnisella tavalla sarjakuvamainen: paha, ahne yhtiö kokeilee vaarallisia rokotteita kehitysmaiden lapsilla, jossain häärii joku tutkiva journalisti, ja outo naamioitunut ilmestys tappaa yhtiön miehiä. Tarinan maailma on synkkä ja nihilistinen, eikä ihmishengillä ole paljonkaan arvoa. Pahimmillaan tuntuu siltä, että tässä elokuvassa leikitään sitä, mitä Hollywoodissa tehdään oikeasti, ja että juoni on vain tekosyy yhä uusien tappelu- ja pahoinpitelykohtausten esittämiselle. Keskeisiä tapahtumapaikkoja on vain muutama. Henkilöasetelmat ovat kärjistettyjä ja yksiulotteisia (isä–poika, kostaja–roistot). Hetkittäin esiintyy ironian pilkahduksia. Kaksi apuria muistuttavat ensimmäisen Vares-elokuvan palkkatappajia. On vaikea sanoa, olisiko enempi (itse)ironia voinut pelastaa Rendelin tai olisiko kannattanut tavoitella mieluummin Deadpoolin kuin Batmanin tylyyttä. Rendel kärsii vivahteiden puutteesta ja tietystä yllätyksettömyydestä, jos sitä vertaa vaikkapa sellaiseen kostotarinaan kuin Law Abiding Citizen tai kurinpitotarinaan The Boondock Saints. Tuomas Kantelisen musiikkikaan ei kyennyt tuomaan tarinaan eeppistä tunnelmaa, ja miksaus kuulosti 2.0-kanavaiselta. 1/5 Tennispalatsin esityksessä suomenkielinen dialogi oli tekstitetty englanniksi ja englanninkielinen suomeksi. Katsojia oli salissa peräti 2 kpl. Lopputekstejä kannattaa seurata siihen asti kunnes ne alkavat rullata.
Olipas yllättävän hyvä leffa. Budjetin pienuus toki näkyi, actiokohtaiksissa on jatkoa varten vielä hiomista, juonessa oli kivoja aukkoja, tapahtumien näyttämö ei varsinaisesti ollut uskottava... voisin jatkaa, mutta en halua. Tämä oli hauska, genren perinteitä kunnioittaen tehty elokuva. Tekijät näyttivät, että myös Suomessa ja pienellä budjetilla voi tehdä supersankarielokuvan! Turha mulle jatkossa on tällaista leffaa tuoda katsottavaksi ja odottaa, että pitäisin yhtä paljon. Nyt yllätti positiivisesti, joten 4/5 ja suositus että katsokaa. Ei kannata verrata Marvelin liukuhihnatuotoksiin.
Vilkuilin Rendelin eilen ja kirjoitan siis uunituoreita mietteitä elokuvasta. Ensin hyvät puolet: Rendel näyttää hyvältä ja tehdashallit on sopivan rosoisia ja futuristisia. Melkein unohtaa että tätä on kuvattu Varkaudessa ja Mikkelin kaltaisilla pienillä paikkakunnilla. Myös Matti Onnismaa onnistuu tylyssä roolissaan erittäin hyvin. Puvustus ja paikkojen lavastus on tehty ajatuksella ja huolellisesti. Tietokone-efektejä tässä elokuvassa ei oikeastaan ole joten valaistuksilla ja yön tuomilla varjoilla on pitänyt pärjätä. Sitten huonot puolet: Elokuva on, kuten vintsukka yllä kirjoitti, pelkkää supersankaripastissia (Sin City, The Watchmen, Nolanin Batman trilogia) ihan alusta loppuun. Omaperäistä kajahtaneisuutta pitäisi löytyä paljon enemmän, jotta elokuva jäisi paremmin mieleen sekä kiinnostaisi maailmalla. Ei riitä että juoni on hahmotelma muutamalla kohtauksella. Jopa paljon parjatuissa/ylistetyissä italialaisissa erittäin halvalla tehdyissä post-apocalypse -filkoissa 80-luvulta (Hands of Steel, New Barbarians, 2019 After the Fall of New York) on sentään sympaattisia, erikoisia hahmoja, hyvät syntikkamusat ja kunnon draaman kaari. Tässä ei taas ole mitään edellisistä. Ehkä Jesse Haajan täytyy saada enemmän kokemusta elokuvanteosta jotta hän pystyisi tekemään eheämmän elokuvan juonellisesti. Ehkä nyt on vaan hypätty liian aikaisin kipparoimaan pitkää elokuvaa ja tuiki tarpeellinen kässärin kirjoittaminen/työstäminen/hiominen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Rendel sai paljon kuraa niskaan suomalaisilta kriitikoilta osittain aiheesta ja osittain ei. Esim. monen kriitikon esiin nostama naisviha on tästä elokuvasta vaikea nähdä. Paljon pahempaa sikailua on esim. Ozploitation -elokuvissa ja italialaisissa 70-luvun gialloissa. Toki kriitikotkin osaa brändätä itseään dumailemalla tiettyjä elokuvia säälimättä ja korostaa siten omaa asemaansa/erinomaisuuttaan. Rendel on ennen kaikkea työvoitto sen tekijöille ja Jesse Haajan käyntikortti. Toivotan kaverille vilpittömästi onnea ja menestystä tuleviin projekteihin!
Eipä tässä oikein ollut muuta positiivista kuin kohtuullinen toteutus, tummasävytteisyys ja kohdevalaistus on haasteellinen yhtälö, siinä onnistuttiin ihan jees. Muutama näyttelijöistä oli ihan ok. Muuten sitten mentiin metsään. Tarinasta lähtökohtiin nähden saatiin rikollisen vähän irti, hyvin pintapuoleinen kosketus. Ohjaus sekä käsikirjoitus oli amatöörimäistä, joka näkyi lähes kaikessa muussa suorittamisessa, varsin tönkköä menoa. Toimintapuolella ei ihmeitä esitetty, vaikka läskiä tummui kiitettävällä tahdilla. Rendel itsessään oli ihan näyttävän näköinen sankari. Leffa ei osannut ottaa itseään riittävän vakavasti, vaikka suuria tunteita pyrittiin tuomaan esiin. Huumorin pukkasivat lähinnä kohtauksien huonoudesta. Loppuosa on kuitenkin ihan ok, josta pieni synninpäästö. Leffa on ilmeisesti menestynyt sen verran että jatkoa on tulossa jossain vaiheessa, jonka on syytä olla sitten merkittävästi parempi. Sitä ennen Haajalta tulee zombikauhuilu Furrow. 1,5/5